Paikka EU-pöydässä vahvistaa suomalaisen ruoka-alan ääntä

Maamme liittyminen Euroopan unioniin kolme vuosikymmentä sitten herätti paljon tunteita suomalaisissa ruoantuottajissa. Jäsenyyden mukanaan tuomat muutokset, EU:n sääntely ja markkinoiden avautuminen huolestuttivat varsinkin maanviljelijöitä. Moni viljelijä katsoi jäsenyyden uhkaavan elinkeinon harjoittamista Suomessa ja äänesti liittymistä vastaan.

Myös elintarvikeyrityksissä käytiin vilkasta keskustelua jäsenyyden mahdollisista vaikutuksista. Yrityksissä arvioitiin EU:n tuomia uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä haasteita, joita tiukempi sääntely ja kilpailu ulkomaisilta markkinoilta saattaisivat tuoda mukanaan.

Tarina kertoo, että Elintarviketeollisuusliitossakin (ETL) käytiin varsin tiukkaa vuoropuhelua.

Itse en ollut ETL:ssä keskustelua seuraamassa, mutta vuonna 1995 aloitin työt ruoka-alan EU-asioiden parissa toisessa paikassa, maa- ja metsätalousministeriössä.

Virkamiehet olivat useamman vuoden ajan valmistelleet EU-säännöstöön sopeutumista ja toimeenpanoa. Liittymissopimukseen oli saatu neuvoteltua esimerkiksi erityistakuut Suomen erinomaisen salmonellatilanteen ansiosta ja mahdollisuudet maksaa tarkasti määriteltyjä kansallisia tukia maataloustuotannon säilyttämiseksi.

Suomi siirtyi suljetusta markkinasta osaksi isoa EU:n sisämarkkinaa, joka oli perustettu pari vuotta aiemmin.

Minulle tuli työurani alkuvaiheessa olevana, EU-asioista innostuneena jossakin määrin yllätyksenä, että kaikista ministeriöistämme juuri maa- ja metsätalousministeriöllä on todella paljon EU-asioita hoidettavanaan. Sain hypätä saman tien mukaan EU-päätöksenteon rattaisiin EU-komiteoihin ja -työryhmiin ja silloin osaksi 15 maan yhteistyötä.

Elintarvikealan yksi pitkäaikainen kärkiviesti EU-politiikkaan on ollut, että ruoantuotantoa pitää pystyä harjoittamaan unionin kaikkialla alueilla. Se on ollut ja on yhä myös Suomen viesti vastikään käynnistyneelle uudelle EU-kaudelle.

Korkea omavaraisuutemme ruoantuotannossa on säilynyt EU-aikana. Elintarviketurvallisuus on Suomessa maailman huipputasoa.

Merkittäviä, muun muassa rahoitukseen liittyviä aiheita on tälläkin hetkellä edunvalvonnan työpöydällä eli huolia ja haasteita kyllä riittää, vaikkakaan ruoka-alan merkitystä kokonaisturvallisuudelle ei nyt kyseenalaisteta.

Vielä kun saisi elintarviketeollisuuden kilpailukykyä edistävät konkreettiset toimet jo lähtökohtaisesti mukaan ruokasektorin EU-politiikkaan!

Turbulentissa maailmassa on erinomaista, että meillä on kavereita EU:ssa. Turvallisuus oli jo 30 vuotta sitten monille keskeinen syy EU-jäsenyyden puolesta äänestämisessä.

Isoja muutoksia ruokamarkkinoilla olisi tapahtunut Suomessa toki ilman EU-jäsenyyttäkin. Varmasti on kuitenkin ollut parempi, että olemme suomalaisina olleet itse mukana unionin sisällä päätettäessä asioista, jotka vaikuttavat meihin.

Emme jääneet tilanteeseen, jossa Norja on tänäkin päivänä eli ETA-jäsenenä se toimeenpanee EU-lainsäädännön, mutta ei pääse itse vaikuttamaan säädösten sisältöön. Aivan samat asiat ovat siten tärkeitä tänä päivänä kuin olivat vuonna 1995.

Suomelle on kolmekymppisenä EU-jäsenenä kertynyt jo runsaasti kokemusta unionissa toimimisesta. Opittavaa vaikuttamisessa riittää silti. Entistä aktiivisempaan ennakkovaikuttamiseen on selvä yhteinen tahtotila.

Toimitaan siis rakentavana EU-kumppanina ja panostetaan vaikuttamiseen yhdessä. ETL on talkoissa mukana!