Sokerivero on kuin korkki, joka säännöllisin väliajoin nousee pintaan. Aihe on nyt esillä eduskunnan päättäessä pian makeisten ja jäätelön valmisteveron poistamisesta. Helsingin Sanomien mukaan Kokoomuksen kolme kansanedustajaa korvaisi makeisveron sokeriverolla (HS 17.10.2016). Talouselämä (17.10.2016) puolestaan kertoo THL:n turhautuneen ainaiseen sokeriverokeskusteluun, koska kysymys on kuulemma arvovalinnoista.

Sokeriveron käyttöönottoa selvitettiin edellisen kerran vuosina 2012 - 2013, jolloin laaja-alainen virkamiesjoukko tutki erilaisia sokeriverotuksen malleja*. Kaikki tutkitut mallit olivat teknisesti hankalia toteuttaa ja oikeudellisesti vähintään kyseenalaisia. Takeita sokerin kulutuksen pienentymiselle ei pystytä antamaan, mutta yrityksille ja viranomaisille koituva hallinnollinen taakka olisi kaikissa malleissa kohtuuton. Hallituksen tavoitteena on kilpailukyvyn vahvistaminen normeja purkamalla. Ei ole siis sattumaa, ettei hallitus esitä makeisveron tilalle sokeriveroa.

Vaikka aikuisväestön sokerin kulutus on laskussa, lasten ja nuorten sokerinsaanti on kiistatta liian suurta. Ruoka- ja juomayrityksille ravitsemusasiat ovat tärkeitä ja hyvinvointinäkökohdat huomioiva tuotekehitysosaaminen keskeinen kilpailukeino. Tuotteiden sokerimäärän vähentämiseksi on tehty yrityksissä paljon pitkäjänteistä tuotekehitystä. Kuluttajien toiveisiin on vastattu käyttämällä sokerin sijaan muun muassa makeutusaineita. Monet arvostavat nykyään myös luonnollisuutta, ja siksi markkinoille tuodaan vähäsokerisia vaihtoehtoja ilman makeutusaineita. Ihmisen makutottumukset muuttuvat kuitenkin hitaasti, minkä vuoksi muutoksia on tehtävä pienin askelin, jotta tuotteet maistuvat kuluttajille. Tuotekehitystä tehdäänkin entistä enemmän yhteistyössä kuluttajien kanssa.

EU:n elintarviketietoasetus uudistettiin, jotta kuluttaja saisi enemmän tietoa. Pakattujen elintarvikkeiden ravintosisältötiedot tulevat pakollisiksi joulukuussa. Pakkauksissa kerrotaan tuotteen hiilihydraattien ja sokerin määrä, joka voi olla sekä luontaista että lisättyä sokeria. Toisin kuin sokeriveroa vaativat väittävät, lisätty sokeri ei käy merkinnöistä ilmi, eikä tuotteen omaa ja lisättyä sokeria voi analyyseilla erottaa. Puutteellista pakkausmerkintöjen lukutaitoa ei edistetä sokeriverolla vaan tiedotuksella.

Tuotekehityksen ja tiedottamisen lisäksi ravitsemussuosituksilla, ohjauksella sekä fyysisen aktiivisuuden lisäämisellä on tärkeä tehtävänsä lasten ja nuorten ravitsemuksen ja terveyden parantamisessa. Ruoka- ja juomayritykset käyvät myös viranomaisten kanssa aktiivista vuoropuhelua, jossa pohditaan keinoja suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Keskustelu ja yhteistyö on ollut hyvin rakentavaa.

ETL ei näe toimivaa kilpailua ja väestön terveyttä vastakkaisina arvoina. Niin toimiva kilpailu kuin neutraali verotuskin edellyttävät kuitenkin syrjimättömyyttä. Kuluttaja valitsee herkkunsa käsillä olevan käyttötilanteen, ei tuotteen verollisuuden tai verottomuuden mukaan. Tämän vuoksi sokeriveron kohdistaminen ainoastaan joihinkin tuoteryhmiin tai vain suomalaiseen elintarviketeollisuuteen ei olisi kilpailuneutraalia. Sokerivero laihduttaisi loppujen lopuksi ainoastaan elintarviketeollisuuden ja päivittäistavarakaupan yrityksiä.

* Sokeriverotyöryhmän väliraportti ja loppuraportti

Tietoa sokerista ja verotuksesta: ETL:n sokeri Q&A (pdf)