SuomiAreenalla lietsottiin vauhtia ruokavientiin

Runsaslukuinen joukko ruoka-alan toimijoita kattoi SuomiAreenalle pöydän, jonka ääressä puhuttiin peräti neljä tuntia suomalaisesta ruuasta ja keinoista, joilla ruokavientimme tuplattaisiin vuoteen 2031 mennessä.

Maan hallitus hakee ruokaviennin arvon kasvattamista viidessä vuodessa viiteen miljardiin euroon tämän hetken noin 2,5 miljardista eurosta. Tavoitteen saavuttamista avittamaan julkaistiin viime vuoden lopulla yhdessä sidosryhmien kanssa valmisteltu Suomen kansallinen ruokastrategia, joka sai nimekseen Onnellisen ruuan maa. Ainakaan tahtoa viennin vauhdittamiseen ei siis puutu.

Tanskan viesti Suomelle: uskaltakaa hehkuttaa ruokaanne

SuomiAreenan Ruokapäivä starttasi – kuinkas muuten – ulkomaanelävän näkemyksellä suomalaisesta ruokakaupasta ja ruuasta. Tällä kertaa äänessä oli ruokaviennissä hyvin pärjäävän maan, Tanskan suurlähettiläs Suomessa H.E. Jakob Nymann-Lindegren, joka kertoi hämmästyneensä valtavaa tuoreiden, lähellä tuotettujen kasvisten sekä ylipäänsä kotimaisen ruuan tarjontaa kaupoissamme.

Etenkin kun muistaa, miten pohjoisissa luonnonoloissa Suomi sijaitsee.

Tanskassa syödään paljon enemmän tuontiruokaa kuin Suomessa ja ylipäänsä ruuan ulkomaankauppa on ollut siellä huomion kohteena jo vuosikymmenten ajan. Tanskasta viedään etenkin sianlihaa ja lihatuotteita, joita palvelemaan alkutuotantoakin on suunnattu.

Uudempi vientituote on ”New Nordic Cuisine”, jolla muun muassa tanskalaiset ravintolat houkuttelevat ruokamatkailijoita. Pöytävarausta voi joutua odottamaan kuukausia.

Lähettiläs lietsoi suomalaisia ylpeilemään omasta ruuastamme, sillä hän näkee suomalaisen elintarvikealan erittäin innovatiivisena ja osaamisemme huipputasoisena. Olemme hakoja kehittämään kuluttajia palvelevia uusia kestäviä ruokaratkaisuja. Hän kehui tuotantotapojamme ja -teknologioitamme ja muistutti, miten tärkeää on vaalia ruuan turvallisuutta, joka sekin on Suomessa maailman huippua.

Älkää pelätkö kehua ja hehkuttaa tuotteitanne! Lähtekää maailmalle ja myykää!

Makua, tarinoita ja rohkeutta – siinä menestyksen salaisuus

Neljän elintarviketeollisuusyrityksen ja päivittäistavarakaupan edustajan keskustelussa nyökyteltiin suurlähettilään näkemyksille. Kyllä – suomalaisella ruualla on valtavasti vahvuuksia, jotka petaavat vastaansanomattomat lähtökohdat viennin kasvattamiselle.

Perusta ruuantuotannolle on kunnossa, raaka-aineet erinomaisia, Suomea arvostetaan innovatiivisuudesta ja teknologiaosaamisesta, ruuan laadusta, puhtaudesta ja kestävyydestä.

Nämä eivät kuitenkaan riitä vientivalteiksi, vaan tarvitaan muutakin. Nimittäin sitä kuuluisaa markkinointia, brändäystä ja myyntiosaamista. Tarinallisuutta, ilmiöitä ja hypetystä, joista suomalaisilla olisi paljon opittavaa ruotsalaisilta.

Katsotaan vaikkapa Swedish candy -huumaa, joka valloittaa Amerikkaa ja myy kuin häkä. Tai ruotsalaista kaurajuomaa, jota myydään lähes maassa kuin maassa.

Miellämmekö Suomessa ruuan edelleen liian rationaaliseksi tai tekniseksi? Ruuassa ratkaisee ennen muuta maku, sillä jos se ei miellytä kuluttajaa, tuotetta ei enää osteta uudelleen. Kaikkialla maailmassa halutaan syödä hyvänmakuista ruokaa. Ihmiset haluavat kokeilla uutuuksia ja tehdä ruuan kautta makumatkoja eri maihin.

Jokaisen ruokavientiyrityksen on löydettävä oma menestystekijänsä tällä tantereella.

Samaa mieltä suurlähettilään kanssa keskustelijat olivat myös rohkeudesta. Turha vaatimattomuus on kerta kaikkiaan karistettava pois, jos mielimme kaksinkertaistaa Suomen ruokaviennin. Voisimmeko omaksua startup-meiningin eli tehdään ja aloitetaan jo tänään!

Vakaa toimintaympäristö on paras vientituki

Yrityksiltä lähti painava viesti päättäjille: elintarviketeollisuuden toimintaolosuhteiden pitää olla kunnossa kotimaassa, jotta yrityksillä riittää rahkeita investoida vientiin. Vienti on yrityksille iso investointi, joka tehdään aina pitkällä aikajänteellä. Investoida uskalletaan vasta, jos kotikentän sääntely-ympäristö on vakaa ja ennustettava. Poukkoileva sääntely ja epäselvät pelisäännöt tulevaisuudesta jarruttavat vienti-intoa.

Suomea ei maailmalla vielä tunneta ruokamaana. Jos täältä halutaan viedä ruokaa, vaaditaan huomattavan paljon taloudellisia panostuksia juuri markkinointiin ja tuotteiden brändäykseen. Siksi toimialan menestymisellä ja kannattavuudella kotimaassa on ratkaiseva merkitys. Sijaitsemme kaukana eivätkä tuotantokustannuksemme ole halvimmasta päästä.

Tarvitaan myös julkisesti tuotettuja vientipalveluja, ruokaviennille ovia avaavia diplomaatteja ja ministereiden vienninedistämismatkoja. Jospa meilläkin olisi kuninkaallisia! Ruotsissa ja Tanskassa ruokaviennin palveluja on ollut tarjolla yrityksille useiden vuosikymmenten ajan, Suomessa palvelut joutuvat aina katkolle, kun hallitus maassa vaihtuu.

Keskustelijat halusivat kumota myytin, jonka mukaan ruokaa ei pitäisi viedä Suomesta, koska sitä tarvitaan ennen kaikkea oman maan ihmisille. Näkemys on nurinkurinen, sillä juuri vientiä kasvattamalla varmistetaan ruuan riittävyys ja huoltovarmuus kotimaassa.

Viennin kasvu lisää tuotantoa ja työpaikkoja ja vahvistaa suomalaisten elintarvikeyritysten kilpailukykyä. Hyvä kilpailukyky on välttämätön markkinoilla pärjäämiseksi niin Suomessa kuin vientimarkkinoilla.

Voiko onnellisuudesta tehdä vientivaltin?

Onnellisen ruuan maa? Mitä tarkoittaa onnellinen ruoka, Ruokapäivän keskusteluissa kysyttiin. Onko itsestään selvää, että maailman onnellisimmaksi maaksi lukuisia kertoja valitussa Suomessa ruokakin on onnellista?

Suomalaisten onnellisuutta verrataan usein tyytyväisyyteen tai tyytymiseen, mutta sitä sen ei ruokaviennissä pidä missään tapauksessa olla. Ylläpitääkö tyytyminen mielikuvaa tylsästä, neutraalista ja epäseksikkäästä ruuasta? Mielikuva on luotava uudelleen.

Voisiko onnellisuus olla sitä, että kaikki ruokaketjussa mukana olevat toimijat olisivat onnellisia? Raaka-aineita tuottavat alkutuottajat, heidän tuotantoeläimensä, henkilöstö elintarviketeollisuudessa ja sille palveluja tarjoavilla aloilla, ruokakaupan ja ravintoloiden henkilöstö, suurkeittiöväki ja kuluttajat?

Keskustelussa brändiasiantuntija sanoi, että onnellisuutta vientivalttina pitää ehdottomasti vielä pilkkoa vetäviksi tarinoiksi, jotta se puhuttelisi ihmisiä eri puolilla maailmaa. Siinäkin tarvitaan rohkeutta olla ”hullun erilainen” ja uskaltaa tehdä asioita kokonaan eri tavalla kuin muut. Ajatella markkinat uudelleen.

Ruoka on oivallinen käyttöliittymä elämyksellisyyteen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Arjen asiat tuovat onnellisuutta ja onnellinen ruoka iloa arkeen, esimerkiksi tapamme syödä aamupala, kaikille oppilaille maksuton kouluruoka tai työpaikkalounaat kollegojen kanssa nautittuna.

Rohkeasti maailmalle

Ruokapäivän päätteeksi kuultiin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion ajatuksia ruokaviennin tuplaamisesta. Ministerikautensa aikana hän sanoi oppineensa, että suomalaisella ruualla todella on erittäin hyvät mahdollisuudet ponnistaa vientiin.

Aktiivisuutta viennin ympärillä on nyt paljon ja esimerkiksi pienille ja keskisuurille yrityksille tarjottaviin vientipalveluihin on panostettu ministeriössä erityisesti. Ruokamaakuvaakin on kirkastettu.

Mitään yhtä ihmeratkaisua ruokaviennin kaksinkertaistumiseen hän ei kuitenkaan lupaa, sillä vienti kasvaa monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi brändäyksessä ja markkinoinnissa on vielä paljon työtä. On myös tärkeää huolehtia suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukyvystä ja vahvistaa yritysten kasvuhalukkuutta.

Toimijoita ruokaviennin ympärillä on maassamme paljon ja heidät kaikki pitäisi saada työskentelemään yhdessä samaan suuntaan – niin toki on jo tapahtumassakin.

Aktiivisesti vaan maailmalle ja tarjoamaan hyviä suomalaisia tuotteita tekemisen meiningillä, ministeri summasi. Elintarvikeyrityksiä hän kannusti laatimaan vientistrategian ja aloittamaan vientiä vaikkapa vain matalalla kynnyksellä hyvän ostovoiman markkinoilta. Niillä ymmärretään suomalainen laatu, puhtaus ja lisäarvo.

Ajatellaan suuresti, tyyliin Fazerin makeiset myyntiin Walmartiin, ministeri visioi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Poliitikkoja debatoimassa, mihin mielleyhtymät ruuasta heitä vievät. Kuvassa kansanedustajat Joona Räsänen (SDP), Mia Laiho (Kokoomus), Mari Holopainen (Vihreät) ja Janne Jukkola (Kokoomus).

Ruokapäivän ohjelmakokonaisuuden kumppaneina toimivat Agronomiliitto, Atria, Elintarviketeollisuusliitto ETL, Fazer, Helsingin yliopisto, Maa- ja metsätalousministeriö, MTK, Raisio, Ruokatieto, Suomen Ruokavienti, S-ryhmä, Ulkoministeriö ja Valio.