Artikkeli

Ruuan päästöt pitää saada näkyviin vertailukelpoisesti

Julkaistu:

Elintarvikkeiden hiilijalanjäljen yhteinen laskentamalli on jo luotu, mutta sen käyttöönoton kustannukset huolestuttavat varsinkin pienempiä yrityksiä ja tuottajia.

Kuluttamisesta ympäristölle aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää tarjoamalla kuluttajille tietoa tuotteiden ilmastovaikutuksista. Esimerkiksi kodinkoneiden energialuokitus tai tiedot autojen polttoaineenkulutuksesta ovat jo pitkään tukeneet kulutusvalintoja ja sitä kautta ohjanneet yritysten toimintaa.

Samaan tapaan elintarvikkeisiinkin voitaisiin merkitä tietoja, jotka auttavat tekemään ilmastoystävällisiä valintoja. Jos tuotteiden ilmastopäästöt merkittäisiin selvästi pakkauksiin, tuotteiden vertailu ympäristönäkökulmasta olisi mahdollista myös erilaisten budjettien, mieltymysten ja ruokavalioiden pohjalta.

Elintarvikkeiden suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät usein raaka-aineiden tuotannossa. Alkutuotannon merkittävät päästövähennykset edellyttävät yleensä suuria investointeja, eivätkä markkinat vielä kannusta niihin riittävästi. Yhdenmukainen tapa mitata ja ilmoittaa elintarvikkeiden hiilijalanjälki toisi ilmastotoimia näkyviksi.

Yritykset tarvitsevat tietoa ruuantuotannon vaikutuksesta ilmastoon. Lainsäädäntö velvoittaa suurimmat yritykset raportoimaan tuotantoketjunsa ilmastovaikutuksista. Monet kaupan ja elintarviketeollisuuden yritykset ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään vapaaehtoisesti, ja se edellyttää päästöjen määrän arviointia ja seuraamista koko tuotantoketjussa.

Laskelmia yksittäisten tuotteiden hiilijalanjäljestä on tehty jo pitkään, mutta niitä ei ole saatu merkittyä laajasti kuluttajien hyödyksi elintarvikkeiden pakkauksiin. Yksittäisten elintarvikkeiden päästöjen laskeminen on työlästä, sillä tuotantoketjun eri vaiheissa syntyneet päästöt pitää laskea yhteen. Tarkoitukseen on tähän mennessä käytetty monia laskentamenetelmiä, joiden tulokset eivät ole olleet kovin vertailukelpoisia.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa paremmaksi. Suomessa on tehty määrätietoista työtä hiilijalanjäljen laskentamenetelmien yhdenmukaistamiseksi ja tiedon jakamisen parantamiseksi. Yhtenäisen ja vertailukelpoisen laskentamenetelmän kehittämistä tukee myös syyskuun lopulla voimaan tuleva EU-direktiiviin perustuva sääntely, joka puuttuu perusteettomiin ympäristöväittämiin.

Viime vuoden lopulla julkaistun Suomen kansallisen ruokastrategian mukaan sekä maatalous- ja maankäyttösektorin hiilidioksidipäästöjä että kaupan ja elintarviketeollisuuden epäsuoria hiilidioksidipäästöjä pitää vähentää tuntuvasti vuoteen 2040 mennessä. Tämä edellyttää, että ruoan alkuperä ja ympäristövaikutukset ovat kuluttajille näkyvissä.

Elintarvikkeiden hiilijalanjäljen yhteinen laskentamalli on jo luotu, mutta sen käyttöönoton kustannukset huolestuttavat varsinkin pienempiä yrityksiä ja tuottajia. Valtaosa elintarvikealan toimijoista on pieniä tai keskisuuria yrityksiä.

Kaikilla tuotantoketjun toimijoilla pitää olla riittävät kannusteet ja tarvittava tuki hiilijalanjälkeä koskevan tiedon tuottamiseen. On rakennettava luottamusta siihen, että merkintä ei ole ylimääräinen hallinnollinen taakka vaan kilpailuetu. Markkinoinnissa käytettäviä ympäristöväittämiä koskevan lainsäädännön kiristyessä yritykset tarvitsevat selvät ohjeet siitä, millainen tuotteiden hiilijalanjälkeen liittyvä viestintä on hyväksyttyä.

Selvään ja vertailukelpoiseen laskentaan perustuva tieto ruoantuotannon hiilijalanjäljestä antaisi myös valtiolle, kunnille ja muille julkisen sektorin toimijoille mahdollisuuden hyödyntää ympäristönäkökohtia julkisissa hankinnoissa entistä enemmän.

Ympäristöön liittyviä näkökohtia voidaan painottaa hankinnoissa, jos tiedot ovat todennettavissa ja vertailukelpoisesti arvioitavissa. Hiilijalanjälkeä luotettavasti ja yhdenmukaisesti mittaava menetelmä sopii tähän tarkoitukseen.

Kun elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä koskeva tieto liikkuu ja sen tuottaminen on kannattavaa kaikille tuotantoketjun toimijoille, siitä hyötyvät niin kuluttajat ja yritykset kuin ympäristökin.

Kirjoitus on julkaistu Vieraskynänä Helsingin Sanomissa 17.8.2026. Satumaija Levón on vastuullisuudesta ja datasta vastaava johtaja Elintarviketeollisuusliitossa. Lasse Leipola on yritysvastuujärjestö Finnwatchin ilmastoasiantuntija.

Jaa artikkeli

Ajankohtaiset aiheet tarjottimella

Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset