Elintarvikkeiden tuonti Suomeen 2010–2020

Tuonti mielletään usein suoraan kotimaisen tuotannon kilpailijaksi ja kotimaisia tuotteita korvaaviksi tuotteiksi. Tuonnin keskeinen tehtävä on kuitenkin täydentää kotimaisia kulutusmahdollisuuksia, varmistaa merkittäviltä osin kotimaisen elintarviketeollisuuden raaka-aineiden saatavuus, sekä mahdollistaa elintarvikeviennin kasvu ilman, että suomalaisten kuluttajien valinnanmahdollisuudet kaventuvat.

Elintarvikkeiden tuonti Suomeen on kasvanut samaa tahtia elintarvikkeiden kansainvälisen kaupan kanssa. Tuonti kasvoi 34 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2020. Samaan aikaan elintarvikkeiden vienti Suomesta kasvoi 28 prosenttia. Tuonnin kasvu oli nopeinta vuosikymmenen alkupuolella. Viime vuosina kasvu on tasaantunut ja hidastunut.

EU:n sisämarkkinat merkittävin tuonnin lähde

Suomen tuonnista 82 prosenttia tulee Euroopan unionin sisämarkkinoilta ja Norjasta. Brexitin merkitys tuonnille on pieni. Iso-Britannian jättäminen tarkastelun ulkopuolelle laskee sisämarkkinoiden ja Norjan osuuden tuonnista 80 prosenttiin.

Osa EU:n sisämarkkinoiden tuonnista on kauttakulkutuontia. Alankomaat on Suomen merkittävin yksittäinen tuontimaa. Myös sen suhteellinen osuus kaikesta tuonnista kasvoi viime vuosikymmenen aikana eniten. Alankomaiden merkitystä ja sen suhteellisen osuuden kasvua selittää sen rooli kansainvälisten kauppavirtojen suppilona.

Maassa sijaitsevien kauppahuoneiden kautta kulkee merkittävä osa EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolelta tulevasta elintarviketuonnista.
Alankomaiden lisäksi selvästi muita merkittävämpiä tuonnin lähdemaita ovat Saksa ja Ruotsi. Kokonaisuudessaan Suomen tuonnista 70 prosenttia tulee kymmenestä maasta. Tuontimaiden joukko on kuitenkin suuri. Jäljelle jäävä 30 prosenttia jakautuu 143 maan kesken. Suomeen tuotiin vuonna 2020 elintarvikkeita yhteensä 153 maasta.

Elintarvikkeiden kauppatase alijäämäinen

Elintarvikkeiden kauppatase on Suomessa alijäämäinen. Vuonna 2020 elintarvikkeiden tuonti oli 3,5 miljardia euroa suurempi, kuin elintarvikkeiden vienti. Kauppataseen alijäämä on suurimmillaan alkutuotannon tuotteissa, alkoholi- ja virvoitusjuomissa sekä rasvoissa. Samana vuonna kauppatase oli ylijäämäinen maitotaloustuotteiden sekä sokerin ja hunajan osalta. Myös viljaa vietiin Suomesta tuontia enemmän.

Alkutuotannon tuotteet muodostuvat hedelmistä, linnunmunista, siemenistä ja esimerkiksi soijapavuista. Suoraan kuluttajamyynnin lisäksi hedelmiä käytetään laajasti elintarviketeollisuuden raaka-aineena. Kuluttajamyyntiin tuodaan eniten banaaneja, viinirypäleitä ja omenoita. Avokado oli vuonna 2020 neljänneksi tuoduin hedelmä.
Alkoholi- ja virvoitusjuomissa suurin yksittäinen tuontituote ovat vedet ja kivennäisvedet. Alkoholia tuodaan eniten etyylialkoholina. Seuraavaksi suurin ryhmä ovat viinit.

Rasvat biodieselin raaka-aine

Elintarviketuontiin laskettavat rasvat menevät Suomessa pääasiassa biodieselin raaka-aineeksi. Vuonna 2020 Suomeen tuoduista eläin- ja kasvirasvoista sekä -öljyistä kaksi kolmasosaa meni muuhun kuin elintarvikekäyttöön. Elintarvikekäyttöön tuotiin margariinia sekä rapsi- ja rypsiöljyä, sekä erilaisia kasviöljyjen seoksia. Yhteensä nämä olivat runsaat kymmenen prosenttia kaikesta ryhmän kuuluvien nimikkeiden tuonnista.

Tuonnilla on kilpailuvaikutuksia

Yleisessä tuontiin liittyvässä keskustelussa nousee usein esille juuston tai sian- ja naudanlihan tuonti, sekä niiden aiheuttamat merkittävät kilpailuvaikutukset kotimaan elintarviketeollisuudelle. Kotimaiseen tuotantoon suhteutettuna sekä maito- että lihatuotteiden tuonti on kuitenkin pientä. Maitotuotteita myös viedään Suomesta tuontia enemmän.

Määrän sijaan kilpailuvaikutuksia muodostuu hinnoista. Esimerkiksi lihasektorilla tuontituotteiden hintojen lasku kiristää kotimaisen teollisuuden kohtaamaa hintakilpailua, vaikka tuonnin määrä on suhteellisen pieni. Vastaavasti viennin kasvu parantaa kotimaisen elintarviketeollisuuden kilpailuasemaa kotimaan markkinoilla.

Tuontikilpailu kovinta leipomotuotteissa

Tilastotarkastelun perusteella leipomotuotteiden tuonti muodostaa laajimman kilpailuasetelman suhteessa kotimaiseen elintarviketeollisuuteen. Leipomotuotteiden tuonti on laajaa ja se kasvoi kuluneen vuosikymmenen aikana voimakkaasti. Raakapakasteiden tuonnin kasvu sekä kaupan paistopisteiden yleistyminen muuttivat kilpailuasetelmaa etenkin vuosikymmen alkupuolella. Myös hintakilpailu on ollut kireää.

Leipomotuotteista eniten tuodaan pitsaa ja muita erilaisia makeuttamattomia leipomotuotteita. Lisäksi tuodaan ruokaleipää ja muita jauhoista tehtyjä valmisteita.
Leipomotuotteiden suurin tuontimaa on Saksa. Saksan merkitys leipomotuotteiden suurimpana tuontimaana vahvistui koko vuosikymmenen ajan. Lidl:n merkityksen kasvu Suomen päivittäistavarakaupassa selittänee osan Saksan merkityksen kasvusta. Ruokaleivän merkittävin tuontimaa on Ruotsi. Lisäksi leipomotuotteita tuodaan Ranskasta.

Tuonnin kasvu jatkuu

Elintarvikkeiden tuonti Suomeen on kasvanut kansainvälisen kaupan kasvun vanavedessä. Kansainvälisen kaupan kasvu jatkuu, joten myös tuonnin Suomeen voidaan olettaa jatkavan kasvussa. Tuonnin rakenteessa voi kuitenkin tapahtua muutoksia, kuluttajien ja elintarvikesektorin toimijoiden käyttäytymisessä tapahtuvien muutosten seurauksena.

Koronapandemian seurauksena esimerkiksi lihan tuonti Suomeen laski selvästi, mutta lihan kokonaiskulutuksessa ei tapahtunut isompaa muutosta. Kotimainen tarjontaketju siis vastasi kysyntään pienemmälläkin tuonnilla. Tuonnin palautuminen riippuu siitä, palataanko takaisin vanhoihin toimitusketjuihin, vai suositaanko uusia lyhyempiä ketjuja. Tähän vaikuttaa myös se, kumpaa kuluttajat osoittavat arvostavansa.

Teksti: Kyösti Arovuori (REINU econ Oy)

• Tietografiikkaa elintarvikkeiden tuonnista (pdf)