Helinää ruuasta

Mikä asia maapallolla on jokaisen ihmisen arjessa joko ilona tai murheena, työnä tai nautintona? Se voi olla myös itseilmaisun keino tai itsestään selvä ja merkityksetön, edellyttäen että sitä ylipäätään on. Vastaus on tietenkin ruoka.

Ruokatottumukset muuttuvat hitaasti ja toisaalta varsin nopeasti. Perinneruuat pysyvät sukupolvelta toiselle, monet trendit taas tulevat ja menevät. Ruokasanastokin muuttuu ajassa.

Viime vuosina on alettu puhua ruokajärjestelmästä ja ruokaympäristöstä. Ruokaympäristö on kovin erilainen sen mukaan, onko ruokaa vai ei. Sanat ovat helinää, jos ruokaa ei ole.

Ruokaympäristössä riittää tarkasteltavaa. Valtioneuvoston vuonna 2019 julkaisema tutkimus ruokaympäristön osatekijöistä ja ohjauskeinoista kuvaa suomalaisen ruokaympäristön viitekehystä mikro- ja makrotasolla. Toimijoita, tekijöitä ja vaikuttajia riittää molemmissa sfääreissä todella paljon, ja kaikki vaikuttavat toisiinsa.

Omaan mikroruokaympäristööni kuuluu muutakin kuin mikroaterioita, mutta myös niitä. Ennen korona-aikaa perheemme nuoriso nautti päivittäin maittavan kouluruuan. Oman lounastaukoni sain viettää työkaverien kanssa lounasravintolassa, jossa houkuttelevan salaattitarjonnan ansiosta ei aina enää meinannut löytyä tilaa lautasmallin proteiinille ja hiilareille.

Urheilevan nuorison treeniaikojen takia iltaruoka syötiin yhteisen pöytämme ääressä, mutta eri aikaan. Nuoret kiinnostuivat ravintosisällöistä siinä määrin, että minunkin oli syytä kiinnostua siitä, kuinka tarkkaan pakkausmerkintöjä syynättiin, jotta ruokailu ei keikahtanut murheen puolelle.

Treenikuljetusten lomassa käytiin ruokakaupassa. Ostoskärrymme sisältö oli ja on vakiintunut: Paljon kasviksia, hedelmiä, leipää, maitoa, rahkaa, raejuustoa, jauhelihaa, kanaa, kaurahiutaleita, pastaa, valmisruokia ja viikonloppuisin karkkipussit. Ostoksia siis ravitsemussuositusten mukaisesti, paitsi että kalaa liian vähän.

Jotkut pitävät kaupan laajaa tuotevalikoimaa ongelmana tai ravitsemussuosituksia uhmaavana horjuvana tornina. Laaja valikoima erilaisia maitoja, juustoja tai keksejä ei suinkaan tarkoita, että ostaisin niitä kaikkia. Vaihtoehtojen määrä ei korreloi volyymin kanssa.

Ostan perheemme tarpeisiin kulloinkin tarvittavia tuotteita; tiettyä maitoa, yhtä juustoa leivälle ja kenties vieraita varten yhtä sorttia keksejä. Kiloissa mitaten ostoskärryyni päätyy eniten rasvatonta maitoa, perunoita, hedelmiä ja täysjyväleipää.

Olen iloinen, että saan valita juuri meille maistuvan ja sopivan tuotteen ja että valinnoillani voin vaikuttaa yhteiskuntamme hyvinvointiin. Haluan, että kotimainen elintarviketuotanto säilyy makro- ja mikrotason ruokaympäristössäni. Olen kiitollinen, että sanat eivät ole helinää.

Kirjoittajaa ohjaavat ruokaympäristössä tarve ja ruokailo.