Suomi, varautumisen mallimaa

Ruuantuotannon omavaraisuus nostatti kiivaan keskustelun Ruotsissa viime kesänä. Ruotsalaisille tuli yllätyksenä, että vakavissa häiriötilanteissa heidän ruokaomavaraisuutensa riittäisi vain kolmeksi vuorokaudeksi. Sen jälkeen omasta maasta olisi tarjolla ainoastaan vehnää ja porkkanoita, muutoin oltaisiin tuontiruuan varassa.

Tilannetta ryhdyttiin korjaamaan nopealla aikataululla ja naapurimaassamme onkin parhaillaan käynnissä laajamittainen työ omavaraisuuden saattamiseksi paremmalle tolalle. Havahduttiin ”porkkanakakkurealismiin”.

Entä Suomessa? Onko syytä huoleen?

Meillä on opittu luottamaan hyvään varautumiseen elintarvikehuollossa ja osaamistamme tällä saralla myös arvostetaan. Kun asiat ovat kunnossa, ei tule edes miettineeksi, mitä tapahtuisi, jos kansakuntamme ravistelisi jokin poikkeuksellinen tapahtuma, joka laittaisi ruokahuollon lujille.

Ajatusleikille kannattaa kuitenkin uhrata hetki ja miettiä, mitä varautumatta jättäminen voisi pahimmillaan aiheuttaa.

Minut ajoi pohtimaan asiaa ja vähän muistelemaan vanhojakin Meri ja Untamo Utrion kirja ”Pois pula, pois puute – Kun kansa selviytyi”. Kansanhuoltoministeriön tiedostuspäällikön Untamo Utrion muisteluiden avulla pääsi konkreettisesti sisään, mihin kaikkeen yhden kansakunnan oli venyttävä äärimmäisissä tilanteissa. Tunne historia, että voit ymmärtää tulevaisuutta.

Miettiä voi sitäkin, mihin suuntaan kehitys kulkee globaalisti. Kova kilpailu elintarvikemarkkinoista tuo vääjäämättä eteen tuotannon keskittämisen ja tehokkuuden parantamisen pakon. Millainen vaikutus oman monipuolisen ruuantuotantomme rapautumisella olisi? Ruoka otetaan helposti aseeksi tämän päivän kauppasodissa, pakotteissa ja sanktioissa.

Mitä jos globaalit uhkakuvat alkutuotannon merkittävistä poikkeamista toteutuvat ja samaan aikaan tapahtuu joukko muita elintarvikehuoltoa suuresti vaikeuttavia häiriöitä? Sellaisia voisivat nykyaikana olla poikkeukselliset sääolosuhteet (kuivuus, rankkasateet, hallayöt), tuhohyönteisten aiheuttamat vahingot, vakava tautitilanne ja lakot maamme rajojen ulkopuolella.

Mitkä valtiot kykenisivät tällaisessa tilanteessa huolehtimaan ruokatuotannostaan, saati osallistumaan tuotantonsa myyntiin kilpailutusten kautta?

Suomessa on tehty varautumistyötä vuosikymmeniä. Uskoakseni olemme kaikilla mittareilla mitattuna mallivaltio. Perusasiat ovat hyvällä tasolla, historia tunnetaan ja suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu pitkäjänteisesti eri osa-aluilla laajalla yhteistyöllä kohtaamaan sekä hyvät että huonot ajat.

Suomi tarvitsee edelleen työstään elannon saavat alkutuottajansa, elinvoimaiset elintarvikeyrityksensä, osaavan ja häiriöitä kestävän jakelun sekä kaupan. Unohtamatta toimivaa infrastruktuuria, toimivia kauppasuhteita muualle maailmaan sekä kykyä viedä ja tuoda.

Siinä on kaikessa yksinkertaisuudessaan perusta, joka mahdollistaa suomalaisten arjen vaikeissakin paikoissa.

Kirjoittaja työskentelee valmiuspäällikkönä Elintarviketeollisuusliitossa. Hän suosittelee lukemiseksi Meri ja Untamo Utrion kirjaa ”Pois pula, pois puute – Kun kansa selviytyi”.

Kuva: 123rf.com