Onko ruoka oikeasti pilalla?

Tiesitkö, että marraskuussa vietetään Siivoa jääkaappisi -päivää? Päivää voi lähestyä paitsi elintarvikehygienian näkökulmasta saippuan ja rätin kanssa myös tekemällä hävikki-inventaarion. Jos oikein innostuu, voi yhdistää Kokkaa jotain rohkeaa -päivän ja valmistaa hävikkiruoka-annoksen jääkaapin aarteista kauppareissun sijaan. Eikö vanhemmat tuotteet kannattaisi hyödyntää ensin, varsinkin kun niitä on tietyn ajan puitteissa täysin turvallista syödä?

Sama ajatus saisi näkyä myös elintarvikelainsäädännön piirissä.

Elintarvikehygienia on elintarviketurvallisuuden peruspilari, jonka varaan kasataan muita turvallisuusnäkökulmia. Elintarviketurvallisuutta edistetään huomioimalla myös esimerkiksi eläintaudit, lääkejäämät, mikrobilääkeresistenssi, vierasaineet, radioaktiiviset jäämät, kontaktimateriaalit, torjunta-ainejäämät, paranteet, uuselintarvikkeet, elintarviketiedot ja ravitsemus.

Lista voi kuulostaa haastavalta ja monimutkaiselta. Sitä se onkin. Pitkä sanarimpsu muistuttaa, mistä nykyiset ruokakriisit ja massiiviset takaisinvedot osittain kumpuavat. Ruoka, jota syömme ei ole ”pilalla”, vaan tunnemme mahdolliset riskit (ne suhteellisen pienetkin) aiempaa paremmin. Ruokaa tutkitaan ja analysoidaan eri näkökulmista ja laajemmin kuin koskaan aiemmin.

Elintarvikealan toimijoilla on lukemattomia omavalvontavelvoitteita, jotka kumpuavat edellä mainittujen uusien riskien hallinnasta. Tunnistettujen riskien hallinta vaatii usein kallista ja erityisosaamista tarvitsevaa laboratorioanalytiikkaa. Aina kun EU-lainsäädäntöön tulee lisää vaatimuksia (esimerkiksi lainsäädännöllisiä raja-arvoja tai merkintävaatimuksia), toimija päivittää omavalvontasuunnitelmaa, kaivaa kukkaron esiin ja aloittaa uuden analysointitilauksen tai vähintään uusii pakkausmateriaalit.

Yksittäinenkin haitta-aine ja siihen kohdistuvat toimintavaatimukset voivat aiheuttaa elintarvikeyrityksille valtaisia tuotekehitys- ja prosessihaasteita ja jopa takaisinvetotilanteita. On luonnollisesti tärkeää, että lainsäädäntö toimii tarkoitusperäisesti eli poistaa markkinoilta vaarallisiksi katsotut elintarvikkeet. Usein kuitenkin lainsäädäntöprosessissa käytännön rajoitteet unohtuvat.

Esimerkiksi satoa saatetaan saada vain kerran vuodessa, eikä jo kylvettyä tai korjattua satoa voida vaihtaa uuteen lennossa, esimerkiksi kuuden kuukauden siirtymäajan sisällä. Viljelyn aikana täysin lainsäädännön mukainen raaka-aine voi muuttua yhdessä yössä lainsäädännön vastaiseksi. Tämä aiheuttaa ongelmia sekä tuotantopanoksensa jo käyttäneelle viljelijälle että raaka-aineen puutteesta kärsivälle valmistajalle.

Käytännön rajoitteet huomioivat siirtymäajat mahdollistavat siis kestävän ruoantuotannon ja vähentävät ruokahävikkiä.

Joskus kannattaa olla rohkea ja loihtia annos aikaisemmin täysin turvallisena pidetystä raaka-aineesta ennen kuin uutta saadaan tilalle. Sitten jääkaappi voidaan siivota vanhoista jämistä.