Yritysten ja oppilaitosten yhteistyöllä parhaisiin tuloksiin

Tiedämme nyt, mitä elintarvikeyritykset ja koulutuksen järjestäjät ajattelevat alan koulutuksesta ja sen kehittämisestä.

Koulutus on kuitenkin osa isompaa yhteiskunnallista kokonaisuutta, jota ohjataan poliittisesti ja rahoitetaan yhteisestä kassasta. Onkin kiinnostavaa peilata selvityksemme antia Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan etenkin ammatillisen koulutuksen osalta.

Ammatillinen koulutus nimittäin on erityisen tärkeää elintarviketeollisuuden yrityksille, sillä Opetushallituksen osaamisen ennakointifoorumin mukaan elintarvikealan uuden työvoiman tarpeesta vuoteen 2035 mennessä ammatillisen koulutuksen saaneiden osuus on peräti 69 prosenttia.

Ra­hoi­tuk­sen kan­nus­tet­ta­va yh­teis­työ­hön yri­tys­ten kans­sa

Paikallaan lienee pieni kertaus siitä, miten ammatillista koulutusta rahoitetaan Suomessa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää koulutuksen järjestäjille perusrahoitusta, suoritusrahoitusta ja vaikuttavuusrahoitusta. Tällä hetkellä potti jakautuu siten, että perusrahoituksen osuus on 70 prosenttia, suoriterahoituksen 20 prosenttia ja vaikuttavuusrahoituksen 10 prosenttia.

Kunkin rahoitusmuodon sisällä on lisäksi eri painotuksia ja kertoimia eri kriteereihin perustuen.

Potin pienimpään osioon, vaikuttavuusrahoitukseen, sisältyvät elementit, jotka ohjaavat koulutusta yritysten kannalta oikeaan suuntaan eli kouluttamiseen niille aloille, joilta voi työllistyä, sekä opiskelijoiden ja yritysten koulutuksesta antaman palautteen huomioon ottamiseen.

Ammatillisen koulutuksen perimmäinen tehtävä on valmistaa osaajia työelämään. Siitä huolimatta ”money talks” eli rahoitus ohjaa vahvasti koulutuksen järjestäjien toimintaa. Oppilaitokset tekevät sitä, mihin rahoitus kannustaa ja painottavat niitä asioita, joista maksetaan.

Maan hallitus aikoo uudistaa ammatillisen koulutuksen rahoitusta. Hallitusohjelman mukaan ”koulutuksen järjestäjien kannustimia vahvistetaan siten, että opiskelijat suorittavat opintoja, valmistuvat, työllistyvät ja siirtyvät jatko-opintoihin valmistumisen jälkeen. Vaikuttavuusrahoituksen mittaristoa kehitetään ja sen seurantaa ajantasaistetaan.”

Koulutusselvityksemme viesti on selkeä: yritykset odottavat ammatilliselta koulutukselta tiiviimpää yhteistyötä yritysten kanssa ja ylipäänsä aktiivisempaa ja työelämäläheisempää otetta oppilaitosten toimintaan.

Koska rahoitus ohjaa oppilaitosten toimintaa, myös rahoituksen pitää kannustaa oppilaitoksia yritysyhteistyöhön.

Ammatillisen koulutuksen vaikuttavuusrahoitusta on lisättävä, jotta koulutuksen tarjoajille syntyy aitoja kannusteita tuottaa sellaista osaamista ja sellaisia osaajia, joita yritykset tarvitsevat. Mutta mistä oppilaitokset sitten tietävät, mitä yrityksissä tarvitaan? Vastauksia löydetään aktiivisella vuoropuhelulla yritysten ja oppilaitosten kesken.

Ky­syn­tää no­pea­liik­kei­sel­le täs­mä­kou­lu­tuk­sel­le

Työ muuttuu elintarvikealalla ja tehtävien osaamisvaatimukset kasvavat. Elintarviketeollisuudessa se tapahtuu pääasiassa ammatillista koulutusta edellyttävissä tehtävissä siten, että jatkuvan oppimisen merkitys kasvaa.

Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, joita suoritetaan perustutkinnon jälkeen, sekä tutkinnon osat ja muut osaamiskokonaisuudet kasvattavat elintarvikeyritysten arvion mukaan tulevaisuudessa merkitystään. Korkeakoulutettujen määrän ei ennakoida kasvavan alalla merkittävästi.

Yrityksille nopealiikkeinen täsmäkoulutus on tärkeää, ei niinkään se, tuottaako koulutus tutkinnon.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulujen rahoitusjärjestelmän on tuettava myös tutkintoja pienempien osaamiskokonaisuuksien suorittamista. Toivon tämän etenevän rivakasti.

Ha­lua ja ky­kyä muu­tok­seen il­mas­sa

Selvityksestämme kävi ilmi, että koulutuksen palvelukyky elintarvikealalla on kohtuullisen hyvä. Kaikilla koulutustasoilla on kuitenkin parannettavaa työelämä- ja asiakaslähtöisyydessä. Yritykset kokevat myös, että korkeakoulujen ja ammattiopistojen toiminta on toisinaan varsin kankeaa suhteessa yritysten tarpeisiin ja toimintaympäristön muutoksiin.

Toisaalta halukkuus tehdä yhteistyötä on suurta sekä yrityksissä että oppilaitoksissa, mikä luo hyvän perustan koulutuksen kehittämiselle yhdessä eteenpäin. Hallitusohjelmakin lupailee, että ammatillisen koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä vahvistetaan, jotta ammatillinen koulutus vastaisi paremmin työelämän tarpeisiin.

Ammatillinen koulutus on aiemminkin osoittanut Suomessa ketteryytensä ja muutoskyvykkyytensä, joten en epäile lainkaan, etteikö tämän hetken haasteita saataisi yhdessä ratkaistua. Koulutusselvityksemme viestit vahvistavat tarvetta viedä eteenpäin hallitusohjelmaan kirjattuja uudistuksia.