Ympäristövastuu luo turvaa ja tulevaisuutta

Elintarviketeollisuus on ympäristövaikutuksiltaan melko maltillinen verrattuna muihin isoihin ja energiaintensiivisempiin teollisuudenaloihin. Tuotteina elintarvikkeet ovat kuitenkin kärkisijoilla, kun kulutuksen ympäristövaikutuksia tarkastellaan laajemmin.

– Nykyisin pyritään katsomaan entistä kokonaisvaltaisemmin elintarvikkeen koko reittiä alkutuotannosta kuluttajalle. Yhteistyöllä tähdätään tuotantoketjuun, joka olisi ympäristövaikutuksiltaan mahdollisimman pieni. Näin ympäristöystävällisistä valinnoista tehdään kuluttajalle tai asiakkaalle mahdollisimman helppoja, Elintarviketeollisuusliiton ympäristö- ja vastuullisuusasioiden toimialapäällikkö Anna Vainikainen kertoo.

Painopisteinä vesi, ilmasto, materiaalit ja energia

Elintarviketeollisuudessa aiheutuu kuormitusta ympäristölle tuotantolaitosten toiminnasta sekä tuotteiden jakelusta. Niiden lisäksi välillisiä vaikutuksia tulee esimerkiksi raaka-aineisiin, pakkauksiin ja energiantuotantoon liittyen.

Ruoantuotannon aiheuttamasta ympäristökuormituksesta on mahdotonta päästä täysin eroon, mutta uusia ratkaisuja vaikutusten vähentämiseksi etsitään aktiivisesti.

– Ympäristövastuu edellyttää niin sanotusti hyvää huushollausta. Elintarviketeollisuus on monipuolinen toimiala, joten yritystoiminnan ympäristövaikutukset ja siten myös vastuullisuuden painopisteet ja strategiat voivat olla hyvinkin erilaisia.

– Uusien ratkaisujen kehittäminen on olennainen osa alan ympäristövastuuta. On tärkeää ymmärtää oma paikkansa vastuullisuusketjussa ja miten ollaan osa kokonaisuutta, Vainikainen sanoo.

Vedenkulutuksesta jää jälki

Vedenkulutus ja jätevedet ovat yksi merkittävimmistä elintarviketeollisuuden aiheuttamista ympäristökuormituksen lähteistä. Jätevesiä syntyy esimerkiksi hygieniasyistä tärkeistä linjastojen pesuista ja vettä kuluu tuotantolaitosten prosesseissa.

– Tuotannon ja tuotteiden vesijalanjäljen hahmottaminen on tärkeää. Jalanjälkilaskennalla voidaan huomioida myös oman toiminnan ulkopuolelle ulottuvat vaikutukset.
Vainikaisen mukaan esimerkiksi jotkut tuontiraaka-aineet voivat olla vesikysymyksen kannalta kriittisiä: Vaikka kotimainen tuotanto ei olisi vesi-intensiivistä, käytettävien raaka-aineiden tuotantoon on saattanut kulua paljonkin vettä.

– Myös tämä näkökulma on osa yritysten vesivastuuta, vaikka meillä Suomessa vettä riittääkin, Vainikainen sanoo.

Vedenkulutus ja jätevesien hallinta ovat osa tuotannon kokonaisuutta. Osa alan yrityksistä on lähtenyt mukaan vesivastuusitoumukseen, johon liittymällä yritys voi hallita vesiriskejään ja olla hyvän vedenkäytön edelläkävijä.

Logistiikan osuus elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista jää sen sijaan pienehköksi muun muassa kuljetusten tehokkuuden vuoksi. Raaka-aineiden kuljetus ja valmiiden tuotteiden jakelu tapahtuvat pääosin maanteitse.

Polttoaineiden kehittyminen, kuten biopolttoaineiden käytön lisääminen, ja kuljetuskaluston päivittäminen energiatehokkaammaksi vähentävät osaltaan logistiikasta aiheutuvaa ympäristökuormitusta.

Materiaalitehokkuudella säästöjä

Anna Vainikaisen mukaan elintarvikealan tuotantolaitoksissa pyritään luonnollisesti siihen, että mahdollisimman iso osa hankituista raaka-aineista lähtisi valmiina elintarvikkeina kohti kauppaa ja kuluttajia. Hävikkiä pyritään välttämään ja sen syntyä ehkäisemään.

Aina se ei kuitenkaan onnistu, jos jokin menee vikaan esimerkiksi tuotantoprosessissa. Tuotannossa syntyy hävikkiä myös esimerkiksi tuotevaihtojen yhteydessä muun muassa allergeenisyistä.

Elintarvikejätteen määrän seurantaa ollaan aloittamassa EU-tasolla. Suomessa Luonnonvarakeskus vetää parhaillaan hanketta, joka selvittää elintarvikejätteen ja hävikin määrää ja roolia elintarvikeketjussa.

Varsinaisten päätuotteiden ja eri tavoin hyödynnettävien jätejakeiden ohella tuotannosta syntyy erilaisia sivuvirtoja. Niiden käsittelyssä elintarvikealalla on pitkät perinteet – virrat voidaan ohjata esimerkiksi rehuksi tai biopolttoaineiden ja kosmetiikan raaka-aineiksi.

– Sivuvirtojen hyödyntäminen korkeamman jalostusasteen tuotteina tai niiden komponentteina kehittyy jatkuvasti kiertotalousajattelun yleistyessä.

– Elintarvikealalla kiertotalousratkaisut eroavat monista muista aloista elintarvikkeiden ominaisuuksien vuoksi. Ruokaa ei voi tehdä kierrätysmateriaaleista eikä elintarvikkeista saa korjattavia tai kierrätettäviä. Tuotteiden käyttöikää ei voi myöskään pidentää määräänsä enempää eikä niitä voi liisata, Vainikainen listaa.

Teollisuudessa syntyvää hävikkiä hallitaan tuotannon ja tuotesuunnittelun keinoin sekä kehittämällä pakkauksia, jotka säilyvät ehjinä ja suojaavat tuotetta läpi jakeluketjun. Merkittävä osa ruokahävikistä syntyy kotitalouksissa, mutta tarkoituksenmukaisilla sekä tuotteen säilytyksestä ja asianmukaisesta käsittelystä kertovilla pakkauksilla kuluttajia voidaan auttaa hillitsemään hävikin syntyä kotioloissakin.

Vainikaisen mukaan pakkausten kierrätyksessä näkyy hyvin vastuun kantaminen eri tahojen yhteistyönä. Pakkausten tuottajavastuu velvoittaa elintarvikeyritykset huolehtimaan sekä omissa prosesseissaan että kotitalouksissa syntyvän pakkausmateriaalien kierrättämisestä.

– Teollisuus ja kauppa pyörittävät kuluttajille suunnattujen kierrätyspisteiden toimintaa, ja kuluttajat tuovat käyttämänsä pakkaukset pisteisiin. Yhteispelillä materiaalit saadaan kiertoon.

Energiatehokkuus suitsii ilmastovaikutuksia

Elintarviketeollisuuden ilmastovaikutuksesta suurin osa aiheutuu välillisesti raaka-aineiden kautta alkutuotannossa. Tuotantolaitokset kuluttavat energiaa, mutta esimerkiksi uusiutuvia energialähteitä käyttämällä energiantuotannon ja -kulutuksen vaikutuksia ympäristöön voidaan pienentää huomattavasti.

– Liittyminen elintarviketeollisuuden vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimukseen on yritykselle hyvä keino hallita energiankäytön ympäristövaikutuksia. Sopimuksella vastataan energiatehokkuusdirektiivin velvoitteisiin.

– Konseptissa yritykset määrittävät itse säästötoimensa, ja toimialatason raportoinnilla viestitään edistymisestä. ETL antaa maksutonta energiatehokkuusneuvontaa yhdessä Motivan kanssa sopimukseen liittyneille yrityksille, Vainikainen vinkkaa.

Ympäristövastuu hyödyttää kaikkia

Teollisuuden päästödirektiivi ja Suomen ympäristönsuojelulaki antavat raamit elintarvikealan ympäristövastuullisuudelle tuotantolaitosten toiminnassa ja laitoksista aiheutuvissa päästöissä. Osa alan toimijoista on edelleen ympäristölupavelvollisia, mutta sääntelyssä mennään entistä enemmän kohti omaehtoisia toimia ja kevyempiä malleja, kuten ilmoitusmenettelyä.

– Säädösten ja lakien noudattaminen ei suinkaan ole ainoa syy työskennellä ympäristövastuun eteen. Ympäristöstä riippuvainen elintarvikeala haluaa turvata jatkuvuutensa ja vaalia luonnon monimuotoisuutta. Yritykset pyrkivät toimimaan arvokasta luontoa ja ympäristöä kunnioittaen, Vainikainen painottaa.

– Olisi ristiriitaista tuottaa puhdasta suomalaista ruokaa epäpuhtain menetelmin! Ympäristö on paikka, jossa raaka-aineemme kasvavat. Vastuullisesti toimimalla ala mahdollistaa puhtaan tuotannon, jotta myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus jatkaa hyvinvoinnin luomista kestävään teollisuuteen nojaten.

Ympäristövastuu on tärkeää myös yrityksen imagolle ja brändille. Kuluttajat ja asiakkaat ovat yhä tiedostavampia, joten ympäristövastuullisella yrityksellä on hyppysissään kilpailuvaltti. Vainikainen kannustaa yrityksiä osallistumaan rohkeasti keskusteluun ja viestimään vastuullisuudestaan.

– Yrityksillä on tässä paljon potentiaalia. Vastuullisuudesta viestiminen tuo myönteistä näkyvyyttä ja hyödyttää brändi-imagoa. Keskustelu kuluttajien ja asiakkaiden kanssa vaatii toki panostusta, mutta yrityksillä on siinä ehdottomasti paljon voitettavaa.