Ruoka-alan datataloudessa on aika siirtyä tekoihin

Maa- ja metsätalousministeriön tilaama ja Motivan toteuttama selvitys ruoka-alan datatalouden kehitystarpeista kokoaa ensimmäistä kertaa laajasti yhteen sen, missä olemme ja mihin suuntaan ruoka-alan datataloutta pitäisi seuraavaksi viedä.

Samalla selvityksen valmistuminen merkitsee yhden vaiheen päättymistä. Keskeiset kehittämistarpeet tunnetaan jo varsin hyvin. Nyt alkaa vaihe, jossa ratkaistaan, pystymmekö muuttamaan yhteisen tilannekuvan käytännön teoiksi.

Selvitys osoittaa, että ruoka-alalla on paljon yhteistä näkemystä suunnasta. Tiedon pitää liikkua nykyistä paremmin molempiin suuntiin, datan ja järjestelmien toimia yhteen, päällekkäistä raportointia vähentää ja tiedon jakamiselle rakentaa yhteiset pelisäännöt.

Selvityksen tärkein arvo syntyykin siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kansallisen ruokastrategian toimeenpano on käynnistymässä. Nyt on oikea hetki siirtyä ruoka-alan datataloudessa selvittämisestä toteuttamiseen. Elintarviketeollisuuden näkökulmasta uusi vaihe tarkoittaa ainakin neljää konkreettista asiaa.

1. Käynnistetään yhteistyö ja sovitaan koordinaatiosta

Ruoka-alan datataloutta kehitetään jo monissa hankkeissa ja verkostoissa. Vuoden 2026 aikana pitäisi sopia, kuka kokonaisuutta koordinoi, millä mandaatilla ja mitä yhteisiä tavoitteita kohti työtä viedään.

Uutta hallinnollista rakennetta ei tarvita. Food Data Finland voisi tarjota koordinaatiolle luontevan pohjan olemassa olevana ja puolueettomana toimijana. Nyt olennaista on saada toimijat saman pöydän ääreen, koota jo tehtävä työ yhteisen suunnan alle ja sopia selkeästi kokonaisuuden koordinoinnista.

2. Tehdään raportoi vain kerran -periaatteesta käytäntö

Yritysten ei pitäisi joutua toimittamaan samaa tietoa yhä uudelleen eri viranomaisille ja järjestelmiin. Kerran kerättyä tietoa pitää voida hyödyntää turvallisesti useisiin tarkoituksiin.

Seuraavalla hallituskaudella on varmistettava rahoitus viranomaisjärjestelmien avaamiseen ja tarvittavien rajapintojen toteuttamiseen.

Tiedon pitää liikkua järjestelmien välillä sen sijaan, että yritykset toimivat niiden välisinä tiedonsiirtäjinä. Näin datatalous muuttuu myös konkreettiseksi kilpailukykytoimeksi.

3. Viedään tiedon kaksisuuntaisuus ruokamarkkinoille

Ruokaketjussa tietoa liikkuu paljon alkutuotannosta eteenpäin. Uudessa vaiheessa on kysyttävä myös, mitä tietoa liikkuu takaisin.

Markkina-, kysyntä- ja vertailutietoa tarvitaan ruokaketjun eri toimijoiden päätöksenteon tueksi. Siksi elintarvikemarkkinoiden sääntelyn kehittämisen yhteydessä pitäisi arvioida, onko ruokaketjun toimijoilla riittävä pääsy toimintansa kannalta relevanttiin markkina- ja kysyntätietoon.

Tavoitteena ei ole uusi raportointi, vaan tasapainoisempi tiedonsaanti sekä reilummat ja toimivammat ruokamarkkinat.

4. Sovitaan yhteiset pelisäännöt tiedon jakamiseen

Kaiken datan ei kuulu liikkua samoilla ehdoilla. Lainsäädännön edellyttämän tiedon pitäisi kulkea standardoidusti ja tehokkaasti, kun taas liiketoiminnallista lisäarvoa tuottavan tiedon jakamisesta sovitaan osapuolten kesken.

Kaikille pitää olla selvää, mitä tietoa jaetaan, kenelle, mihin tarkoitukseen ja millä ehdoilla. Yhteiset pelisäännöt rakentavat luottamusta, ja ilman luottamusta data ei liiku.

Uusi vaihe mitataan teoissa

Ruoka-alan datatalouden seuraavaa vaihetta ei ratkaista yhdellä järjestelmällä. Tavoitteena pitää olla yhteentoimiva kokonaisuus, jossa standardit, tietomallit ja rajapinnat mahdollistavat tiedon liikkumisen ja jossa ratkaisut toimivat koko ruokaketjulle – myös pienille ja keskisuurille yrityksille.

Suomessa on jo dataa, osaamista, verkostoja ja paljon tehtyä kehittämistyötä. Nyt niitä pitää alkaa kytkeä yhteen.

Ehkä juuri siinä on tämän selvityksen tärkein merkitys: se päättää yhden vaiheen ja avaa seuraavan. Yhteinen tilannekuva on nyt rakennettu. Seuraavaksi tarvitaan päätöksiä siitä, kuka tekee, mitä tekee ja milloin.