Puheenvuoro: Viileitä järkiratkaisuja ilmastokysymyksiin

Ilmastonmuutos on vähintäänkin tämän vuosisadan suurimpia haasteita ihmiskunnalle. Aiheesta on liikkeellä paljon tietoa mediankin kautta. Välillä isot ja pienet asiat menevät sekaisin.

Suomessa erityispiirteenä on ollut ruokavalion ja metsäsektorin nostaminen keskiöön. Ilmastoteema on tuottanut uutta vettä myllyyn eläinperäisen maatalouden tai Suomen taloudelle tärkeän metsäsektorin kyseenalaistajille. Asioiden mittasuhteiden arviointi onkin tärkeää, jotta keskusteluun saadaan selkärankaa.

* * *

Kaksi kolmannesta tähänastisesta lämpenemisestä johtuu kivihiilen, öljyn, maakaasun ja pienessä määrin turpeen käytöstä. Hiilidioksidipitoisuus on noussut noin 150 % sitten esiteollisen ajan, erityisesti edellä mainittujen fossiilisten polttoaineiden käytön vuoksi, ja vaikutus säilyy ilmakehässä satoja vuosia.

 

Toisen tärkeän kasvihuonekaasun, metaanin, pitoisuus on noussut vajaat 260 %, ja se vastaa noin kuudenneksesta nyt havaitusta lämpenemisestä. Metaania syntyy etenkin trooppisesta biosfääristä, märehtijöistä ja riisin viljelystä, ja sen elinikä ilmakehässä on noin 12 vuotta.

Kolmas tärkeä kasvihuonekaasu, typpioksiduuli, on tuottanut noin 6 % lämpenemisestä, ja sitä syntyy muun muassa pelloilla mikrobitoiminnassa. Sen pitoisuus on kasvanut noin 120 %, ja elinikä on reilut sata vuotta.

Juuri julkaistun IPCC:n maankäyttöä koskevan raportin mukaan maankäytön muutokset, metsien hävitys ja ruokasektori vastaavat noin 23 % tähänastisesta lämmityksestä. Vaikutus tulee paljolti metaanin ja typpioksiduulin pitoisuuksien kasvun myötä sekä peltojen raivauksen kautta. Metsien osalta keskeinen haaste on pysäyttää ei-uusiutuvien trooppisten metsien hävitys Brasilian ja Indonesian kaltaisissa maissa.

* * *

Eräs ilmastonmuutoksen suurimmista haasteista liittyy sateisuuden muutosten vaikutukseen ravinnon tuottamiseen kasvavalle maailman väestölle. Keskimäärin korkeilla leveysasteilla, kuten Suomessa sademäärät ovat kasvussa, kun taas esimerkiksi Välimeren alue, laajat alueet Afrikassa, Etelä-Aasiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ovat jo muuttuneet kuivemmiksi, ja trendin odotetaan jatkuvan.

Lämpötilan nousu lisää haihtumista ja meriveden pinnan nousu voimistuvien trooppisten myrskyjen kanssa johtaa kasvavassa määrin rannikkoalueiden viljelysmaiden suolaantumiseen. Jäätiköiden sulaminen vähentää kasteluveden määrää maailman suurissa joissa.

Afrikan väestö on voimakkaassa kasvussa. Useiden Afrikan maiden talous, työllisyys ja väestön elinehto on maatalous. Afrikan maataloustuotanto on jo kärsinyt ilmastonmuutoksen vaikutuksista, ja trendin odotetaan jatkuvan ainakin lähivuosikymmenet. Tämän odotetaan johtavan kriiseihin ja pakolaisuuteen, ja paine kohdistunee erityisesti Eurooppaan.

* * *

Globaalissa mielessä maataloudessa on nähtävissä kaksi merkittävintä haastetta. Ensinnäkin noin 70 % maailman peltoalasta on valjastettu tuottamaan karjalle rehua. Lisäksi uutta peltoalaa on raivattu hävittämällä ei-uusiutuvaa, hiilinieluna toimivaa sademetsää.

Karjalle kasvatetusta rehusta saadaan vain murto-osa ihmisten ravinnoksi verrattuna tilanteeseen, jossa pellolla olisi viljelty suoraan ihmisravinnoksi kelpaavia kasveja. Tämä on globaalissa mielessä jopa ilmastokysymystä suurempi syy vähentää rehulla tuotetun lihan käyttöä. Ilmaston kannalta märehtijöiden ja riisinviljelyn metaanipäästöt ovat huomionarvoisia seikkoja.

 

 

Toinen haaste liittyy ruokahävikkiin. Vähintään neljännes maataloustuotannosta haaskataan nykyisin ruokaketjun eri vaiheissa. Ruokaketjun rationalisointi onkin eräs tapa parantaa ruokaturvaa ja vähentää tuotannon ilmastovaikutuksia. Tämä pätee myös meihin kuluttajiin. Ostamme ja valmistamme ruokaa yli tarpeemme, ja näin kasvatamme tarvittavaa peltoalaa ilmastovaikutuksineen.

* * *

Parhaillaan on käynnissä mediankin masinoima ilmastobuumi. Meille tarjoillaan huolestuttavia, valitettavasti tosia uutisia ilmaston tilasta, meitä syyllistetään lentämisestä, ruokavaliosta, autoilusta, biotaloudesta ja niin edelleen. Esille ovat nousseet yhden asian liikkeet ja asiantuntijat, jotka lisäävät ilmastoahdistusta.

Kansalaisten ja poliittisten päättäjien on vaikea päättää, mikä on totta ja viime kädessä merkittävää ilmasto-ongelman ratkaisemiseksi. Osa kansalaisista pitää koko aihepiiriä turhana vouhotuksena. Itse suosittelen pitämään jäitä hatussa ja tekemään rauhassa järkeviä ratkaisuja ilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi. Keskeiset raamit on luotava YK:n, EU:n ja valtioiden tasolla.

 

 

Meille kansalaisille kannattaa tarjota houkuttelevia ilmastoystävällisiä keinoja tehdä arkisia valintojamme. Maalämpö on taloudellisesti järkevä lämmitysmuoto. Vähäpäästöisestä autosta maksetaan vähemmän veroja. Pyöräily ja kävely ovat parantavat henkistä ja fyysistä terveyttä. Eläinrasvojen ja punaisen lihan käytön vähentämisillä saavutetaan terveyshyötyjä.

* * *

Olen saanut seurata suomalaisia ja viime aikoina globaalejakin ruokatrendejä. Sitten 60-luvun alun muutokset ovat olleet dramaattisia, ja muutos on parhaillaankin käynnissä. Tämä on sekä tuottajille että teollisuudelle uhka ja mahdollisuus.

60-luvun opiskelijaperheessämme syötiin varsin ilmastoystävällisesti: puuroja, perunaa, sieniä, kala- ja kasviskeittoja. Sota-ajan vanhempieni unelmaruokaa, kokolihaa oli tarjolla harvoin; joulukinkun jämiä syötiin vielä tammikuussa. Työläisperheissä ruuan kalorimäärät olivat tärkeässä osassa; rasvasta saatiin polttoaine ruumiilliseen työhön.

Nykyisin oma arkiruokani on paljolti kasviksia, marjoja, hedelmiä, kalaa ja äyriäisiä. Viikonlopun perheaterialla nautimme usein itse pyydystettyä riistaa, kesäisin Saimaan kaloja. Perheemme nuoriso puolisoineen suosii maukkaita kasvisruokia, mutta liharuuallekaan ei nyrpistetä. Laajenevaan perheyhteisöömme ei ole eksynyt tuomitsevia absolutisteja.

Lopuksi on syytä todeta, että esimerkiksi ruokavalion tai Suomen metsätalouden muutoksilla emme kykene ilmasto-ongelmaa selättämään. Se onnistuu vain fossiilisista polttoaineista luopumalla. Maa- ja metsätaloudella voidaan tehostaa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

 

 

Suomessa on hyvä seurata muun maailman kehitystä ja tehdä kylmän viileitä järkiratkaisuja, joista monet ovat meille kansalaisille talouden ja terveyden kannalta houkuttelevia. Ilmaston muuttuessa on myös hyvä varmistaa Suomen oman maataloustuotannon elinvoimaisuus.

Professori Petteri Taalas on Genevessä sijaitsevan Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri.