Terveysvero olisi tehoton rohto hyvinvoinnin edistämiseen

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus on linjannut ohjelmassaan, että Suomessa selvitetään terveysperusteisen veron käyttöönottoa. Terveysveron tavoitteena olisi kansanterveyden edistäminen. Vuosina 2011–2016 käytössä ollut valmistevero perustui tullinimikkeisiin. On todennäköistä, että tullinimikkeet otettaisiin myös uuden terveysveron pohjaksi.

Tullinimikkeiden tehtävä on tilastoida ulkomaankauppaa, ei luokitella elintarvikkeita niiden oletetun terveellisyyden mukaan. Tullinimikkeiden kankeuden vuoksi veron piiriin voisi kuulua tuotteita, joita sinne ei ole tarkoitettu. Tai veron ulkopuolelle voisi jäädä tuotteita, jotka sinne ehdottomasti haluttaisiin.

Kuluttajalle tarjolla olevien elintarvikkeiden valikoima ja sisältö muuttuvat nopeaa tahtia markkinoiden kilpailutilanteen ja tuotekehityksen mukana. Tullinimikkeisiin nojaavaa lainsäädäntöä jouduttaisiin muuttamaan jatkuvasti, eikä se silloinkaan pysyisi muuttuvien markkinoiden perässä.

Aiempien selvitysten perusteella tiedetään, että tuotteiden ravintoaineisiin, kuten sokeripitoisuuteen, perustuva veromalli olisi vielä vaikeampi toteuttaa käytännössä.

Sekä kuluttajilla että yrityksillä on oikeus selkeään ja laadukkaaseen lainsäädäntöön. Terveysveroon liittyvästä sääntelystä tulisi väistämättä monimutkaista ja kankeaa. Veron yhteyttä terveyden edistämiseen olisi hankala todentaa, koska ravitsemus koostuu monista erilaisista kulutusvalinnoista. Yksittäiset ruoka-aineet eivät edistä tai heikennä terveyttä, vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee.

Kaikki elintarvikkeita myyvät ja valmistavat toimijat olisivat velvollisia maksamaan terveysveroa. Elintarvikeyritysten lisäksi kauppa ja ravintolat aina pienistä konditorioista ja kahviloista lähtien tulisivat veron piiriin. Vero lisäisi merkittävästi sekä verovelvollisten yritysten että valtion hallinnollista taakkaa, minkä seurauksena veron nettosaanti jäisi todennäköisesti vaatimattomaksi.

Yleisesti hyväksytty vaatimus hyvälle verotukselle on neutraalisuus. Verotus ei saa vääristää kilpailua samoilla markkinoilla toimivien yritysten kesken. Myös terveysperusteisen valmisteveron olisi oltava kilpailuvaikutuksiltaan neutraali ja noudatettava Euroopan unionin sääntelyä. Aikaisempi makeisvero kaatui nimenomaan EU:n valtiontukisääntelyyn, joten uuden terveysveron mahdollisia EU-oikeudellisia ongelmia ei pidä vähätellä.

Vero ei saisi myöskään nousta esteeksi Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle. Niin kuitenkin tapahtuisi, sillä kotimaiset valmistajat joutuisivat kantamaan veron vuoksi suurempaa hallinnollista taakkaa. Vero nostaisi yksikkökustannuksia ja antaisi perusteetonta kilpailuetua tuontitoimijoille. Verolla heikennettäisiin kilpailukykyä ja työllisyyttä elintarviketeollisuuden lisäksi kaupan alan yrityksissä, ravintoloissa ja maatalousalalla.

Jotta terveysvero todella edistäisi kansanterveyttä, ihmisten pitäisi muuttaa kulutuskäyttäytymistään eli siirtyä veron seurauksena terveellisempiin valintoihin. Se taas edellyttää, että markkinoilla on vaihtoehtoisia tuotteita. Tutkimukset osoittavat, että vuonna 2016 kumottu makeisvero ei juuri vaikuttanut esimerkiksi makeisten, suklaan tai jäätelön kulutukseen.

Jos vaihtoehtoisia tuotteita ei ole saatavilla, terveysveron pitäisi olla huomattavan suuri, jotta se vaikuttaisi ostopäätöksiin. Tasaverona se nostaisi ruoan hintaa ja heikentäisi erityisesti alempien tuloluokkien ostovoimaa.

Hyvinvoinnin edistäminen sääntelyn avulla edellyttää EU-tasoisia ratkaisuja. Parhaillaan EU:ssa ovat työn alla esimerkiksi harmonisoidut, pakkausten etupuolelle sijoitettavat ravintoarvomerkinnät. Niiden tavoitteena on auttaa kuluttajaa tekemään terveystietoisia valintoja.

Terveyden edistäminen on tärkeä tavoite myös elintarviketeollisuudelle, mutta terveysvero on siihen huono keino. Tehottomien veroratkaisujen sijaan tarvitaan terveelliseen syömiseen ja terveisiin elintapoihin kannustavaa ohjausta.

Mikko Käkelä ja Niko Pankka

Käkelä on Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja ja Pankka veropoliittinen asiantuntija Suomen ammattiliittojen keskusjärjestössä SAK:ssa.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa Vieraskynä-palstalla 18.5.2022

Kuva: Mostphotos