Mallinnettu terveysvero ei vastaa arkitodellisuutta

Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 23.6.2021

Ylipainon kiistaton lisääntyminen maailmanlaajuisesti huolestuttaa myös elintarviketeollisuutta. On selvää, että ihmisten halutaan pysyvän terveinä ja pitkäikäisinä. Siksi ravitsemus- ja terveysasiat ovat yhä useammin yritysten tuotekehityksen kulmakiviä ja strategisia valintoja.

Kuten Pertti Mustajoki (HS Mielipide 12.6.) totesi, verotuksellisia keinoja on tutkittu paljon. Tutkimukset perustuvat tyypillisesti mallinnuksiin, sillä terveysveroja on käytössä vain muutamassa maassa. Mallinnukset eivät kuitenkaan vastaa arkitodellisuutta, ja tutkimusten johtopäätöksissä muistutetaan päätelmien spekulatiivisuudesta.

Suomessa verotuksellisia ohjauskeinoja on tarkasteltu muun muassa Ruokaympäristön osatekijät ja ohjauskeinot -hankkeessa kirjallisuuskatsauksia luodaten (2019). Niissä, suomalaistutkimukset mukaan lukien, näkemykset vaikuttavuudesta vaihtelivat, mutta hintaohjauksen terveysvaikutusten toteaminen todettiin jo paljon vaikeammaksi.

Elintarvikkeiden tarjonnan ja valikoiman laajuus kumpuaa kuluttajien tarpeista ja toiveista. Johtuisivatko kulutuksessa tapahtuvat muutokset verosta vai siitä, että kuluttajat haluavat esimerkiksi nauttia virvoitusjuomansa sokerittomina?

Meistä jokaisella on päätösvalta siitä, mitä ostoskoriin valitsemme. Kaupoissa on tarjolla kattava määrä terveellisiä vaihtoehtoja. Tuotteiden sijoittelusta, annosten suunnittelusta ja hinnoittelusta vastaavat kauppa ja foodservice-sektori, ei elintarviketeollisuus.

Terveysperusteista verotusta pohdittaessa on muistettava, ettei verotus voisi rajautua pelkästään kaupasta ostettaviin tuotteisiin, vaan sen piiriin tulisi myös kahviloissa, ravintoloissa ja julkisissa ruokapalveluissa tarjottu ruoka. Käytännön toteutus vaatisi uusia tietojärjestelmiä sekä valtavasti byrokraattista työtä alkaen tietojen syöttämisestä ja ylläpitämisestä. Veron keruun kustannukset nousisivat erittäin korkeiksi ja laskisivat siten veron nettotuottoa.

Mustajoki käyttää toistuvasti esimerkkinä Unkarin terveysverotusta. Jokaisessa maassa on kuitenkin oma ruoka- ja säädösympäristönsä, eikä Unkarin malli ole siirrettävissä Suomeen.

Valtiovarainministeriö selvitti perusteellisesti laajapohjaisessa sokeriverotyöryhmässään sokerin verottamista valtion verotulojen kartuttamiseksi ja terveellisen ravitsemuksen edistämiseksi. Työryhmä totesi yksimieleisessä loppuraportissaan (2013), että terveysperusteinen sokerivero olisi terveysvaikutusten sekä EU-oikeuden ja veron hallinnoitavuuden kannalta erittäin haasteellinen.

Jos verotuksen kohteeksi otettaisiin vielä suola ja rasva, terveysperusteisen veromallinen kehittäminen olisi elintarvikevalikoiman laajuus huomioiden äärimmäisen monimutkaista. Kyseessä olisi silloin yleinen elintarvikevero nykyisen jo erittäin raskaasti verotetun elintarvikealan kilpailukyvyn murskaamiseksi ja kuluttajien kukkaron keventämiseksi.

Heli Tammivuori
Marleena Tanhuanpää
johtajia, Elintarviketeollisuusliitto

Lue lisää:

• Terveysvero ei ohjaisi kulutusta mutta näivettäisi ruokasektoria
• Elintarvikkeiden terveysvero on suosittu ajatus – mutta helppo ja toimiva ratkaisu se ei ole (pdf, artikkeli julkaistu MustReadissa 9.6.2021)
• Ruokailoa ja hyvinvointia (Elintarviketeollisuusliiton hyvinvointisivusto)