Juhlallisuudet YK:n elintarviketurvallisuuspäivänä seitsemäs kesäkuuta ulottuvat luonnollisesti myös Suomeen, missä elintarviketurvallisuus on varsin hyvällä tolalla, ainakin toistaiseksi.
Harva ymmärtää, kuinka herkkä hyvä tilanteemme onkaan. Elintarviketurvallisuutta ylläpitäviä toimintamalleja on kehitettävä jatkuvasti, koska turvallisuusuhat ovat tällä saralla kasvaneet ja muuttuneet.
Pohjoinen sijaintimme on toki hyödyksi, mutta elintarviketieteiden hyvä koulutus, systemaattinen tutkimus ja jatkuva valppaus ovat tekijöitä, joiden ansiosta akuutit ruokaperäiset sairastumiset ovat meillä todella harvinaisia.
Olemme tottuneet siihen, että Suomessa klassiset ruoan turvallisuutta uhkaavat seikat hoidetaan pois päiväjärjestyksestä niin hyvin, ettei niistä tarvitse olla huolissaan. Isoimmat turvallisuushaasteet liittyvät tällä hetkellä yksilöllisiin ruokavalioihin, elintapoihin sekä muihin ulkoisiin uhkiin, kuten petokselliseen toimintaan elintarvikeketjussa.
Elintarviketeollisuus on tehnyt paljon ravitsemuksen parantamiseksi panostamalla muun muassa tuotekehitykseen. Kauppojen hyllyillä on tarjolla ravitsemukselliselta laadultaan entistä parempia tuotteita. Elintarviketeollisuuden ansiota ruokien suolapitoisuus on Suomessa varsin maltillinen verrattuna muun Euroopan markkinoihin. Ruoistamme saa riittävästi jodia ja D-vitamiinia ja transrasvojen saanti on minimaalista.
Kaikki tämä on tehty vapaaehtoisesti hyvässä yhteistyössä kansanterveydestä huolehtivien viranomaisten kanssa.
Elintarviketurvallisuutta voi ylläpitää helposti myös kotikonstein, joista tärkein on monipuolinen, vaihteleva ja kohtuullinen ruokavalio. Huolellisuutta tarvitaan arjessa käsien pesussa, keittiön ja välineiden puhdistamisessa, ruoan kuumentamisessa, kylmäsäilytyksessä sekä kypsien ja raakojen tuotteiden ja allergiaa aiheuttavien tuotteiden pitämisessä erillään. Kun muistaa syödä ruuan ennen merkittyä viimeistä käyttöpäivää, välttyy myös ruokahävikiltä.
Ruuan kemialliseen turvallisuuteen kuluttajat eivät voi vaikuttaa, siitä huolehtii elintarviketeollisuus.
Yritykset varmistavat raaka-aineita hankkiessaan, että niissä on mahdollisimman vähän vierasaineita, kuten raskasmetalleja, kasvi- ja hometoksiineja tai muita ympäristömyrkkyjä. Prosesseja hallitaan elintarviketeollisuudessa niin, ettei tuotteiden valmistuksessa synny liikaa haitta-aineita. Sitä edellyttää myös lainsäädäntö, jossa määrätään haitalliseksi todetuille aineille enimmäispitoisuusrajoja ja yrityksille velvoitteita huolehtia riskien hallinnasta myös mikrobiologisten vaarojen varalta.
Kenties merkittävin panostus elintarviketurvallisuuteen Suomessa on yli 20 vuotta sitten aloitettu salmonellavalvontaohjelma. Yritykset ja viranomaiset huolehtivat sen avulla, ettei markkinoille pääse tuotteita, joissa on salmonellaa.
Ohjelmalla on ollut valtava kansantaloudellinen merkitys, sillä siitä huolimatta, että salmonellaa esiintyy ympäristössämme joka paikassa, olemme onnistuneet hienosti välttämään sen joutumisen tuotantoeläimiin ja sitä kautta ruokiin. Työtä on syytä jatkaa ja tehostaa entisestään.
Ilman hyvää elintarviketurvallisuutta meillä ei olisi myöskään ruokaturvaa. Eikä ilman sitä yhteiskuntarauhaa. Elintarviketurvallisuuden soisi nousevan enemmän esille turvallisuuspolitiikkaa arvioitaessa: Pystymmekö ruokkimaan kansalaiset häiriötilanteissa, saati kriiseissä tai konfliktien keskellä? Edellisestä merkittävästä ruokapulasta Suomessa ei ole niin pitkä aika kuin haluaisimme tunnustaa.
Elintarviketieteiden ja -alan asiantuntijat ovat juhlapäivänsä ansainneet! Saamme olla luvan kanssa ylpeitä saavutuksistamme. Työ ei lopu tähän, vaan sitä jatketaan panostamalla koulutukseen, tutkimukseen ja uuden tiedon käytäntöön soveltamiseen.
Hyvää elintarviketurvallisuuspäivää!
Ajankohtaiset aiheet tarjottimella
Uutiskirjeemme kertoo elintarvikealan tärkeimmät kuulumiset