On hienoa, että kiinnostus kotimaiseen ruokaan on nyt uudessa nousussa. Kun kotimaisesta ruoasta ja juomasta puhutaan myönteisesti, nousee myös usko kotimaiseen työhön ja talouskasvuun. Suomalaisen Työn Liitto on laskenut, että jos jokainen ostaa kuukausittain yhdellä lisäeurolla Suomessa valmistettuja elintarvikkeita, syntyy maahamme peräti 1500 uutta työpaikkaa vuodeksi. Tämä on merkittävä määrä työpaikkoja.

Fakta on, että Suomen elintarviketurvallisuus on maailman kärkitasoa. Tämä todetaan muun muassa valtioneuvoston selonteossa elintarviketurvallisuudesta. Oiva-valvontatietojen julkaisun on kerrottu olevan Eviralta myönteinen kädenojennus elinkeinolle, mutta elinkeinoelämä kokee, että kuluttajat saavat yleistävistä Oiva-valvontaraporteista helposti vääriä mielikuvia. Kotimaiset yritykset kantavat yksin Oiva-raportoinnin riskit, sillä ulkomaisiin yrityksiinhän Oiva ei ulotu.

On harmillista, että elintarviketeollisuuteen laajenemassa oleva Oiva-järjestelmän julkaisutapa ei nykymuotoisena edistä luotettavaa suomalaista elintarvikeketjua. Julkaisutapaa tulisi muuttaa sellaiseksi, että se tarjoaisi realistisen kuvan valvontakäynnistä yleistämättä yksittäisiä tekijöitä tarpeettomasti. Yksittäisen valvontakäynnin yksittäinen korjattava yksityiskohta nostetaan nyt kokonaisarvosanaksi, vaikka se ei kerro juuri mitään valmistettujen elintarvikkeiden turvallisuudesta, joka on todennäköisesti täysin moitteeton.

Epäkohtien esiin nostaminen valvontaraporteilla koetaan alalla harhaanjohtavana. Median otsikointi valvontatuloksista heikentää täysin tarpeettomasti kuluttajien luottamusta koko yritystä kohtaan. Raportista kun ei käy ilmi mitä tuotteita valvontakäynnin kohde valmistaa, ja raportissa mainittu valvontakohteen nimi yleistetään helposti koko konserniin. Voisiko valvontatulosten raportoinnista tehdä sellaisen, että elinkeino voi luottaa siihen, että aiheettomia maineenmenestysriskejä ei tule?

Yritykset ovat vastuussa toimittamiensa elintarvikkeiden turvallisuudesta ja tähän panostetaan koko ketjussa paljon. Turvallisuudesta ei ole varaa tinkiä. Säilyvyysajan on oltava riittävän pitkä ja samalla sopivan lyhyt, jotta kuluttaja saa varmasti turvallisen tuotteen eikä kauppiaalle synny hävikkiä. Elintarvikkeita koskevat lukuisat EU-tason säädökset tulee tuntea, vaikka monelle ammattilaisellekin säädösympäristön hallinta on haasteellista.

Valvontatietojen julkaisutapaan liittyvästä kritiikistä huolimatta Oiva-projekilla on myös paljon hyviä ominaisuuksia: valvojien koulutus, valvonnan tasapuolisuuden parantaminen, selkeä ohjeistus ja tulosten keskittäminen yhteen järjestelmään. Valvonnan tavoitteena on tarkistaa, että säädösten asettamat vaatimukset toteutuvat ja puuttua havaittuihin epäkohtiin. Nykyinen valvontajärjestelmä on ollut suunnitelmallinen, ammattimainen ja raportoitu. Kunnalliseen valvontaan on pääsääntöisesti oltu tyytyväisiä.

Parhaimmillaan viranomaisvalvonta on tarkastuskierroksen ohella keskustelevaa yhteistyötä. Ihannetilanteessa kansallinen elintarvikeketjuun liittyvä säädösympäristö mahdollistaisi sen, että viranomaiset voisivat antaa lainsäädäntöön liittyvää neuvontaa valvontakäynneillä, elinkeinoja edistettäisiin viranomaistoimin ja elintarvikehygienian ja -turvallisuuden yliopisto-opetuksesta tehtäisiin avointa. Together we win, separately we lose.