Ruoka-alan yhteiskuntasopimus rakentuu huoltovarmuudelle

Vuoteen 2040 ulottuvan ruokastrategian luonnoksessa visioidaan, että Suomeen on luotu ruokajärjestelmän yhteiskuntasopimus. Se olisi kehikko, jolla uudistetaan ruokajärjestelmää ja luodaan kestävää arvoa.

Mielestäni yhteiskuntasopimusta pitäisi alkaa rakentaa varmistamalla ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Ne ovat perimmäiset syyt, miksi ruokaa tuotetaan ja elintarvikkeita jalostetaan niin hyvinä aikoina kuin pahan päivän varalle. Ruokaturva on keskeinen oikeutus yhteisistä varoista kustannettavalle maatalouspolitiikalle.

Ruokaketju on kohdannut viime vuosina useita kriisejä, mutta osoittanut iskunkestävyytensä. Moni heräsi huoltovarmuuden ajankohtaiseen merkitykseen pandemian ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman sodan myötä. Kiristynyt maailmantilanne ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen korostavat ruokaturvasta huolehtimisen tärkeyttä.

Huoltovarmuutta ei ole ilman yritysten ja yrittäjien panosta.

Huoltovarmuutta ei ole ilman yritysten ja yrittäjien panosta, alkutuotannon jatkuvuutta ja kotimaisen raaka-aineen jalostusta eikä isoa joukkoa osaajia. Ei myöskään ilman koko ruokaketjun toimivuutta alkutuotannon tuotantopanoksista teollisuuden ja kaupan kautta kuluttajalle asti. Valtio mahdollistaa tarvittavat investoinnit luomalla pitkäjänteisen ja kilpailukykyisen toimintaympäristön.

Yritysten kansainvälistyminen ja ruokavienti tukevat kotimaista huoltovarmuutta.

Kuluttajan tarpeet huomioon

Suomalaisen ruuan yhteiskuntasopimuksen toinen keskeinen osa olisi, että suomalaista ruokaa syömällä kuluttaja tietää, mitä syö. Ketjun jäljitettävyydessä olemme edelläkävijöitä ja elintarviketurvallisuudessa maailman kärkeä. Näistä vahvuuksista on pidettävä kiinni. Niiden varaan voimme rakentaa myös tulevaisuudessa.

Monien kotitalouksien tiukka tilanne näkyy ruokaketjuun tulevan rahan määrän pysymisenä ennallaan. Ruuan hintojen nousu on ollut meillä maltillista eurooppalaisittain verrattuna. Kuluttaja tekee tänään valinnat hinnan mukaan. Jos tämä trendi jatkuu, suomalaisilla on oltava mahdollisuus ostaa kotimaista ruokaa jatkossakin.

Tämä puolestaan edellyttää koko ruokaketjulta uudistumista, parempaa tuottavuutta ja uuden teknologian hyödyntämistä. Yhteiskunnan taas on karsittava kustannuksia aiheuttavaa sääntelyä.

Voisimme asettaa itsellemme tavoitteeksi olla Euroopan ykkönen teknologian ja uusien menetelmien hyödyntämisessä niin perinteisessä ruuantuotannossa ja jalostuksessa kuin uudessa ainesosateollisuudessakin.

Näin suomalainen elintarvikeala kykenisi tarjoamaan ratkaisuja myös kestävyyshaasteisiin ja edistämään terveellistä ruokavaliota. Yritysten tehtävä on sovittaa liiketoiminta yhteen luonnon kantokyvyn kanssa.

Ruoka-ala luo työtä suomalaisille

Yhteiskuntasopimuksen kolmannen elementin pitäisi olla työn tarjoaminen suomalaisille. Elintarviketeollisuus synnyttää työtä eri puolelle Suomea ja koko ruokaketju työllistää jopa joka kahdeksannen työllisen.

Elintarvikealan yrityksillä pitää olla edellytykset markkinaehtoiseen liiketoimintaan. Vain kannattava yritys voi tehdä kestäviä investointeja, työllistää ja huolehtia ruuantuotannosta poikkeustilanteissa.

Jotta suomalainen ruoka-ala pärjäisi kansainvälisessä kilpailussa ja kykenisi investoimaan kestävyyden edistämiseen, tarvitaan yhteiskuntaan ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta. Yrittäjä ei saa nääntyä sääntely- ja kustannustaakan alle.

Tavoitteet tasapainoon 

Yhteiskuntasopimuksella voitaisiin varmistaa, että ruokajärjestelmälle asetetut tavoitteet ovat tasapainossa. Näin kyettäisiin vastaamaan odotuksiin huoltovarmuudesta, kilpailukyvystä sekä kestävyydestä niin ympäristön kuin ravitsemuksenkin kannalta.

Kansalliseen ruokastrategiaan kytkeytyvän yhteiskuntasopimuksen valmistelun pitäisi lähteä liikkeelle yhteisestä tilannekuvasta ja tavoitteiden asettamisesta eri osapuolille.

Suomella on kaikki mahdollisuudet toimia tulevaisuudessa kokoaan suurempana ruokaturvan tuottajana ja varmistaa alan iskunkestävyys.

Kirjoitus on julkaistu maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilla 2.10.2025.