Biodiversiteetti, metsäkato, luonnon köyhtyminen… Elintarvikealalla on valtaa luoda muutosta

Luontokato tulee kiihtymään, ellei ruuantuotannon menetelmiin tule muutosta, uutisoitiin YK:n ympäristöohjelma UNEPin raportissa helmikuussa 2021. Viesti globaalin ruuantuotannon vaikutuksista on pysäyttävä: globaali ruokajärjestelmä on luontokadon suurin aiheuttaja.

Raportti peräänkuuluttaa ruokajärjestelmien uudistusta ja ehdottaa ratkaisuksi kolmea toisiinsa kytkeytyvää toimenpidettä: ruokavalioiden globaalia muutosta, maa-alueiden suojelemista sekä luontoystävällisempää ja biodiversiteettiä tukevaa maanviljelystä.

Luontokato on noussut voimakkaasti osaksi ympäristöstä ja vastuullisuudesta käytävää keskustelua. Luontokato näkyy muun muassa pölyttäjien määrän radikaalina vähenemisenä, minkä vaikutukset ulottuvat ruoantuotannon kautta myös ihmisiin. Esimerkiksi lentävien hyönteisten määrä on vähentynyt 30 vuodessa 70 prosenttia.

Onko biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus jo suurempi asia kuin ilmastonmuutos? Elintarvikepäivässä 2022 puhuneen BSAG-säätiön ja Carbon Action -alustan puheenjohtaja, Luonnonvarakeskuksen johtokunnan varapuheenjohtaja Saara Kankaanrinnan mukaan tietyllä tavalla on, sillä biodiversiteetti on koko elämän moottori.

Tärkeintä on muistaa, että ilmastokriisi, luontokato ja vesistöt liittyvät kaikki toisiinsa. Niitä ei voi erottaa, eikä ole mitään järkeä ratkaista ilmasto-ongelmaa niin, että esimerkiksi heikennämme biodiversiteettiä, Saara Kankaanrinta toteaa.

Maatalouden ja maaperän kestävän käytön puolesta yrityksissä ja hallituksissa vaikuttava Kankaanrinta on pitkän linjan toimija ympäristövaikuttamisen saralla. Kankaanrinnan ja puolisonsa Ilkka Herlinin Paraisilla sijaitsevalla Qvidjan koetilalla maankäyttöä tutkitaan ja kehitetään yhdessä monialaisten tutkijoiden kanssa, jotta maaperän ja kestävän viljelyn tietämys kasvaisi ja leviäisi yritysten käyttöön maantieteellisesti myös Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kankaanrinta muistuttaa niin kutsuttujen planetaaristen rajojen olevan reunaehto kaikelle elämälle maapallolla. Vaikka monet luonnon kantokyvyn rajat ovat ylittyneet, ongelmien korjaamiseksi on myös olemassa olevia, toimivia ratkaisuja. Yhdeksi keskeisimmistä hän nostaa maaperän.

– Jopa 25 prosenttia maapallon elonkirjosta tunnetaan huonosti, sillä tämä osuus koostuu useimmiten pieneliöistä ja mikrobeista. Maaperä on biodiversiteetin suhteen oma maailmansa.

– Hyvin toimiva ja terve maaperä varastoi hiiltä. Maaperässä hiiltä on enemmän kuin ilmakehässä ja kasvillisuudessa yhteensä, mikä tarkoittaa, että pienikin muutos maaperän hiilivarastossa on merkittävä ilmastonmuutoksen kannalta, hän huomauttaa.

Metsäkatoasetus tiukentaa elintarviketeollisuuden vastuita

Metsäkato on luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen rinnalla yksi suurimmista globaaleista ympäristökysymyksistä. Metsäkadolla tarkoitetaan metsän tuhoutumista niin, ettei sen tilalle kasva uutta metsää. Tällöin maa-alue käytetään useimmiten esimerkiksi pelloiksi tai rakentamiseen.

Metsät ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta maapallomme arvokkaimpia alueita, sillä niissä elää noin 80 prosenttia kaikista maalla elävistä lajeista. Ne tarjoavat monille lajeille suojaa, ravintoa ja elinympäristön, mutta meille ihmisille myös keinon ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Hiilidioksidia sitovat ja varastoivat metsät ovat yksi keskeisimmistä ratkaisuista ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Euroopassa globaalien ympäristökriisien ongelmia pyritään hillitsemään muun muassa tiukentuvan lainsäädännön ja Euroopan unionin asetusten kautta. EU:n komission metsäkato-asetusehdotus on yksi konkreettinen esimerkki kiristyvästä ympäristölainsäädännöstä. Se kasvattaa entisestään yritysten vastuuta torjua ympäristövaikutuksia sekä suojella maailman metsiä.

Metsäkatoasetuksen lainsäädännön taustalla on huoli maatalousmaan laajentumisesta aiheutuneesta metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä. Elintarvikealalla metsäkato on riski, joka sisältyy erityisesti tuontituotteisiin, tyypillisimmin esimerkiksi palmuöljyyn, suklaaseen, kahviin, soijaan, naudanlihaan ja kaakaoon. Asetus tulee nostamaan tuotteiden ja raaka-aineiden alkuperän ja jäljitettävyyden entistäkin keskeisempään rooliin.

Vapaaehtoisuudesta lakisääntelyyn

Metsäkato ja sen torjunta eivät ole uusia asioita yrityksille tai päättäjille. Vastuullisuuskysymykset ovat yhä keskeisempiä myös tämän päivän kuluttajille. Syyskuussa 2015 YK:n jäsenmaat sopivat New Yorkin huippukokouksessa laajaa keskustelua herättäneestä Agenda 2030 -tavoiteohjelmasta. Samassa yhteydessä julkistettiin metsiä koskeva poliittinen julkilausuma, jossa asetettiin tavoitteeksi luonnonmetsien häviämisen loppuminen.

– Näihin tavoitteisiin ei kuitenkaan ole päästy riittävästi. EU:n vihreän kehityksen strategia Green Deal luo myös pohjaa Agenda 2030 -tavoitteille. Ruokasektorin kaikki poliittiset ja lainsäädännölliset hankkeet keskittyvät tällä hetkellä siihen, että sektorista halutaan kestävä ja siihen pääsemiseksi etsitään uusia toimintatapoja, Elintarviketeollisuusliiton toimialapäällikkö Marika Säynevirta kertoo.

Raaka-aineiden alkuperän vastuullisuutta ovat säädelleet pitkään pääsääntöisesti erilaiset sertifiointijärjestelmät sekä yritysten omat vastuullisuus- ja laatujärjestelmät. Metsäasetuksen myötä vapaaehtoisten toimien ei ole Säynevirran mukaan katsottu toimivan riittävinä kannustimina muutokselle. Siksi EU-lainsäädännön myötä painopiste on siirtymässä vapaaehtoisuudesta lakisääteiseksi.

Konkreettisina keinoina asetusehdotuksessa linjataan yritysten velvollisuudesta taata metsäkatovapaus tuotteissaan. Riskien kartoittamisen ja vähentämisen lisäksi läpinäkyvyys ja jäljitettävyys tulevat keskeisiksi, ja raportointivaatimukset sekä yrityksille että valtioille lisääntyvät.

– Euroopan komission alkuperäinen ehdotus lähti vaatimuksesta, että tiedetään tarkka maa-alue ja ajanjakso, jolloin tuote on tuotettu, ja tämä tieto pitäisi kuljettaa läpi koko ketjun, Säynevirta kertoo.

Asetusehdotukseen sisältyy myös mahdollisuus kenelle tahansa esittää perusteltu huoli rikkomuksista, joista viranomaisen täytyy ryhtyä seuraamuksiin johtaviin toimiin. Seuraamukset voivat olla sakkoja, tavaran tai tulojen takavarikoimista tai jopa toiminnan keskeyttämistä. Asetus on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2023 lopussa, ja siihen sisältyy 12 kuukauden siirtymäaika.

Tässäkin lainsäädäntöehdotuksessa on hyvin tärkeää, että säännöistä saadaan toimivat ja selkeät, Marika Säynevirta muistuttaa.

Ympäristökriisien torjunnasta uusia reunaehtoja elintarviketeollisuudelle

Elintarviketeollisuus on tehnyt pitkään työtä vastuullisuutensa parantamiseksi, eikä työlle ole näkyvissä loppua.

– Kaikki työ, mitä monessa alamme yrityksessä on tehty jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden eteen, ei todellakaan ole mennyt hukkaan. Jos tulee uutta sääntelyä, uudet vaatimukset pitää katsoa tarkkaan. Tässä yhteydessä voi käyttää myös arvoketju-termiä eli kaikkien toimintatavat pitää tuntea syvällisemmin, Säynevirta huomauttaa.

Vastuullisuusteemat kytkeytyvät tiukasti yhteen myös tämän päivän globaaleihin yhteiskunnallisiin kriiseihin. Esimerkiksi energian ja raaka-aineiden saatavuus ovat ajankohtaisia huoltovarmuuskysymyksiä. Kankaanrinnan mukaan resurssiviisaus tarjoaa ratkaisuja tähänkin.

– Esimerkiksi lannoitteiden ja raaka-aineiden eli ravinteiden kierrättäminen on järkevää, ja sitä työtä teemme kiihtyvällä tahdilla Qvidjan tilalla.

Kankaanrinta muistuttaa käynnissä olevasta kuudennesta sukupuuttoaallosta, jonka aikana lajeja häviää ennennäkemättömällä tahdilla. Siitä huolimatta hän peräänkuuluttaa toivoa.

– Meillä on tietenkin toivoa, koska jos sitä ei olisi, voisimme saman tien lakata tekemästä mitään. Emme myöskään saa varastaa toivoa lapsilta. Silloin, kun on toivoton olo, toivo täytyy valita. Tekeminen on siihen paras lääke, sillä toivo syntyy teoista, hän rohkaisee.

Elintarvikealan ammattilaisia Kankaanrinta rohkaisee ryhtymään työhön paremman ympäristön puolesta.

– Suomi voi todellakin olla edelläkävijä ja näyttää muille maille, miten ruoka tuotetaan niin, että pystymme kunnioittamaan ekosysteemin rajoja. Biodiversiteetti on omissa käsissämme. Sitä ei ratkaista Kiinassa. Tervetuloa mukaan vaikuttamaan, jos vain suinkin voitte!

Artikkelissa on hyödynnetty Elintarvikepäivässä 2022 puhuneiden Saara Kankaanrinnan ja Marika Säynevirran esityksiä.

Elintarvikepäivän kuvat: Laura Oja