Yritysten luontotyö kaipaa yhteistyötä ja kannustimia

Luonnon monimuotoisuutta uhkaavan romahduksen estäminen ei ole ainoastaan yksi aikamme suurista eettisistä kysymyksistä, vaan myös taloudellinen välttämättömyys. World Economic Forumin arvion mukaan jopa puolet maailman taloudesta on joko kohtalaisesti tai vahvasti riippuvainen luonnon kantokyvystä.

Ruuantuotanto on ehkä riippuvaisempi luonnosta kuin yksikään muu toimiala. Ilman tasapainoisesti toimivia ekosysteemejä maaperä köyhtyy, hyötykasvit eivät pölyty, tuholaiset leviävät ja kasvien ja eläinten geneettinen sietokyky heikkenee. Luontokato vaikuttaa näin suoraan raaka-aineiden saatavuuteen ja kustannuksiin.

Samalla ruuantuotanto vaikuttaa aina luontoon. Suomalainen elintarvikeala onkin tunnistanut vastuunsa monimuotoisuuden säilyttämisestä. Lukuisat suomalaiset ruokia ja juomia valmistavat yritykset ovat tehneet jo pitkään työtä lajien ja ympäristöjen tilan parantamiseksi. Lisäksi Elintarviketeollisuusliitto on toteuttanut luontokäsikirjan, jossa se asettaa toimialalle konkreettisen tavoitteen pysäyttää luontokato omalta osaltaan vuoteen 2040 mennessä. Samalla käsikirja opastaa ja kannustaa alan yrityksiä käytännön luontotyössä.

Tämä on kuitenkin vasta alkua. Suomalaisen ruuan tulevaisuuden turvaaminen edellyttää sitä, että ruokaketjun toimijat tekevät yhteistyötä ja jakavat avoimesti tietoa parhaista käytännöistä.

Uhkaavan luontokadon perimmäinen syy on se, etteivät markkinat nykyisellään tunnista luonnon monimuotoisuuden taloudellista arvoa. Lajien luontaisten kasvuympäristöjen muokkaaminen ja tuhoaminen ei maksa. Sen sijaan niiden suojeleminen ja palauttaminen ennalleen on usein merkittävä taloudellinen investointi. Tämä koskee myös ruuantuotantoa.

Ympäristötoimista verovähennystä

Tilanteen muuttamiseksi tarvitaan ennen kaikkea markkinaehtoisia malleja. Yhdeksi ratkaisuksi on ehdotettu vapaaehtoista luonnonarvomarkkinaa, jossa luontoarvoille määräytyisi taloudellinen arvo. Tämä edistäisi yritysten investointeja ja kanavoisi yksityistä rahaa luonnon suojeluun.

Luonnonarvomarkkina ei kuitenkaan ole ratkaisuna täysin ongelmaton. Markkinaa luotaessa tulisi huolehtia siitä, ettei vastuu monimuotoisuuden suojelemisesta jäisi pelkästään elintarviketeollisuuden ja muiden luonnosta vahvasti riippuvaisten alojen vastuulle. Suomalaisen ruuantuotannon näkökulmasta epätoivottava lopputulema olisi myös se, jos Suomesta tulisi Euroopan luontoreservaatti, jonne mantereen teollisuusyritykset ulkoistaisivat suojelutyönsä.

Hyvä alku olisi määritellä yritysten ilmasto- ja ympäristötoimia koskevat menot vähennyskelpoisiksi yritysverotuksessa.

Julkisilla kannustimilla on tärkeä rooli suojeltaessa suomalaista luontopääomaa ja suomalaisen ruuan tulevaisuutta. Tuleva kehysriihi tarjoaa hallitukselle mahdollisuuden näyttää suuntaa. Hyvä ja konkreettinen alku olisi määritellä yritysten ilmasto- ja ympäristötoimia koskevat menot yksiselitteisesti vähennyskelpoisiksi yritysverotuksessa. Tämä edistäisi toimivan luonnonarvomarkkinan syntymistä ja kannustaisi varsinkin alkuvaiheessa yrityksiä investoimaan luonnonarvoihin, pilotointeihin ja muihin luontopositiivisiin toimiin.

Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Kauppalehdessä 25.3.2026