Ruokapolitiikka on enemmän kuin maatalouspolitiikkaa

Johtopäätöksen voi tehdä siitä, että puolueiden ohjelmat, ministeriöiden valmistelu ja kansallinen ruokastrategia viittaavat samaan kehityssuuntaan.

Tulevassa hallituksessa yhteistä poliittista tahtoa rakennetaan sille, että kotimaisen ruokajärjestelmän on oltava samanaikaisesti kannattava ja viennissä kilpailukykyinen, omavarainen sekä ympäristöllisesti kestävä.

Eri puolueiden ohjelmien perusteella seuraavan hallitusohjelman keskeisiksi ruokapolitiikan teemoiksi nousevat todennäköisesti seuraavat kolme kokonaisuutta:

Kilpailukyky

Ruokaviennin kasvattaminen. Ruoka-ala nähdään kasvun, viennin ja korkean jalostusarvon mahdollisuutena. Tulevalla vaalikaudella on poliittinen tahto luoda pitkäjänteiset ja pysyvät rakenteet ja resurssit ruokaviennin edistämiseen.

Sääntelyn yksinkertaistaminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen. Kilpailukykyä ei rakenneta ainoastaan tukien tai investointien avulla, vaan myös paremmalla sääntelyllä. Maatilojen ja yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia kevennetään sääntelyä sujuvoittamalla.

TKI-panostukset ruoka- ja biotalouteen. Ruokajärjestelmän uudistuminen perustuu vahvemmin tutkimukseen, dataan ja teknologiaan ja siksi alalle kohdennetaan tutkimus- ja innovaatiorahoitusta. Uudet jalostustekniikat, kiertotalousratkaisut, arvoketjut ja älykkäät tuotantomenetelmät nähdään kilpailukyvyn lähteinä.

Huoltovarmuus

Huoltovarmuuden vahvistaminen. Ruokajärjestelmän huoltovarmuus perustuu kykyyn ylläpitää kannattavaa kotimaista tuotantoa kaikissa olosuhteissa sekä turvata koko ruokaketjussa kriittisten tuotannontekijöiden saatavuus, kuten sähkön ja veden.

Biokaasu- ja kiertotalousinvestoinnit. Biokaasu ja kiertotalous yhdistävät kasvun, ilmastotavoitteet, ravinnekierron ja huoltovarmuuden. Niitä pidetään myös uusien investointien ja liiketoiminnan perustana.

Kasviproteiinien tuotannon lisääminen. Kasviproteiinit nousevat osaksi huoltovarmuus- ja elinkeinopolitiikkaa, johon ohjataan resursseja alkutuotannosta jalostukseen. Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden vahvistaminen vähentää riippuvuutta tuontipanoksista, luo uusia kasvumahdollisuuksia ja edistää kestäviä ruokavalioita.

Toimivat markkinat

Maatalouden kannattavuuden parantaminen. Kannattavuuden parantamiseen ja ketjun riskienhallintaan haetaan ratkaisuja markkinoilta, tukijärjestelmistä ja elintarvikeketjun vallan tasapainottamisesta. Maataloustukien supistuminen kasvattaa painetta markkinoita ja sopimusjärjestelmien kehittämistä sekä alkutuotannon yhteistoimintaa kohtaan.

Elintarvikeketjun reiluuden vahvistaminen. Elintarvikeketjun arvonjako on edelleen yksi ruokapolitiikan keskeisistä kysymyksistä. Tuottajien ja teollisuuden asemaa halutaan vahvistaa tilanteessa, jossa kaupan keskittyminen herättää edelleen huolta. Elintarvikemarkkinalakia ja kilpailulainsäädäntöä tarkastellaan.

Kotimaisen ruuan lisääminen julkisissa hankinnoissa. Julkiset ruokapalvelut nähdään huoltovarmuuden ja kotimaisen kysynnän välineinä. Koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten keittiöiden hankinnoilla halutaan vaikuttaa koko ruokaketjun elinvoimaan ja tuotantopäätöksiin.

Luonnonarvomarkkinoiden edistäminen. Luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan markkinoiden avulla ja luonnonsuojelumenojen verovähennyskelpoisuutta selkeytetään. Luonnonarvomarkkinat, hiilimarkkinat ja muut kannustinjärjestelmät pyrkivät sovittamaan yhteen ympäristötavoitteet ja yritysten kasvun. Keskeinen jakava kysymys on, rakennetaanko markkinoita vapaaehtoisuuden vai pakottavuuden pohjalta.

Tavoitteiden tasapaino ratkaisee onnistumisen

Tulevalla vaalikaudella yksittäisistä keinoista tullaan varmasti kiistelemään, mutta politiikan suunnasta näyttää muodostuvan jo tässä vaiheessa laaja yhteisymmärrys.

Suurimpien poliittisten kiistojen voi tulevassa hallituksessa arvioida koskevan eläintuotannon tulevaisuutta, haittaverotusta sekä ilmasto- ja luontotoimia, kuten luonnon monimuotoisuustavoitteita edistävän luontolain säätämistä.

Tulevassa hallitusohjelmassa huoltovarmuus, kilpailukyky ja kestävyys muodostavat siis uuden ruokapoliittisen kokonaisuuden. Seuraavan hallituksen onnistumista mitataan siinä, onnistuuko se yhdistämään nämä tavoitteet uskottavaksi, tasapainoiseksi kokonaisuudeksi ilman, että jokin niistä syrjäyttää muut.

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Käytännön maamies -lehdessä 21.9.2026