Artikkeli

Huoltovarmuus on nostettava teollisuuspolitiikan keskiöön

Kirjoittanut: Jukka Ihanus,Mari Raininko

Julkaistu:

Kotimainen ja eurooppalainen elintarviketuotanto on riippuvainen ulkopuolelta tuotavista tuotantopanoksista. Riippuvuuksien vähentäminen vaatii myös yhteiskunnan panosta. Tämä tunnistettiin myös Euroopan parlamentin tilaamassa tuoreessa raportissa.

Elintarviketeollisuus on Euroopan suurin teollisuudenala. Työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteilla olevassa teollisuuspoliittisessa strategiassa tulisi yhtenä tavoitteena olla huoltovarmuuden ja suomalaisen teollisuuden kriisinkestävyyden vahvistaminen.

Ruoka-alan kriittinen rooli ja kasvumahdollisuudet on tunnistettava kotimaisessa teollisuuspolitiikassa. Alan kasvun mahdollistamiseksi tarvitaan ennakoivan toimintaympäristön lisäksi investointeja vauhdittavia kasvupanostuksia.

Kotimainen ja eurooppalainen elintarviketuotanto on riippuvainen ulkopuolelta tuotavista tuotantopanoksista. Näitä ovat muun muassa lannoitteet ja niiden raaka-aineet sekä valkuaisrehut. Riippuvuuksien vähentäminen vaatii myös yhteiskunnan panosta. Tämä tunnistettiin myös Euroopan parlamentin tilaamassa tuoreessa raportissa.

Suomessa valmistetaan typpilannoitteita, mutta niiden raaka-aineena tarvittava ammoniakki tuodaan ulkomailta. Teollisuuspoliittisen strategian avulla tulisi vahvistaa kotimaista lannoitetuotantoa huoltovarmuuden turvaamiseksi.

Vihreän ammoniakin tuotantokapasiteetin kasvattaminen on noussut EU:n teollisuuspolitiikan strategiassa esiin yhdeksi tekijäksi, jolla voidaan vahvistaa omavaraisuutta ja vähentää ilmastopäästöjä.

Suomessa on hyvät edellytykset tuottaa vihreää ammoniakkia, jos sähkömarkkinat ovat tasapainoiset ja saatavilla on riittävästi edullista sekä puhdasta sähköä. Lisäksi investointien vaatimien lupamenettelyjen tulisi olla sujuvia. Keskeinen haaste on varmistaa investointihankkeiden rahoitus ja kannattavuus.

Suomessa on vireillä useita investointisuunnitelmia vihreän ammoniakin valmistamiseen. Hankkeiden toteutuminen edistäisi korkean jalostusarvon vetytaloutta ja vahvistaisi ruokaturvaa.

Vihreän ammoniakin tuotanto perustuu biometaaniin tai vihreään vetyyn, jossa maakaasun vety korvataan puhtaan sähkön avulla tuotetulla vedyllä. Hankkeiden toteutuminen riippuu niin maakaasun kuin sähkön hinnasta.

Ratkaisuja vihreästä ammoniakista valmistettujen lannoitteiden kysynnän edistämiseen olisi tarkasteltava osana EU:n 2040 ilmastotavoitteen saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. On riski, että ilman tarjonnan tai kysynnän kannusteita, omavaraisuutta vahvistava vihreän ammoniakin hyödyntäminen ruokaketjussa ei toteudu.

Suomessa hallituksen valmistelemien elinkeinopoliittisen tuki-instrumentin sekä investointien verohyvityksen piiriin tulisi sisällyttää esimerkiksi tämän kaltaiset ruoka-alan huoltovarmuutta vahvistavat investoinnit.

Toinen keino ravinneomavaraisuuden edistämiseen on kierrätyslannoitteiden ja -ravinteiden tuotannon lisääminen. Kierrätyslannoitteita voidaan valmistaa maatalouden, yhdyskuntien ja teollisuuden biomassoista ohjaamalla niiden sisältämät ravinteet takaisin kiertoon. Ne ovat usein biomassojen prosessoinnin sivuvirroista laitosmaisesti valmistettuja valmisteita, joita hyödynnetään perinteisten lannoitteiden tapaan.

Kierrätyslannoitteiden ja niiden raaka-aineiden valmistajina toimivat etenkin biokaasulaitokset, joissa energiantuotannon sivuvirtoina syntyvä fosfori ja typpi saadaan talteen. Tällä hetkellä biokaasua tuotetaan etenkin puhdistamolietteistä ja biojätteestä, mutta merkittävää potentiaalia nähdään maataloudessa syntyvän lannan ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisessä.

Hallitusohjelmassa on kunnianhimoiset tavoitteet ravinnekierron kehittämiseen ja meillä on vireillä lukuisia biokaasulaitoshankkeita maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseksi. Kierrätyslannoitemarkkinat ovat kuitenkin melko kehittymättömät ja tuotantoa vaivaa heikko kannattavuus. Tämän vuoksi tarvitaan aktiivisia elinkeinopoliittisia toimia ravinnekierron edistämiseksi.

Valkuaisomavaraisuus on tärkeä osa huoltovarmuutta. Sekä Suomessa että EU:ssa on tunnistettu liiallinen riippuvuus valkuaisen tuonnista ja siitä aiheutuvat riskit. EU-tasolla aihe pitää saada seuraavaan komission työohjelmaan.

Suomen omavaraisuus tuotantoeläinten täydennysvalkuaisessa on tällä hetkellä vain neljännes. Vaikka kotimaisten valkuaiskasvien käyttö tuotantoeläinten ruokinnassa sekä ihmisravintona on viime vuosina lisääntynyt, kasvunvaraa on vielä reilusti.

Jotta omavaraisuutta voidaan lisätä, tarvitaan tuotannollisten investointien lisäksi tutkimusta ja innovaatioita. Investointien edistämiseksi tarvitaan rahoitusta investointeihin osana eri toimialat huomioivaa teollisuuspolitiikkaa. Investoinnit tukisivat myös ruokavientiä.

Kirjoitus on julkaistu yliönä Maaseudun Tulevaisuudessa 28.6.2024

Jaa artikkeli

Kirjoittaja

Jukka Ihanus

Yhteiskuntasuhdejohtaja

Kirjoittaja

Mari Raininko

Toimialapäällikkö

Ajankohtaiset aiheet tarjottimella

Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset