Syökö verokarhu sokeria?

Hallituksen syyskuinen budjettiriihi muistetaan julkisuudessa ilmastopolitiikkaan ja ns. exit-veroon liittyvistä kiistoista. Vähemmälle huomiolle jäi huomattavasti useampaa suomalaista sekä koko suomalaista ruoka-alaa koskeva ehdotus elintarvikkeiden terveysverosta ja ensi vaiheessa virvoitusjuomaveron uudistamisesta.

Elintarvikkeiden ja juomien terveysperusteisen verotuksen julkilausuttu tavoite on yleisesti kannatettava ja hyvä – halutaan ohjata kuluttajia terveydellisesti kestävämpiin valintoihin.

Ongelmat kuitenkin alkavat heti, kun sinällään hyvää tarkoittavaa ajatusta ryhdytään soveltamaan käytännön realiteetteja sisältävään maailmaan. Saman totesi myös valtiovarainministeriön hallitusneuvos Helsingin Sanomissa 15. syyskuuta.

Mitä mittaria käytetään mittaamaan ruuan tai juoman haitallisuutta? Miten päivittyvä tutkimustieto vaikuttaa? Miten vero kohdentuu? Miten hyvitetään, vai hyvitetäänkö, tämänkaltaisen veron väistämättä tuloeroja kasvattava luonne? Mitä tuotteita sen piiriin kuuluu ja mitä ei? Miksi ei?

Tutkimustietoon tutustuminen kertoo, että terveydellisin perustein asetetut valmisteverot toimivat vain harvoin. Toimiakseen ne edellyttävät paitsi riittävän samankaltaisia ei-verotettavia tuotteita, myös erittäin kovaa verotasoa.

Käytännön kokeilutkaan eivät ole onnistuneet erityisen hyvin. Nykyhallitusta edeltänyt Juha Sipilän hallitus poisti makeis- ja jäätelöveron, koska vero ei kohdellut samoilla markkinoilla toimivia yrityksiä yhdenvertaisesti. Uusia selvityksiä halutaan tehdä härkäpäisesti, vaikka EU-lainsäädännön reunaehdot ovat samat kuin neljä vuotta sitten.

Valtion tehtävänä on taata yrityksille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Tuotteiden välinen kilpailutilanne on jatkuvassa muutoksessa kuluttajakysynnän ohjatessa tarjontaa. Staattista tullinimikkeisiin perustuvaa valmisteveroa on vaikea saada kilpailuneutraaliksi, eikä se sen vuoksi toimi äärimmäisen tiukan kilpailun elintarvikemarkkinoilla.

Sen vuoksi on myös naiivia väittää, että valmistevero toimisi elintarvikeyritysten tuotekehityksen ja innovaatioiden ajurina.

On harmillista, että hallitus on valinnut terveyden edistämisen toimissaan nimenomaan veronkorotusten ja hankalien verokikkojen tien. Sitä pitkin eteneminen on epävarmaa, vaikeaa ja väistämättä hidasta. Se myös osuu korostuneesti pienituloisten muutenkin vähäisiin arjen pieniin iloihin.

Voisi olla monella tapaa perustellumpaa seurata, mitä elintarviketeollisuus, kauppa ja ravintolatoimiala tekevät jo nyt valikoimansa kehittämiseksi kuluttajien vaatimuksia vastaaviksi. Ja keskittyä terveellistä syömistä aidosti edistäviin tekoihin muun muassa ravitsemussuositusten, ohjeiden ja liikunnan kentällä.

Viimeksi mainittuihin voidaan joutua palaamaan, kun käy ilmi, ettei verokarhun sokeriretki välttämättä ollutkaan niin yksinkertainen kuin miltä se ensin vaikutti.

Kuva: Mostphotos

Lue myös: Terveysverosta jäisi jäljelle pelkkä hallinnollinen taakka (HS 15.9.2021)