Malttia elintarvikeketjun sopimussuhteiden sääntelyyn

Itsesääntely on keino, jolla yritykset ohjaavat käytäntöjään ja pyrkivät varmistamaan toimintansa vastuullisuuden. Liiketoiminnassa ei nimittäin enää riitä, että noudattaa lakia vaan on myös toimittava eettisesti ja moraalisesti oikein.

Koska yritysten itselleen määrittelemät säännöt menevät pidemmälle kuin lait velvoittavat, ne ovat oiva vaihtoehto lainsäädännölle. Itsesääntely tarjoaa nopeamman, tehokkaamman ja edullisemman väylän kuin raskas lainsäädäntökoneisto.

Nämä itsesääntelyn kiistattomat edut olivat tähtäimessä, kun Elintarviketeollisuusliitto lähti tänä vuonna uudistamaan elintarvikeketjun kauppatapalautakuntaa. Kotipesän lautakunnalle tarjoaa Keskuskauppakamari.

Käytännössä viranomaiset eivät usein kuitenkaan luota yritysten kykyyn ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Siksi lainsäädäntöä pidetään Suomessa helposti patenttiratkaisuna jokaiseen ongelmaan.

MTK on maataloustaustaisten poliitikkojen tuella peräänkuuluttanut sääntelyä elintarvikeketjun sopimussuhteisiin – siten parannettaisiin maataloustuottajien neuvotteluasemaa teollisuuteen ja kauppaan nähden.

Lokakuussa hallitus vastasi huutoon asettamalla maa- ja metsätalousministeriöön työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida elintarvikemarkkinoita koskevan lainsäädännön tarve.

Keskustelu elintarvikeketjun sopimussuhteista on tervetullutta, sillä myös elintarvikeyritykset ovat ilmaisseet, että kauppatavoissa on parannettavaa ketjun jokaisella tasolla.

Pitää kuitenkin muistaa, että sopimussuhteet ja kauppatavat elintarvikeketjussa muodostavat erittäin monitahoisen kokonaisuuden, johon kuuluu sekä horisontaalisia että vertikaalisia riippuvuussuhteita.

Sopimussuhteiden sääntelyssä on aina kyse hyvin voimakkaasta lainsäädäntötoimesta. Ennen kuin sellaiseen päädytään, toimenpiteen vaikutuksen laajuus ja muoto on arvioitava tarkkaan.

Hosuminen heikentää sääntelyn laatua

Elintarvikemarkkinoiden lainsäädäntöä pohtivan työryhmän on määrä saada esityksensä valmiiksi tammikuun loppuun mennessä. Työtä leimaa kova kiire.

Jotta edes markkinoiden tämänhetkinen tila pystyttäisiin arvioimaan huolellisesti, saati tarkastelemaan mahdollisen lainsäädännön vaikutuksia, työryhmä tarvitsee lisää aikaa. Nyt sillä ei ole käytössään riittävästi tietoa koko ketjun sopimussuhteista, puhumattakaan epäreilujen kauppatapojen määrästä ja laadusta eri sopimussuhteissa.

Esimerkiksi neljä vuotta voimassa olleen, päivittäistavarakaupan määräävää markkina-asemaa sääntelevän kilpailulain säädöksen vaikutusta sopimussuhteisiin ja kauppatapoihin ei ole tutkittu.

Kiire ja puutteellinen informaatio voivat johtaa päällekkäiseen ja tehottomaan lainsäädäntöön. Ei kai kukaan halua tieten tahtoen heikentää elintarvikeketjun taloudellista tehokkuutta?

Valtioneuvoston kansliaan perustettiin vuosi sitten lainsäädännön arviointineuvosto, jonka tavoitteena on parantaa lainvalmistelun, halliuksen esitysten ja vaikutusten arviointien laatua.

Arviointineuvoston julkaiseman raportin mukaan hallituksen esityksissä vaikutusten arviointeja pitäisi syventää, kustannus-hyötysuhdetta arvioida tarkemmin ja ottaa vaihtoehtoiset toteutustavat perusteellisempaan punnintaan.

Elintarvikemarkkinoita pohtivalle työryhmälle pitää antaa aikaa politiikan vaihtoehtoisten välineiden arvioimiseen. Itsesääntelyn lisäksi yhteissääntelyn tarjoamat mahdollisuudet on analysoitava.

Toisin kuin itsesääntely, yhteissääntely on lainsäädäntöä. Yhteissääntelyssä lainsäädäntövallan käyttäjä määrittelee tavoitteet, joiden toteuttaminen annetaan alan tunnustettujen osapuolten tehtäväksi. Yhteissääntelyllä paalutetaan hyvän kauppatavan normeja mutta säilytetään samalla itsesääntelyn joustavuus ja kustannustehokkuus.

Yhteissääntely sitouttaa sekä ketjun toimijoita että yhteiskuntaa parantamaan elintarvikeketjun toimivuutta. Samalla huolehditaan hyvistä kauppatavoista ja yhteiskunnan resurssien tehokkaasta käyttämisestä.

Elintarvikeketju ei ansaitse hätäisesti valmisteltua sopimuslakia. Muutaman kuukauden lisäaika ei ole pois ketjun yhdeltäkään osapuolelta.