Elintarvikealaa sanotaan kaikkein säädellyimmäksi alaksi Euroopassa. Yritysten on otettava huomioon lukuisia säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi raaka-aineita, tuotteiden valmistusta ja pakkaamista sekä tuotteesta kuluttajille annettavaa tietoa. Puhumattakaan valtavasta repertuaarista muita yritystoiminnan säädöksiä.
Myös erilaiset kestävän kehityksen tavoitteet raamittavat elintarvikeyritysten toimintaa.
Voisikin luulla, että tässä on jo tarpeeksi vaatimuksia täytettäväksi. Mutta ei – yrityksetpä asettavat itselleen vielä kaiken pakollisen päälle vapaaehtoisia tavoitteita, joilla pyritään esimerkiksi vähentämään toiminnasta koituvia ympäristövaikutuksia.
Miksi ihmeessä?
Siksi, että toimintaa on paljon mielekkäämpää parantaa ja kehittää vapaaehtoisesti kuin pakon sanelemana. Edunvalvonnan kielellä: itsesääntely on joustavampi ja ketterämpi tapa edetä tavoitteisiin kuin velvoittava lainsäädäntö.
Helmikuussa allekirjoitettu elintarvikealan materiaalitehokkuuden uusi sitoumuskausi on mainio esimerkki hyvin toimivasta itsesääntelystä. Vapaaehtoisuuteen perustuvalla sitoumuksellaan ala on ottanut Suomessa edelläkävijän roolin materiaalien tehokkaan käytön saralla.
Uusi sitoumus laadittiin hyvässä hengessä ja vuoropuhelussa kolmen eri ministeriön sekä elintarviketeollisuuden, päivittäistavarakaupan ja ravintola-alan etujärjestöjen kesken. Yksityinen ja julkinen sektori löysivät toisensa tärkeiden päämäärien edistämiseksi. Tämä on Suomessa vahvuus.
Toimintamallissa sovitaan niin sanotut ylätason tavoitteet yhdessä toimialan kanssa, mutta jokainen sitoumukseen mukaan liittyvä yritys saa valita itselleen sopivimmat toimet ja aikataulut.
Hyvä vertailukohta mallille löytyy vaikkapa kunnonkohotuksesta: Yksi tykkää tehdä juoksulenkkejä, toinen puurtaa kuntosalilla, kolmas käydä uimassa ja neljäs huhkia vaikka metsätöissä. Kaikkien kunto kohenee, vaikka keinot ovat erilaiset.
Materiaalitehokkuuden sitoumukseen yrityksiä kannustaa vahvasti se, että ympäristölle koituvien hyötyjen lisäksi tehokkuus näkyy myös ”viivan alla” eli taloudellisessa tuloksessa ja kannattavuudessa. Henkilöstö kehittää työskentelytapojaan ja yhteistyö ruuan arvoketjussa syvenee. Myös yrityksen julkisuuskuva vastuullisena toimijana vahvistuu.
Täyttääkseen lupauksensa sitoumuksen osapuolina yritykset tekevät käytännön materiaalitehokkuustoimia eli esimerkiksi kehitystyötä prosessien materiaalitehokkuuden tilan selvittämiseksi ja tehostamiseksi, elintarvikejätteen ja ruokahävikin vähentämiseksi, sivuvirtojen hyödyntämiseksi sekä pakkausten kierrätettävyyden lisäämiseksi.
Näillä toimilla on iso merkitys, sillä elintarvikeyrityksissä aineiden ja tarvikkeiden hankintakulut muodostavat 58 prosenttia kokonaiskuluista. Muiden materiaalien hankintakulut, kuten pakkausmateriaalien, muodostavat puolestaan 13 prosenttia kokonaiskuluista. Materiaalitehokkuutta kehittämällä yritykset pystyvät vaikuttamaan huomattavaan osuuteen kulurakenteessaan.
Vapaaehtoisuus on valjastettu elintarvikealalla esimerkillisesti toimintojen kehittämiseen ja kannustamiseen. Sitä myöten syntyy innovaatioitakin. Elintarviketeollisuus kantaa kortensa kekoon edistäessään kansallisten hiilineutraaliustavoitteiden toteutumista ja kiertotaloutta.
Kirjoittaja käy hammaslääkärissä mieluummin vapaaehtoisesti kuin vasta pakon edessä.
Lue seuraavaksi nämä
Siirry uutishuoneeseenAjankohtaiset aiheet tarjottimella
Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset