Hiihtolomaviikkojen yllättäväksi puheenaiheeksi ovat nousseet valmisruokatuotteet, joissa on naudanlihan ohella yllättäen myös hevosenlihaa. Irlannissa alun perin tehty havainto on laajentunut koko Eurooppaa koskevaksi. Kysymyksessä on harmillinen huijaus, jonka kohteeksi ovat joutuneet elintarviketeollisuuden yritykset ja sen seurauksena myös kuluttajat.

On erinomaista, että viranomaiset aloittavat tutkimukset Suomessa ja tilanteesta saadaan kattava käsitys kevään aikana. Väärennöstapauksen laajuus on selvitettävä perusteellisesti ja huijarit on saatava kiinni. Pakkausmerkinnät on nostettu esille, mutta vilpillistä toimintaa eivät yksityiskohtaisetkaan pakkausmerkinnät tai säädökset estä.

Vapaaehtoisia alkuperämerkintöjä on paljon

Liha-, vilja-, kananmuna- ja maitotuotteissa käytetään paljon kuluttajille tuttua Ruokaa omasta maasta -merkkiä. Muutamissa tuotteissa on myös uusia tuottajakohtaisia merkintöjä kertomassa tuotteen paikallisuudesta. Kotimaista ruokaa haluavien kannattaa poimia näitä ostoskoriinsa ja varmistaa samalla, että eurot hyödyttävät paikallisia toimijoita. Merkintöjen vapaaehtoisuutta pidetäänkin tärkeänä mahdollisuutena erottua kilpailijoista.

Vuosi sitten voimaan tulleen kuluttajainformaatioasetuksen myötä pakkausmerkintöjä parannetaan esimerkiksi tekstikokoa suurentamalla. Ravintosisältötiedot tulevat pakollisiksi ja täydennyksiä on odotettavissa myös alkuperämerkintöihin.

Kimurantit tilanteet

Alkuperämaalla tarkoitetaan lakitekstissä maata, jossa tuotteen viimeinen merkittävä valmistus tai käsittely on tapahtunut. Meille ammattilaisille on selkeää, että ruoan alkuperä voi merkitä näkökulmasta riippuen monia muitakin asioita kuten raaka-aineen kasvatusmaata tai kotimaisuutta. Juristilla ja kuluttajalla on usein eri tulkinnat. Merkintöjä koskevia säädöksiä uudistettaessa on ratkottava monia määrittelytarpeita ja monimutkaisia tilanteita.

Pysähdy hetkeksi miettimään vaikkapa seuraavia tuiki tavallisia esimerkkejä:

• Vehnäjauho. Kotimainen vilja ei aina riitä ja sadon laatu vaihtelee. Jotta leivonta onnistuu, jauhojen tasalaatuisuus ympäri vuoden on tärkeää. Jauhoa joudutaan jauhamaan viljaseoksista, joissa voi olla viljaa 1–4 viljelymaasta. Riittääkö alkuperän ilmoittamiseksi merkittävä jalostusmaa (Suomi) vai haluaako kuluttaja tietää viljan viljelymaat?
• Kahvi. Kahvijauhe valmistetaan kahvipapujen seoksesta, jotta lopputuotteen laatu kuluttajille pysyy tasaisena. Ilmoitetaanko merkittävä jalostusmaa vai papujen viljelymaat?
• Onko Pasta Bolognesen valmisaterian pääraaka-aine pasta (vehnäjauho), jauheliha (sika-nauta) vai kenties bolognese-kastike (tomaattimurska)? Olettaako kuluttaja tuotteen nimen perusteella, että alkuperämaa on Italia?
• Merkitäänkö sianlihan alkuperämaaksi maa, jossa eläin on syntynyt? Vai maa, jossa eläin on kasvanut ja kuinka kauan eläimen tulee olla kyseisessä maassa? Vai merkitäänkö teurastusmaa?
• Onko lihatuotteen alkuperämaa Suomi, jos se on valmistettu Tanskassa kasvatetusta lihasta Suomessa?
• Entä jos suomalainen toimija valmistuttaa suomalaisista raaka-aineista tuotteen Virossa ja lopputuote myydään Suomessa? Mikä on merkittävä valmistusmaa?

Esimerkit kuvaavat, että alkuperämaan merkitsemisessä ei ole ainoastaan kysymys pakkausmerkintäkoneen teknisistä valmiuksista tai pakkauksen painoalan riittävyydestä vaan raaka-aineketjuja koskevan järjestelmän luomisesta sekä investoinneista varastotiloihin, laitteisiin ja henkilökuntaan. Onko kuluttaja valmis maksamaan tämän ruuan hinnassa? Kulutus polarisoituu, ja jo nyt hinta on monelle tärkein kriteeri.

Tasaiseen hyvään tuotetarjontaan tottuneet kuluttajat eivät enää välttämättä tiedosta, että etenkin kasviperäisten tuotteiden satokaudet ja saatavuus vaihtelevat. Juuri kasviperäisten tuotteiden osalta alkuperämaan ilmoittaminen pakkausmerkinnöissä tulee haasteelliseksi ja aiheuttaa pakkausmateriaalimuutosten vuoksi väistämättä lisäkustannuksia.

Hyvä, että asia puidaan monilta kanteilta

On hienoa, että EU-tasolla tehdään laajaa selvitystä, jotta alkuperämerkinnöistä saadaan mahdollisimman hyvät. Huomioon otetaan erityisesti kuluttajien tiedontarve, alkuperämerkintöjen toteutettavuus ja valvottavuus. Myös kustannukset ja hyödyt sekä mahdolliset vaikutukset kansainväliseen kauppaan arvioidaan. Selvitys valmistuu loppuvuodesta. Hevosenlihaskandaali tuo selvitykseen uutta ulottuvuutta, sillä epärehellisen toiminnan laajuus on havahduttanut toimijoita ja sen myötä pelisäännöt selkiytyvät entisestään kaikilla toimialoilla. Luotettavan toimijan maine on jokaiselle ruokaketjussa toimivalle entistä tärkeämpi pääoma.