Reilut pelisäännöt ruokaketjussa eivät romuta omia merkkejä 

Keväisessä ilmassa leijuu paljon pölyisiä väitteitä ja pelkoja elintarvikemarkkinalain uudistuksesta. Elintarvikemarkkinalain tarkoitus on suojella ruokaketjussa heikommassa asemassa olevia ja parantaa markkinoiden toimintaa. Sitä voi verrata ajatuksellisesti kuluttajansuojalakiin.

Selvityksissä on noussut esiin, että tavarantoimittajat eivät uskalla tuoda markkinoilla esiintyviä epäkohtia valvovien viranomaisten tietoon kaupallisten suhteiden romuttumisen pelossa. Tämän vuoksi tarvitaan uusia lakiin pohjautuvia pelisääntöjä.

Lakihankkeessa ei ole kyse kaupan hallitsemien omien tuotemerkkien (private label, PL) kieltämisestä tai niiden rajoittamisesta eikä hintasääntelystä. Kaupan omat merkit tuovat kuluttajille vaihtoehtoja, ja niiden valmistus tarjoaa monille elintarviketeollisuuden yrityksille myyntikanavan ja mahdollisuuden hyödyntää tuotantokapasiteettia paremmin.

Kaupan omien tuotemerkkien markkinaosuus myydystä määrästä vaihtelee tuoteryhmittäin. Lähinnä alkutuottajaa olevissa tuoteryhmissä, kuten munissa sekä liha- ja meijerituotteissa, niiden osuus on Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen mukaan merkittävä ja keskimäärin koko päivittäistavarakaupan myynnistä runsas neljännes.

Espanjassa vastaavan sisältöinen laki kuin mitä ollaan nyt säätämässä Suomeen ei ole pysäyttänyt kaupan omien merkkien nousua, mutta on luonut vastuullisen kaupankäynnin puitteet.

Mistä sitten on kyse? Hallitusohjelmaan perustuen hallitus haluaa vahvistaa ruokaketjun reiluja pelisääntöjä. Näin voidaan ennaltaehkäistä ongelmia ruokaketjussa ja turvata kuluttajille kattavat valikoimat myös tulevaisuudessa.

Vahvemmalla suojalla elintarviketeollisuusyritykset ja alkutuottajat uskaltavat investoida tuotantoon ja tuotteisiin, mikä lopulta turvaa työpaikkoja Suomessa.

Suuri markkinavoima tarkoittaa suurta vastuuta. Hallitus haluaa varmistaa, että lainsäädäntö tukee sellaista toimintaympäristöä, jossa kaupan omia merkkejä ei käytetä työkaluna tavarantoimittajien painostamiseen tai siirtämään yksipuolisesti taloudellisia riskejä tavarantoimittajille. Esimerkiksi tavarantoimittajan ei tulisi kantaa yksin äkillisten hintamuutosten riskiä poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Markkinat toimivat tehokkaammin ja kilpailullisesti, kun tieto on tasaisesti jakautunut sopimusosapuolten välillä markkinoilla. Elintarviketeollisuuden yritykset myyvät usein kaupalle niin omia brändituotteitaan kuin tarjoavat kaupalle omien merkkien valmistusta. Kaupalla on siten kaksoisrooli ostajana ja kilpailijana.

Lakiuudistuksessa on tarkoitus täsmentää liikesalaisuuksien suojaa ja sitä, mitä tietoa voidaan neuvotteluissa kysyä ja miten neuvotteluissa annettua tietoa voi käyttää. Näin esimerkiksi elintarvikkeita valmistavan yrityksen olisi voitava esitellä uusi innovaatio ilman pelkoa siitä, että tietoa käytetään kopion luomiseen oman tuotemerkin alla.

Omien tuotemerkkien suosimisen kielto tarkoittaa yhdenvertaista kohtelua ja tasapuolisia ehtoja kaupan omien merkkien ja brändituotteiden välillä esimerkiksi hyllysijoitteluun tai markkinointiin liittyen.

Hallitus viimeistelee parhaillaan esitystä eduskunnalle annettavaksi. Toivoisin, että sitä muutetaan vielä siten, että suojaa saisivat kaikki tavarantoimittajat koosta tai kotimaasta riippumatta. Reilujen pelisääntöjen pitäisi olla voimassa aina, kun ostaja toimii Suomessa. Näin niitä ei voisi välttää siirtämällä hankintoja ulkomaille.

Toiseksi omien tuotemerkkien suosimisen kieltoa koskeva ehdotus edellyttää merkittävää neuvotteluvoiman eroa osapuolten välillä. Tämä voi kääntyä tarkoitustaan vastaan ohjaamalla kaupankäyntiä pois pk-yrityksiltä, jos ostajaa eivät koske samat velvoitteet kuin tehtäessä kauppaa isojen yritysten kanssa.

Voit lukea lisää kaupan hallitsemista omista merkeistä eli PL-tuotteista ETL:n nettisivuilta