Sopu syntyi, mutta luottamus mureni – elintarvikealan neuvottelukulttuuri kaipaa suunnanmuutosta 

Elintarviketeollisuusliiton tes-neuvottelukierros saatiin lopulta maaliin pääsiäisen jälkeen. Viimeisimpänä liittojen hallintojen sinetit sai Elintarviketeollisuusliiton (ETL) ja AKT:n välinen Elintarvikealan automiesten työehtosopimus.

Kaikki elintarvikealan työehtosopimukset ovat nyt voimassa ja yrityksissä vallitsee työrauha.

Toimihenkilösopimukset maaliin rakentavassa hengessä

Käydyllä neuvottelukierroksella sopimukset saatiin ensimmäisinä aloille, joiden sopimuskaudet päättyivät viimeisinä. Hyvin sujuneiden neuvottelujen jälkeen päänavaus tehtiin ETL:n ja toimihenkilöliitto Pron välille. Sen jälkeen sopimus syntyi ETL:n ja meijerialan ammattilaisten toimihenkilöliitto MVL:n välille, sekin rakentavassa hengessä.

Toimihenkilöiden työehtosopimusten sisältöjä kehitettiin työaikajoustoin sekä laajentamalla yritys- ja työpaikkakohtaista sopimista. Perhevapaiden uudistaminen oli työnantajilta merkittävä satsaus perhemyönteisyyden edistämisessä sekä työn ja perheen yhteensovittamisen tukemisessa.

Yhteinen tahtotila, molempien osapuolten ratkaisuhakuisuus ja selkeät neuvotteluvaltuudet siivittivät neuvottelut molemmista toimihenkilösopimuksista päätökseen työrauhan vallitessa. Se koitui kaikkien osapuolten eduksi ja loi pohjaa tulevalle, rakentavalle yhteistyölle.

Työntekijöitä koskevat neuvottelut pitkittyivät, eivätkä työtaistelut helpottaneet tilannetta

ETL:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton SELin välinen neuvottelukierros puolestaan oli monin tavoin poikkeuksellinen. Neuvottelut aloitettiin viime joulukuussa, mutta osapuolten keskinäisessä neuvotteluissa ei saavutettu tulosta. Erimielisyyteen jouduttiin hakemaan apua valtakunnansovittelijan toimistosta.

Neuvotteluja ja sovittelua varjostivat ylityö- ja vuoronvaihtokiellot, jotka alkoivat 7. helmikuuta, sekä SELin antamat kahdeksan lakkovaroitusta. Neljä lakonuhista toteutui lakkoina. Leipomot joutuivat ottamaan lakkoja vastaan kaksi kertaa, panimot ja virvoitusjuomatehtaat kerran sekä liha- peruselintarvikkeen yritykset kerran.

Lakkojen ja lakonuhkien syistä SEL jakoi kentälle tietoa, joka ei vastannut senhetkistä sovittelun tilannetta. SELin jäsenistöä pyrittiin saamaan osallistumaan lakkoihin levittämällä yrityksissä ETL:n tavoitteita, jotka oli annettu neuvottelujen alkaessa joulukuussa. Se antoi täysin virheellisen kuvan neuvottelupöydällä olleista asioista.

Toiminnallaan SEL rikkoi neuvottelujen luottamuksellisuutta ja vahingoitti osapuolten välisiä neuvottelusuhteita.

Erikoista neuvottelukierroksessa oli myös, että lakkoja kohdistettiin aloille, joihin varsinainen työriita ei kohdistunut. Erimielisyydet koskivat pääasiassa leipomoalan työntekijöiden työehtosopimusta, mutta kaikki muut elintarviketeollisuuden toimialat joutuivat vastaanottamaan lakkoja tai lakonuhkia.

Vasta 14. huhtikuuta annettu neljäs sovintoehdotus rauhoitti tilanteen, kun molemmat osapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran sovintoesityksen. Hyväksyminen toi alalle työrauhan. Suuremmat ajantasaistukset työntekijöiden työehtosopimusten sisältöihin jäivät kuitenkin tälläkin kertaa tekemättä.

Ratkaisuja vaikeisiinkin asioihin haettava ilman työtaisteluja

Kierros jätti paljon pohdittavaa erityisesti ETL:n ja SELin välisistä neuvotteluista.

Neuvottelujen pitkittyminen, ylityö- ja vuoronvaihtokielto ja vastaanotetut lakot aiheuttivat yrityksille kohtuuttomia vahinkoja. Pitkän ylityö- ja vuoronvaihtokiellon sekä lakkojen vaikutukset näkyvät yritysten toiminnassa vielä pitkään. Erityisesti täysin suhteetonta oli kurittaa muita elintarvikealoja, kun pääasiassa oli kyse yhden alan työehdoista.

SELin menettely haastaa ETL:n ja yritykset miettimään, miten neuvottelutoimintaa pitäisi vastaisuudessa rakentaa, jotta työehtoja pystyttäisiin aidosti kehittämään ja vastaamaan elintarvikealan muuttuneen toimintaympäristön tarpeisiin.

Molemmat osapuolet ovat vastuussa työehtosopimusten kehittämisestä, ja nyt olisi pystyttävä rakentamaan asiasta yhteinen näkemys. Se edellyttää eri tavoitteiden yhteensovittamista, aitoa halua ratkaisujen etsimiseen ja riittäviä valtuuksia käydä neuvotteluja ratkaisun löytämiseksi.

Ratkaisua myös vaikeisiin asioihin täytyy hakea kaikilla työehtosopimusaloilla ilman työtaisteluja, mihin toimihenkilöiden sopimusneuvotteluissa jo käydyllä kierroksella kyettiin.

Neuvottelujen luottamuksellisuus koki kierroksen aikana kovan kolauksen. Se vaatii keskustelua siitä, miten neuvottelutoimintaa voidaan jatkaa tämän jälkeen ja luottamus palauttaa osapuolten välille. Luottamuksen rakentaminen vaatii töitä, mutta on yhteisen tulevaisuuden rakentamisen edellytys.

Miten sitten elintarvikealan työehtoja tulevaisuudessa kehitetäänkin, työehtoja on uudistettava määrätietoisesti. Elintarvikealan murros ja työn tulevat vaatimukset velvoittavat tarttumaan toimeen ajoissa.

Tulevaisuuden rakentamisen pelimerkit ovat käsissämme. Päätämme itse, miten ne käytämme. Yhteisen tavoitteen pitäisi olla selvä: kaikella toiminnalla on rakennettava kotimaisen elintarvikealan kestävää menestystä.