Euroopan kilpailukyky ratkaistaan myös ruuassa

Euroopan teollisuuspolitiikassa katse kohdistuu usein puolustukseen, energiaan ja kriittisiin raaka-aineisiin. Ne ovat kiistatta tärkeitä. Samalla yksi strategisesti ratkaiseva kokonaisuus jää usein sivuun: elintarviketeollisuus. Se on vakava puute, myös puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta.

Elintarviketeollisuus on Euroopan suurin teollinen työllistäjä ja merkittävä arvonluoja. Se on keskeinen osa huoltovarmuutta, mutta myös vientiä, investointeja ja alueellista elinvoimaa.

Silti ala ei näy riittävästi EU:n kilpailukykyä vahvistavissa rahoitusvälineissä, kuten kilpailukykyrahastossa. Kilpailukykyrahaston perustaminen on parhaillaan käsittelyssä europarlamentissa ja jäsenmaiden kesken ministerineuvostossa.

Yhä selvemmin strateginen voimavara

Kilpailukykyrahasto ei saa sivuuttaa ruokaa. Elintarviketeollisuus tarvitsee eurooppalaista rahoitusta. Kyse ei ole tukipolitiikasta, vaan investoinneista kasvuun ja työpaikkoihin. Globaalissa taloudessa ruoka on yhä selvemmin strateginen voimavara.

Globaali kilpailu kiristyy. Yhdysvallat ja Kiina investoivat teollisuutensa tuottavuuteen, teknologiaan ja innovaatioihin. Kiina on noussut määrätietoisesti monilla teollisuuden aloilla teknologiseen kärkeen ja pyrkinyt vähentämään strategiasia riippuvuuksiaan.

Mutta Kiinalla on edelleen yksi selkeä strateginen riippuvuus: ruoka. Maa on yhä nettotuoja, mutta sen poliittinen tahtotila on nousta globaaliksi ruokamahdiksi ja vientimaaksi. Tämä näkyy suurina panostuksina ruuantuotantoon ja tuotantoteknologiaan.

Euroopan elintarviketeollisuus on samaan aikaan joutunut ahtaalle. Korkea kustannustaso ja tiukka sääntely ovat heikentäneet kilpailukykyä ja markkina-asemia. Ilman määrätietoisia toimia kehitys jatkuu – ja vaikutukset näkyvät suoraan työllisyydessä, viennissä ja talouskasvussa.

Rahoitusta ja sujuvaa sääntelyä

Ratkaisu ei ole muurien rakentaminen vaan uudistuminen. Elintarvikeketjun kilpailukyky rakennetaan uuden teknologian varaan myös perinteisessä tuotannossa: digitalisaatiolla, automaatiolla, uusilla tuotantomenetelmillä ja sivuvirtojen tehokkaalla hyödyntämisellä.

Tämä edellyttää merkittäviä investointeja tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin myös eurooppalaisella tasolla.

Rahoituksen lisäksi ruoka-ala tarvitsee sujuvaa eurooppalaista sääntelyä. Suomessa on korkeaa osaamista uusissa ruuan tuotantoteknologioissa, mutta yritysten tuotteet eivät pääse sisämarkkinoilla lupien hitaiden käsittelyjen vuoksi. Ja siten tuotannolliset investoinnit uhkaavat karata Euroopasta muualle.

Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Kauppalehdessä 3.6.2026.