Kuka pysäyttäisi ilmastonmuutoksen? Kysymys on tulikuuma ja polttelee myös elintarviketeollisuutta. Työni takia olen miettinyt sitä paljon, sillä suomalaisille pitää tuottaa ruokaa tulevaisuudessakin.

Vaihtoehto ruuantuotannon lopettamiselle Suomessa ei ole, että lopettaisimme syömisen. Vaihtoehto on turvautuminen vielä enemmän tuontiruokaan, jonka tuotannon hiilijalanjälkeen emme pysty vaikuttamaan ja jonka tutkimusten perusteella tiedetään kuormittavan ilmastoa huomattavasti kotimaista tuotantoa enemmän.

Työn ohella minua ovat mietityttäneet myös monet henkilökohtaiset valintani, joilla on merkitystä ilmaston kannalta. Ilmastokeskustelussa kuuluu ahdistuneita äänenpainoja.

Omaa ahdistustani helpotti hieman ja ymmärrystäni keskustelun kuumaan sävyyn toi, kun arvostamani ystävän, Rajaniemen Petrin aloittamassa some-keskustelussa Greta Thunbergia verrattiin Keisarin uudet vaatteet -sadun pikkupoikaan, joka kertoi totuuden. Kukaan muu ei uskaltanut, he vain myhäilivät suuren hallitsijan edessä.

Ero keisarin uusiin vaatteisiin on kuitenkin siinä mielessä suuri, että sadussa on helppo avata silmät ja todeta vallitseva tilanne. On helppo sanoa, että laita nyt vaatteet päällesi, hyvä mies.

Oikeassa elämässä olemme ilmastonmuutoksen kanssa paljon enemmän hukassa. Koemme tuskaa voimattomuudesta muutosten edessä. Kukaan ei tiedä faktana, mitä pitäisi tehdä.

Tai jos joku väittää tietävänsä täysin, mitä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi pitää tehdä, hän on Petrin sanoin ”dogmiinsa hirttäytynyt kroonikko, jonka ainoa viesti on, että teidän pitäisi uskoa samaan ratkaisuun kuin minä”.

Ilmastokeskustelussa pienet ja suuret asiat menevät sekaisin. Mittasuhteet ovat vinksallaan ja keskustelu saa lähes hurmoshenkisen yhden asian liikkeen piirteitä.

Henkilökohtaisesti en työnantajaliiton toimitusjohtajana osaa taipua ilmastolakkoon. En myöskään halua lisätä kenenkään ahdistusta enkä syyllistää itseäni tai toisia.

Ostoksia tehdessäni olen kuitenkin alkanut miettiä yhä tarkemmin, tarvitsenko oikeasti jotakin tavaraa vai en. Konmarittaessani kotona en heitä enää mitään suoralta kädeltä pois, vaan mietin, olisiko jollakulla toisella käyttöä minulle tarpeettomaksi jääneelle tavaralle.

Lajittelen jätteet kaikkiin niihin jakeisiin, joita on mahdollista kierrättää erillisinä ja pyrin niin vähäiseen ruokahävikkiin kuin mahdollista.

Huomaamattani olen siirtynyt maltilliseen lihansyöntiin – tuuppaus toimii siis ainakin minun kohdallani.

Kotini lämpenee kaukolämmöllä enkä voi oikein mitään sille, miten Helsingin kaupunki sen tuottaa, mutta mökiltä käännän sähköt off-asentoon silloin, kun siellä ei oleskella. Mökkisähkön ostan yhtiöltä, joka tuottaa energian ympäristöystävällisesti.

Suurimmat hiilijalanjälkeni syntyvät autoilusta ja matkailusta. Niiden suhteen olen päätynyt itseni kanssa sellaiseen ratkaisuun, että olen sitten valmis maksamaan enemmän oman elämäni mukavuudesta, vapaa-ajan käytöstä ja mahdollisuudesta irtautua arjesta.

Kompensoin myös hiilijalanjälkeäni osallistumalla metsien istutukseen kuukausittaisella maksulla.

Luotan tutkimukseen, teknologian edistymiseen ja innovaatioihin, joita kehitetään koko ajan eri aloilla. Suomi voi olla vielä globaalin ilmastopolitiikan suuri vaikuttaja innovatiivisilla teknologioillaan!

Siksi onkin surullista seurata, miten osa valtaapitävää ja -käyttävää maailmaa on vähätellyt Greta Thunbergia. Ei Gretallakaan ole vastauksia kysymyksiin. Hän on vain nuori tyttö, joka vilpittömästi haluaa jotakin tehtävän ja päättäjien toimivan. Hän sanoi ääneen, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kuva: Pixabay