Terveempi Suomi syntyy ruokailosta, ei verosta  

Ruoka on ennen kaikkea makuasia, mutta se herättää pohtimaan myös muita seikkoja, kuten kotimaisuutta, turvallisuutta, vaikutusta ympäristöön ja ilmastoon sekä tietenkin ravitsevuutta ja terveellisyyttä.

Ihmisten terveys ja hyvinvointi kiinnostavat sekä yksilöitä että yhteiskuntaa.

Yksilönä koen itse olevani vastuussa siitä, millaisia ruokavalintoja teen. Vaihtoehdoista ei ole tänä päivänä puutetta, ja se on hyvä. Voimme vain miettiä, mitä tarkoittaisi käytännössä, jos valinnanvaraa ei olisi.

Yhteiskunnalle on tärkeää, että ihmiset pysyvät työ- ja toimintakykyisinä. Se on tärkeää myös elintarviketeollisuudelle.

Ruokia ja juomia valmistavat suomalaisyritykset kantavat kortensa kekoon kehittämällä tuotteitaan terveellisemmiksi eli esimerkiksi vähentämällä niistä rasvaa, suolaa ja sokeria tai lisäämällä niihin kuitua ja kasviksia.

Yritykset myös markkinoivat vastuullisesti, viestivät kuluttajaa palvelevalla tavalla sekä osallistuvat tutkimustyöhön ja fyysiseen aktiivisuuteen kannustavaan yhteistyöhön.

*****

Syksyn aikana mediassa on uutisoitu siitä, kuinka yhä useampi suomalainen on painoindeksin mukaan lihava. Lihavuuskehitys huolestuttaa syystäkin, aiheutuuhan lihavuudesta terveyshaittoja, joilla on iso hintalappu yhteiskunnalle.

Syitä lihavuuden lisääntymiseen on useita: ainakin epäterveelliset ruokailutottumukset, liikkumattomuus ja passiivisuuden lisääntyminen sekä stressi ja univaje.

Eurostatin mukaan Ruotsissa lihavuutta on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Elintarvikkeiden tarjonta ja ihmisten kulutustottumukset ovat kuitenkin hyvin lähellä suomalaista. Meillä ruoka on hieman kalliimpaa kuin Ruotsissa.

Olisi mielenkiintoista ymmärtää, mikä selittää maidemme väliset isot erot lihavuuden yleisyydessä.

Nukkuvatko ruotsalaiset sikeämmin? Ovatko he yhtä liikunnallisia kuin norjalaiset hiihtäjäserkkunsa? Vähentääkö diskuteeraaminen stressiä? Selittävätkö Allsång på Skansenin ilo ja yhteisöllisyys pienempää painoindeksiä?

****

Suomessa ratkaisuksi ylipaino-ongelmaan esitetään toistuvasti ja aina ensimmäiseksi elintarvikkeiden terveysperusteista veroa. Siitäkin huolimatta, että veron vaikuttavuudesta kuluttajakäyttäytymiseen ei ole mitään takeita. Veron ei tiedetä vaikuttavan myöskään itse lihavuuteen, johon sitä hanakasti esitetään lääkkeeksi.

Varmaa sen sijaan on, että laaja terveysperusteinen vero olisi käytännössä ruokavero, joka nostaisi ruuan hintaa ja aiheuttaisi elintarvikealan yrityksille huomattavan määrän hallinnollista taakkaa.

Ruoka on ihmiselle välttämätöntä. Siksi sydäntäni sattuu ja vatsalaukkuni muljahtaa, kun mediassa rinnastetaan ruoka ja tupakka terveyshaitoista puhuttaessa. Sellaista rinnastusta ei mielestäni pidä tehdä.

Ravitsemussuositusten mukaan ruokavalio on kokonaisuus, jonka terveellisyyttä tai epäterveellisyyttä yksittäinen elintarvike ei määritä.  Hyvä niin.

Suomessa peräänkuulutetaan ruokailoa ja kotimaisen ruuan arvostamista. Liian moni ahdistuu syömisestä, vaikka sen pitäisi olla elämän suurimpia nautintoja.

Maamme tuore ruokastrategia – Onnellisen ruuan maa – odottaa toimeenpanoaan. Pidetään huoli, ettei ruokaveroilla surkeuteta ruokailoa eikä ruokia ja juomia valmistavien yritysten toimintaolosuhteita.