Maire-myrsky muistutti: mökkivara on yhtä tärkeä kuin kotivara

Tiedätkö sen haikeuden, kun kesäloma on päättymässä ja mökiltä pitää lähteä ihmisten ilmoille takaisin arkeen? Joka vuosi se iskee.

Tänä vuonna perheeni haikeuteen tuli pieni jatkoaika. Elokuun ensimmäisinä päivinä iski Maire-myrsky ja jumitti perheemme mökille kolmeksi ylimääräiseksi vuorokaudeksi. Muutama mänty kaatui yhdessä sähkölinjan kanssa mökkitielle eikä läpi ollut menemistä.

Alkuhämmennyksen jälkeen todettiin ikävät tosiasiat. Jääkaappia oli tyhjennetty urakalla, koska kotiin oli tarkoitus lähteä samana päivänä kuin myrsky iski. Tuore ruoka oli siis vähissä, vaikka kuivakaappi olikin kohtuullisesti varusteltu.

Ensimmäinen vuorokausi selvittiin vielä melko hyvin, mutta sitten oli pakko soittaa mökkinaapuri hätiin. Naapuri tarjosi kyydin ruokakauppaan ja vesikanisterin täyttöpisteelle. Onneksi siis vain meidän haaramme tiestä oli poikki.

Koska jumin kestosta ei ollut tietoa, kaupasta kannettiin ruokaa mututuntumalla. Sähköyhtiöltä kun ei saanut mitään arviota tien avaamisesta. Mitä nelihenkinen perhe tarvitsee, kun vapaus voi koittaa milloin vain?

Panostimme valmisruokaan, kasviksiin, juomiin ja toki myös mustikkasadon hyödyntämiseen. Sähkön saantiin ei voinut luottaa, sillä linjalle kaatuneita puita näkyi lähimaastossa paljon.

Koko ajan oli myös tunne, että ihan kohta tulee sähköyhtiön metsureita avuksi ja kaapit pitää jälleen tyhjentää eli kaikki jäljelle jäänyt ruoka kuljettaa kotiin.

Vapaus koitti lopulta tismalleen 72 tuntia myöhemmin! Odotellessa ehdittiin siivota varasto, poimia mustikoita, tutkia myrskytuhoja järveltä käsin, pelata lautapelejä, katsoa suoratoistopalveluita, saunoa, uida ja ihmetellä. Kauan siinä kesti, mutta pahinta oli epätietoisuus. Tappelemaan ei silti ryhdytty.

Vastaisuudessa pitää siis muistaa mökkivara kesäloman viimeisenäkin päivänä, ei pelkästään kotivara. Kannattaa kerrata ohjeet varautumiseen kotona häiriötilanteiden varalta.

Apu saapui tasan 72 tunnin jälkeen. Kuvat: Terhi Virtanen