Elosella työn ymmärtäminen on tärkeämpää kuin täydellinen kielitaito

Elosen leipomolla Jämsässä on työskennelty monikulttuurisessa työyhteisössä jo yli kymmenen vuoden ajan. Työntekijöitä on tullut eri maista ja erilaisista kulttuureista muun muassa leipomon ja konditorian tehtäviin.

Taustalla on realiteetti: pienelle paikkakunnalle tarvitaan työntekijöitä. Uusien työntekijöiden rekrytoinneissa ratkaisee osaaminen, ei kulttuuritausta. Monikielisyys onkin Elosella arjen kysymys. Miten varmistetaan, että työntekijä ymmärtää, mitä linjastolla pitää tehdä, miten raaka-ainetta käsitellään ja kuinka työ tehdään turvallisesti?

– Tavoitteena ei ole virheetön kielitaito. Tärkeää on, että ymmärrämme toisiamme ja tiedämme, mitä pitää tehdä, jotta työ sujuu oikein, Elosen henkilöstöpäällikkö Hanna Kivimäki sanoo.

Jos yhteinen kieli ei vielä suju, käytetään selkosuomea sekä tarvittaessa kuvia ja muuta visuaalista materiaalia.

Perehdytystä virtuaalisessa tehtaassa

Elosella työntekijöiden perehdytys oli hyvin jäsennelty jo Kivimäen aloittaessa yrityksessä muutama vuosi takaperin. Pedagogisen taustansa vuoksi Kivimäki kuitenkin pohti, voisiko oppimista tukea visuaalisuuden ja kokemuksellisuuden avulla.

– Ei riitä, että asia sanotaan kerran. Oppimista voidaan vahvistaa sillä, että ihminen myös näkee ja kokee.

Mahdollisuuden tällaiseen oppimiseen tarjosi virtuaalinen perehdytysympäristö, joka rakennettiin Eloselle oppilaitosyhteistyössä. Laatutiimi ja tuotannon esihenkilöt määrittelivät, mitä perehdytyksessä pitää näyttää ja mihin asioihin uuden työntekijän huomio täytyy kiinnittää. Tavoitteena oli vahvistaa erityisesti työsuhteen ensimmäisiä vaiheita.

Samalla tuttu työympäristö näyttäytyi uudella tavalla.

– Oli opettavaista katsoa tehdasta ikään kuin uusin silmin ja miettiä, miltä ympäristö näyttää ihmiselle, joka tulee tänne ensimmäistä kertaa, Kivimäki kertoo.

Virtuaaliperehdytys toimii pelin tavoin, jossa uusi työntekijä etenee vaiheesta toiseen. Työntekijä tutustuu hygieniaan, turvallisuuteen ja työympäristön toimintatapoihin kuvien, videoiden ja muun materiaalin avulla. Lopuksi osaamista testataan.

Pelillisyys tekee perehdytyksestä aktiivisen ja palvelee erilaisia oppijoita. Yksi oppii lukemalla, toinen näkemällä ja kolmas tekemällä.

– Videot ja kuvat jättävät vähemmän tulkinnanvaraa. Voimme esimerkiksi näyttää laitteen, koneen, raaka-aineen ja oikean tavan toimia.

Elintarviketeollisuudessa tämä on erityisen tärkeää, sillä tuote- ja työturvallisuudessa ei ole sijaa väärinymmärryksiin.

Elosella työkieli on suomi ja työntekijöitä kannustetaan sen opiskeluun. Perehdytyksen alussa oma kieli voi kuitenkin varmistaa kriittisten asioiden ymmärtämisen. Myös virtuaalinen perehdytys voidaan tarjota eri kielillä.

Perehdytys kertoo myös suomalaisesta elintarviketeollisuudesta

Kivimäki näkee laadukkaalla perehdytyksellä myös laajemman merkityksen. Suomalainen elintarviketeollisuus on tarkasti valvottua. Hygieniasta, raaka-aineista, tuoteturvallisuudesta ja työmenetelmistä huolehditaan yksityiskohtaisesti.

Kun perehdytyksessä näytetään konkreettisesti, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla, uusi työntekijä oppii ymmärtämään vaatimuksia. Hyvä perehdytysmateriaali kertoo myös siitä, millaista työ tuotantoympäristössä on.

Virtuaalisen perehdytyksen vaikutuksista ei ole vertailuryhmää tai numeerista mittaria, mutta sen vastaanotto on ollut hyvä. Kivimäelle tärkeintä on, että kehittämishanke hyödyttää arkea. Hankkeisiin ei lähdetä vain kiinnostuksesta kokeilla uutta.

– Hankkeiden pitää vahvistaa johtamista ja esihenkilötyötä sekä sujuvoittaa tuotantoa. Arjen tekeminen on keskiössä, hän tiivistää.

“Kyllä” ei tarkoita ”ymmärsin”

Perehdytysmateriaali on vain osa tärkeää kokonaisuutta. Loppujen lopuksi työ opitaan ihmisten vuorovaikutuksessa. Sitä tukemaan Elosella on kehitetty esihenkilöiden kulttuuritietoisuutta.

Esihenkilöiden valmennuksissa on käsitelty muun muassa omia asenteita, erilaisten kulttuurien kohtaamista ja toimimista erilaisissa tilanteissa.

Yksi tärkeä oppi liittyy uuden työvaiheen opastukseen. Esihenkilön kysyessä opastuksen päätteeksi “Pärjäätkö?” Työntekijä vastaa ”kyllä”. Pian huomataan, ettei työ sujukaan.

Syitä voi olla monia. Työntekijä ei ehkä ymmärtänyt kysymystä, ei uskaltanut kertoa epävarmuudestaan tai pelkäsi mitä osaamattomuudesta seuraa. Eikä aina kyse ole kulttuurista tai kielestä. Ratkaisevaa on, miten esihenkilö reagoi.

– Voi sanoa esimerkiksi, että huomasin ettei tämä vielä suju. Katsotaan yhdessä uudestaan. Tilanne voidaan purkaa ketään häpäisemättä, Kivimäki kuvaa.

Kielitietoisen työyhteisön ytimessä on psykologinen turvallisuus. Työntekijän pitää uskaltaa kertoa, ettei ymmärtänyt ja esihenkilön täytyy osata osoittaa, että tässä on tilaa oppia. Saa kysyä uudelleen, eikä siitä tuomita,

Jos työntekijä ei silti ymmärrä, esihenkilön kannattaa tarkastella myös omaa tapaansa viestiä. Voisiko asian sanoa toisin, näyttää omalla esimerkillä tai esittää kuvalla?

Saman asian kertaaminen kovempaa, ei auta. Pitää miettiä, voisiko itse selittää paremmin, jotta oppiminen tapahtuu. Myös sanaton viestintä vaikuttaa: kiire, turhautuminen ja kärsimättömyys välittyvät helposti toiselle.

Oikeaa vastausta ei tarvitse tietää heti

Elosella näkyy vahvasti yli 60-vuotiaan perheyrityksen kulttuuri: ihmisille annetaan vastuuta ja ongelmiin tartutaan. Esihenkilöt ovat tottuneet ratkaisemaan asioita oma-aloitteisesti.

Monikulttuurisessa työympäristössä tästä on hyötyä, sillä jokaiseen tilanteeseen ei ole valmista käsikirjaa. Jos yhteistä kieltä ei löydy heti, voidaan linjaston käyttö tai työvaihe näyttää toisella tavalla. Jos ensimmäinen keino ei toimi, etsitään uusi.

Kivimäki kuvaa omaa rooliaan peiliksi.

– Välillä esihenkilöä turhauttaa, jos asiaa ei saa opetettua tai viesti ei mene perille. Silloin pallotellaan yhdessä mitä on jo kokeillut, mitä voisi tehdä toisin.

Välillä myös esihenkilöt tarvitsevat tukea jaksamiseensa. Sesonkien kovassa työtahdissa uuden opetustavan löytäminen ei välttämättä ole kitkatonta. Avoin ihmettely ja epävarmuuden sietäminen ovat tärkeitä taitoja. Kaikkea ei tarvitse osata ratkaista heti.

Kulttuuritietoisuus alkaa omasta asenteesta

Monikulttuurisessa työyhteisössä syntyy väistämättä tilanteita, joissa yhteistä tapaa toimia joudutaan hakemaan. Kielessä voi olla haasteita tai toimintatavat erota. Kaikkea erilaisuutta ei kuitenkaan pidä selittää kulttuurilla.

Jos haluamme työntekijöitä ja meille tulee hakijoita erilaisista kulttuureista, löydämme kyllä keinot työskennellä yhdessä.

– Asenteella on suuri merkitys. Jos haluamme työntekijöitä ja meille tulee hakijoita erilaisista kulttuureista, löydämme kyllä keinot työskennellä yhdessä, jos haluamme, Kivimäki sanoo.

Tahto ei yksin riitä. Lisäksi tarvitaan tietoa erilaisista kulttuureista, taitoa opettaa ja kärsivällisyyttä tilanteisiin, joissa yhteinen kieli ei vielä suju.

Esihenkilöiden palaute kulttuuritietoisuuden valmennuksesta on ollut myönteistä. Merkitykselliset hetket syntyvät silloin, kun ihminen huomaa jotain omasta toiminnastaan ja vie oivalluksen käytäntöön.

– Jos ajatus on ollut, että en osaa, en pysty tai en tiedä, miten tämä ratkaistaan, ja vähitellen syntyykin tunne, että me osaamme ja voimme ratkaista tämän, silloin ollaan tärkeän asian äärellä, Hanna Kivimäki kertoo.

Täydellisen kielitaidon sijaan tarvitaan rohkeutta

Kielitietoinen työ ei vaadi täydellisiä prosesseja eikä esihenkilöiltä kaikkien kielten ja kulttuurien hallintaa. Tärkeämpää on rohkeus toimia tilanteissa, joissa yhteistä kieltä tai toimintatapa ei vielä ole.

Myös työntekijän täytyy uskaltaa sanoa, ettei ymmärtänyt. Esihenkilön puolestaan kysyä uudelleen, puuttua rakentavasti ja kokeilla toisenlaista tapaa opettaa. Koko työyhteisön pitää hyväksyä, ettei ratkaisu aina löydy ensiyrityksellä.

– Pitää uskaltaa puhua, vaikka ei vielä osaisikaan täydellisesti, Kivimäki päättää.

Mitä olet oppinut?

• Tavoittele ymmärrystä, älä täydellistä kieltä. Olennaista on, että työntekijä ymmärtää, mitä tehdään ja miten työ tehdään turvallisesti.
• Tee perehdytyksestä visuaalista. Videot, kuvat ja konkreettiset esimerkit vähentävät tulkinnanvaraa ja palvelevat erilaisia oppijoita.
• Hyödynnä työntekijän omaa äidinkieltä kriittisissä kohdissa. Yhteinen työkieli voi olla suomi, vaikka osa perehdytysmateriaalista tarjotaan työntekijälle hänen vahvimmalla kielellään.
• Älä luota pelkkään “ymmärsitkö?”-kysymykseen. Varmista ymmärrys käytännössä.
• Rakenna turvallinen ilmapiiri kysymiselle. Esihenkilön tapa reagoida epävarmuuteen ratkaisee, uskaltaako työntekijä kertoa, ettei ymmärtänyt.
• Älä jätä esihenkilöä ratkaisemaan asioita yksin. Tarjoa tietoa, valmennusta ja mahdollisuus pohtia haastavia tilanteita yhdessä.
• Kokeile yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Sen kautta työpaikalle voi saada pedagogista osaamista ja uusia tapoja kehittää perehdytystä, esimerkiksi virtuaalisten tai pelillisten ratkaisujen pilotoinnin.

Hanna Kivimäki työskentelee Elosella henkilöstöpäällikkönä

Lue myös: Kielitietoisuutta ei rakenneta pelkillä käännösteksteillä

Kuvat: Elonen Oy