Miten suuri osuus Suomessa valmistetun elintarvikkeen kuluttajahinnasta menee alkutuotannolle, elintarviketeollisuudelle ja kaupalle? Yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen tai ylipäänsä arvon jakautumiseen elintarvikeketjun toimijoiden kesken on mahdotonta antaa, koska osuus vaihtelee tuotteittain, tuoteryhmittäin, yrityksittäin sekä sääntely- ja kilpailutilanteen mukaan.
Yhden tuoteryhmän hinnan jakautumisen perusteella ei ole mahdollista päätellä koko elintarvikeketjun tai yhden tuotantosektorin hinnan jakautumista, saati katteiden suuruutta.
Luonnonvarakeskus ja PTT ovat selvittäneet, miten elintarvikkeiden hinta jakautui elintarvikeketjun eri osapuolten kesken lokakuussa 2016 ja verranneet tuloksia lokakuun 2012 tilanteeseen.
Selvitykseen pyydettiin yksityiskohtaisia hintatietoja 15 yritykseltä. Kaikki eivät suostuneet luovuttamaan tietojaan eivätkä tutkijat kerro, kuinka moni lopulta vastasi.
Tutkittavana oli 13 eri maitotalous-, liha- sekä leipomotuoteryhmän tuoteryhmää*. Tulosten mukaan muun muassa liikevaihdon ja jalostusarvon pienenemisen sekä halpuuttamisesta johtuneen ruuan kuluttajahintojen laskun vuoksi elintarvikeketjuun virtasi vuonna 2016 vähemmän rahaa kuin vuonna 2012. Kaupan osuus ruuan kuluttajahinnoista pienentyi selvästi ja teollisuuden suhteellinen osuus kasvoi merkittävästi. Alkutuotannon osuus kasvoi tai pienentyi tuoteryhmästä riippuen.
Parasta antia on selvitys rahavirroista. Sillä, mihin suuntaan elintarvikeketjun rahavirrat kehittyvät, on merkitystä paitsi koko elintarvikeketjulle, myös kuluttajalle ja koko kansantaloudelle. Tutkimus teki näkyväksi sen, miten paljon kauppa voi hinnoittelupäätöksillään vaikuttaa ketjuun virtaavaan rahamäärään. Tulokset osoittavat myös elintarviketeollisuuden maksukyvyn ja mahdollisuuksien lisäarvotuotteiden kehittämiseen heikentyneen rahavirran tyrehtymisen myötä.
Sen sijaan yhdenkään osapuolen katteista ei ole mahdollista sanoa mitään luotettavaa, ellei mukaan oteta koko tuotevalikoimaa ja markkinatilannetta.
Lokakuun 2016 markkinatilanteelle oli kuvaavaa, että eläinproteiinia korvaavat tuotteet valtasivat kauppojen hyllyjä, broilerituotteita tuotiin markkinoille kovan kysynnän saattelemana ja tuotteiden sokeripitoisuuksia alennettiin. Myymäläleipomoiden määrä kasvoi kymmenillä vuodessa ja ruokahävikkiä vähennettiin siirtymällä pienempiin pakkauskokoihin.
Vuonna 2016 päivittäistavarakaupan kilpailu kiristyi Ruokakeskon ostettua Suomen Lähikaupan. Elintarvikkeita tuotiin Suomeen enemmän kuin niitä vietiin.
Suomalaiset maidonjalostajat, lihatalot ja leipomot kilpailevat päivittäin markkinoilla, joilla tarjontaa on enemmän kuin kysyntää. Tuotteita on tuhansia ja jakelukanavat laskettavissa yhden käden sormilla.
Yritykset eivät myöskään kilpaile pelkästään oman sektorinsa sisällä. Kasviproteiinituotteiden valmistajat ovat lihatalojen kilpailijoita siinä missä kalanjalostusteollisuuskin. Tuotantosiilojen sijaan elintarvikemarkkinat tulisi hahmottaa tarjonnan ja kuluttajan ostoskorin kautta.
Kun tutkimuksen otsikko on ”Elintarvikkeiden hintamarginaalit”, harva ymmärtää, että kyseessä ovatkin kotimaisen vilja-, maitotalous- ja lihatuotteiden hintamarginaalit lokakuussa 2016. Täsmällisempi otsikko vähentäisi innostusta yleistää tutkimustuloksia ja lisäisi samalla myös ketjun eri osapuolten välistä luottamusta.
Maatalouden kannattavuuden ja kilpailun toimivuuden parantamiseksi olisi huomattavasti tärkeämpää saada aikaan Suomeen kaikille avoin, kuluttajatietoon perustuva järjestelmä markkinoiden seurantaan. Se tasapainottaisi voimasuhteita, edistäisi kilpailua sekä mahdollistaisi elintarvikeketjun arvonlisän kasvun ja näkyvyyden paranemisen koko yhteiskunnassa. Rahavirtoja kannattaa edelleen tutkia.
*Tutkitut tuoteryhmät: maitonesteet, jogurtti, juustot, muut maitotaloustuotteet, kananmunat, maitorasvat, jauhot ja hiutaleet, ruokaleipä, kahvileivät, naudanliha, sianliha, siipikarjanliha, jalosteet
Lue seuraavaksi nämä
Siirry uutishuoneeseen
Ajankohtaiset aiheet tarjottimella
Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset