Vedestä, sokerista, kuiduista, vitamiineista, kivennäisaineista, hapoista (E 200, E 210), hyytelöimisaineista (E 440), väriaineista (E 160a, E 163) ja aromeista. Niistä on pienet puolukat tehty. Puolukka esimerkkinä kertoo hyvin, että monet elintarvikkeissa lisäaineiksi luokitellut aineet ovat peräisin luonnosta. Muita luonnossa esiintyviä lisäaineita ovat mm. väreinä käytetyt klorofylli, eli lehtivihreä (E140) ja kurkumiini (E100), jota uutetaan mausteenakin käytetystä kurkumajuuresta. Myös happamuudensäätöaine maitohappo (E270) ja makeutusaine ksylitoli (E967) esiintyvät luonnossa.

Mihin lisäaineita sitten tarvitaan? Niillä on monta erilaista tehtävää. Lisäaineiden avulla esimerkiksi lisätään elintarvikkeen turvallisuutta estämällä mikrobien kasvua sekä parannetaan elintarvikkeen rakennetta esimerkiksi sakeuttamalla. Ne auttavat myös tekemään elintarvikkeista ulkonäöltään houkuttelevampia tai palauttamaan sille ominaisen värin. Lisäaineet auttavat myös varmistamaan elintarvikkeen maun, rakenteen ja ravitsemuksellisen laadun säilyminen koko myyntiajan.

Lisäaineita lisätään aina tarkoituksella elintarvikkeeseen, ja ne ovat tärkeä osa valmistusreseptiä. Myös koti-ja suurtaloudet käyttävät lisäaineita. Tyypillisesti kotona käytettäviä lisäaineita ovat leivinjauhe, joka sisältää useita nostatusaineita kuten natriumbikarbonaatti (E500), jota myös ruokasoodaksi kutsutaan ja sakeuttamisaine pektiini (E440), jota hillosokeri sisältää.

Elintarvikkeiden lisäaineet ovat siis peräisin joko luonnosta tai ne on valmistettu kemiallisesti tai mikrobien avulla. Valmistusraaka-aineesta riippuen ne voivat olla joko kasvi- tai eläinperäisiä. Luontainen lisäaine esiintyy aina luonnossa, esimerkiksi lesitiini (E322) eristetään joko auringonkukasta tai soijasta. Askorbinihappo eli C-vitamiini esiintyy marjoissa ja hedelmissä, mutta lisäainekäyttöön se valmistetaan kemiallisesti. Keinotekoinen (synteettinen) lisäaine tarkoittaa, että kyseessä on kemiallisesti valmistettu yhdiste, jota ei lainkaan esiinny luonnossa. Näitä ovat esimerkiksi atsovärit.

Miten kuluttaja sitten saa tietää, mitä lisäaineita elintarvike sisältää? Pakkausmerkinnöissä ainoastaan aromeista voidaan kertoa onko kyseessä luontainen aromi tai aromi. EU-lainsäädännön Elintarviketietoasetuksen mukaisesti pakkausmerkinnöissä pitää ilmoittaa lisäaineen ryhmänimi ja lisäaineen nimi tai E-koodi. Lisäksi lisäaineita koskevat samat allergeenivaatimukset kuin muitakin raaka-aineita, eli on erikseen ilmoitettava, mikäli lisäaine on peräisin yleisesti allergiaa aiheuttavista ainesosista kuten esimerkiksi soijasta.

Lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö on turvallista. Elintarvikelisäaineiden turvallisuus ja käyttötarve arvioidaan ennen kuin ne hyväksytään käyttöön ja niiden käytöstä määrätään lainsäädännössä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) arvioi ja valvoo lisäaineiden turvallisuutta. Turvallisuusarviointi tehdään tieteellisen tutkimusaineiston läpikäynnin perusteella. Arvioinnissa selvitetään myös mahdolliset haittavaikutukset.

Lisäaineet auttavat meitä kaikkia saamaan herkullista ja säilyvää ruokaa oikealla koostumuksella. Puolukka on kaunis ja maukas marja, siinä loistoesimerkki lisäaineiden ja muiden aineiden suhteesta!

Minna Kormi
tuotekehitysasiantuntija
Suomen Unilever Oy