Juha Vanhainen: Brysselissä tarvitaan leveitä hartioita

Elintarviketeollisuus on Euroopassa jättimäinen tekijä ja suurin teollisuudenala 294 000 yrityksen voimin. Se työllistää 4,6 miljoonaa ihmistä, tekee liikevaihtoa 1 109 miljardia euroa ja vie tuotteitaan EU:n ulkopuolelle 110 miljardilla eurolla.

Jotta eurooppalaisilla elintarvikeyrityksillä olisi mahdollisimman hyvät olosuhteet työllistää, kasvaa ja kehittyä, ne tarvitsevat vahvan yhteisen äänen EU-päättäjiin päin. Tätä tehtävää hoitamaan perustettiin Brysseliin vuonna 1982 edunvalvontajärjestö FoodDrinkEurope. Tänään se on vaikutusvaltainen 26 kansallisen elintarviketeollisuusliiton, 27 toimialajärjestön ja 21 kansainvälisen elintarvikeyrityksen kokoonpano.

Suomesta Elintarviketeollisuusliitto (ETL) on FoodDrinkEuropen jäsen. Sen lisäksi useat ETL:n toimialayhdistykset ovat jäseninä alansa eurooppalaisissa toimialajärjestöissä. Runsaat 700 elintarvikealan asiantuntijaa eri puolilta Eurooppaa antaa osaamisensa FoodDrinkEuropen vaikuttajaverkoston käyttöön.

ETL:n hallituksen jäsen, Apetit Oyj:n toimitusjohtaja Juha Vanhainen on toiminut viime kesästä edunvalvonnan ytimessä FoodDrinkEuropen hallituksessa pohjoismaisten elintarvikejärjestöjen edustajana.

Miksi EU-edunvalvontaa tarvitaan?

– Sanoina edunvalvonta tai lobbaaminen saattavat edelleen hieman särähtää suomalaisiin korviin, jos niistä nousee mielikuva hämärästä toiminnasta kulissien takana. Vaikuttaminen, faktojen kertominen ja etujen ajaminen läpinäkyvästi ovat kuitenkin EU:ssa arkipäivää ja luonnollinen osa säädösvalmistelua. Virkamiehet ja europarlamentaarikot tarvitsevat tietoa ja näkemyksiä päätöksenteon tueksi.

– ETL:n kaltaisten pienten etujärjestöjen ääni ei kanna Brysselissä, vaan hartioiden pitää olla leveämmät. FoodDrinkEuropella muskeleita riittää laajan edustavuuden ja vahvan painoarvon ansiosta. Eurooppalainen elintarviketeollisuus luottaa siihen, että kattojärjestö vie aktiivisesti viestejä EU-päättäjille, jotka kuulemani mukaan ottavat myös itse yhteyttää tiedontarpeissaan. Kummatkin hyötyvät.

Millainen on ollut vuosi elintarvikealan näköalapaikalla?

– Työskentely EU-edunvalvontajärjestön hallituksessa ei ollut minulle vierasta, sillä aiemmassa työssäni metsäteollisuuden palveluksessa olin jo mukana vastaavantyyppisessä tehtävässä. Minulta jäi siten kokematta ensisokki, jonka EU-koneiston massiivisuus yleensä aiheuttaa ensikertalaiselle.

– Vuosi hallituksessa on ollut erittäin antoisa! Sisäpiirissä pääsee näkemään asioiden ytimeen asti, pysyy kiinni ajassa ja saa valtavasti informaatiota. Toivon, että olen onnistunut välittämään meidän näkemyksiämme Brysseliin sekä siirtämään puolestaan tietoa sieltä Suomeen elintarvikeyrityksiämme hyödyttämään.

– Hallitustyöskentelyyn sisään pääseminen on ollut toisaalta haastavaa, koska käsiteltäviä asioita on valtavasti ja aiheet liikkuvat laidasta laitaan. Myös keskeneräisiä isoja säädöshankkeita on työn alla. Lainsäädäntöprosessit venyvät EU:ssa usein pitkiksi. Hallitukseen kuuluu 17 jäsentä, joista kahdeksan edustaa elintarviketeollisuuden kansallisia etujärjestöjä. Loput tulevat pääsääntöisesti globaaleista elintarvikejäteistä, joilla on tarjota edustajiensa käyttöön jopa kymmenpäinen avustajakaarti kantojen valmisteluun.

Mitkä aiheet ovat erityisesti puhuttaneet?

– Päällimmäisenä tällä hetkellä on ilman muuta ollut valmistautuminen Euroopan parlamentin tulevaan viisivuotiskauteen ja meppien huolelliseen ”sisäänajoon” alamme tavoitteisiin. Pinnalla ovat olleet monet kestävän kehityksen aiheet, kuten kertakäyttömuovien kieltäminen, reilut kauppatavat elintarvikeketjussa sekä ns. dual quality -tematiikka, jolla tarkoitetaan sitä, ettei saman brändin alle kuuluvista, samoista raaka-aineista valmistetuista samoista tuotteista saa myydä erilaisia versioita eri puolilla Eurooppaa.

– Paljon olemme keskustelleet myös Ison-Britannian EU-eron vaikutuksesta teollisuudenalaamme ja välttämättömyydestä minimoida negatiiviset vaikutukset.

Miltä annettavaa EU:lla on Suomen elintarviketeollisuudelle?

– Elintarvikevientiä pitäisi pystyä lisäämään Suomessa huomattavasti, sillä vienti on meille suuri mahdollisuus. EU:ssa ulottuvillamme ovat puolen miljardin kuluttajan sisämarkkinat, jotka kannattaa hyödyntää täysimääräisesti. Meidän pitää vaikuttaa Brysselissä niin, että edellytykset ruokaviennille säilyvät tai vielä paranevat. On hyvä muistaa, että rajat ovat auki sekä Suomesta että Suomeen.

– Olen pannut merkille, miten suomalainen puhuu lähinnä silloin, kun hänellä on asiaa. Aika monet muut eurooppalaiset puhuvat, vaikkei heillä niin painavaa sanottavaa aina olisikaan. EU-vaikuttamisessa suomalaisille tyypillinen vaatimattomuus täytyy kerta kaikkiaan laittaa syrjään. On nostettava rohkeasti keskusteluun meille tärkeät tavoitteet ja pidettävä niistä ääntä. Pienistäkin onnistumisista on syytä olla tyytyväinen.

Miten arvioit suomalaisen elintarviketeollisuuden tulevaisuutta?

– Minulle on syntynyt kuva, että elintarvikevientiä menestyksellisesti harjoittavissa pienissä EU-maissa yritykset ovat löytäneet toisensa paremmin kuin Suomessa ja rakentaneet yhteisiä vientialliansseja. Suomalaiset yritykset pyrkivät eteenpäin kovasti omin voimin.

– Esimerkiksi pieni syrjäinen Irlanti vie ruokaa vuosittain 12 miljardilla eurolla, Suomi 1,6 miljardilla. Eikä Irlannin viennistä suuntaudu Isoon-Britanniaan kuin kolmasosa. Samoin väestöltään jokseenkin Suomen kokoinen Tanska kunnostautuu hienosti viennissä ja tekee sitä yritysten yhteisin ponnistuksin. Löytäisimmekö jotakin samantyyppistä myös Suomeen?

• Lue lisää FoodDrinkEuropesta ja sen EU-tavoitteista vuosille 2019–2024