Ruokaturvallisuus ja ruokahävikki puntarissa

Vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta on tuotteen valmistajalla. Tämä hyvä periaate on kirjattu lainsäädäntöön ja se on hallinnollisesti kustannustehokas tapa taata ruokaturvallisuus.

Ruokaturvallisuus on EU:ssa hyvällä tasolla. Sen saavat aikaan elintarvikealan korkeatasoinen koulutus, harmonisoitu EU-lainsäädäntö sekä yritysten investoinnit henkilökunnan osaamiseen ja huipputeknologiaan. Elintarvikevalvonta on Suomessa ammattimaista, suunnitelmallista ja julkisesti raportoitua.

Euroopan unionissa kiertotalous nousi pari vuotta sitten vilkkaan poliittisen keskustelun aiheeksi. Komissio julkaisi useita lainsäädäntöehdotuksia sekä kattavan toimintasuunnitelman kiertotalouden edistämiseksi.

Jäsenmaat velvoitettiin uudistamaan lainsäädäntöään ja purkamaan byrokratiaansa muun muassa ruokahävikin minimoimiseksi. Tavoitteeksi asetettiin ruokahävikin puolittaminen vuoteen 2030 mennessä.

Komission linjaus on kannatettava. Ruokaa ei pidä heittää hukkaan, koska samalla heitetään hukkaan tehty työ ja tuotantopanokset. Kun ruokahävikin puolittaminen asetettiin poliittiseksi tavoitteeksi vuonna 2015, poliittisen keskustelun painopiste siirtyi ruokaturvallisuudesta ruokahävikkiin sekä ruoan saatavuuden varmistamiseen.

Elintarvikeyritykset ovat tehneet viime vuosina vapaaehtoisesti työtä ruokajätteen pienentämiseksi sekä turhien raaka-aine- ja tuotantokustannusten minimoimiseksi. Elintarviketeollisuusliiton teettämän selvityksen mukaan Suomessa elintarviketeollisuudesta ei synny sellaista elintarvikeperäistä jätettä, jota ei voisi hyödyntää. Hyödyntämiskohteita ovat esimerkiksi rehut ja kierrätyspolttoaineet.

Vähittäiskaupassa on oletettavasti tehty samaa hyvää työtä ja vähennetty ruokahävikkiä eri toimenpitein mm. luovuttamalla tuotteita hyväntekeväisyyteen. Moni suomalainen kuluttajakin on tarkastellut kulutustaan aiempaa tarkemmin.

Vain paikallista ruokaketjua rasittavaa säädösten valmistelua tulisi vähentää ja pyrkiä karsimaan normeja hallitusohjelman mukaisesti. Kansallinen politiikka, valmisteverot ja ammattiryhmien edunvalvonta lisäävät monien elintarvikeyritysten hallinnollisia kustannuksia ja samalla mahdollisuutta työllistää alan ammattilaisia.

Ruokaturvallisuus on suomalaisille yrityksille toiminnan lähtökohta ja toiminnan kannattavuus on ruokaturvallisuuden perusta.

Pilaantunut ruoka, kuten homehtunut leipä tai mansikka tai hapan maito ei ole turvallisuusriski, koska kuluttaja voi huomata pilaantumisen omin aistein ja jättää ruoan syömättä.

Mikrobien aiheuttama terveysvaara sen sijaan ei näy eikä maistu, mutta aiheuttaa joskus vakaviakin oireita. Esimerkkeinä salmonella, kampylobakteerit ja clostridit.

Ruokaturvallisuudesta vastaava elintarvikealan toimija kantaa vastuunsa, kun hän merkitsee mahdollisen mikrobien aiheuttaman pilaantumisriskin omaaviin tuotteisiin enintään +6 asteen säilytyslämpötilan ja viimeisen käyttöpäivän. Merkinnät asetetaan aina tarkan analysoinnin perusteella ja niitä tarvitaan suojelemaan kuluttajan terveyttä mikrobiologisilta vaaroilta. Viimeinen käyttöpäivä on laatulupaus ja tuotteen turvallisuuden tae asiakkaalle ja kuluttajalle.

Yksi mahdollisuus ruokahävikin pienentämiseen olisi Eviran ruoka-apuohjeen päivittäminen siten, että kauppa ohjeistetaan luovuttamaan viimeinen käyttöpäivä -merkityt tuotteet hyväntekeväisyyteen jo viimeisen aamupäivän aikana. Keräily ja mahdollisesti jakelukin voisivat silloin tapahtua saman päivän aikana. Näin elintarvikkeen laatulupaus tavoittaisi kuluttajan kaikissa tilanteissa.

Ruoka-alan ammattilaiset huolehtivat, että he voivat nauttia ruoasta hyvillä mielin!