Hormuzinsalmi keittiöissämme

Viime viikkojen tapahtumat Lähi-idässä ovat muistutus siitä, että ruokaketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Kiristynyt tilanne ei ole pelkästään turvallisuuspoliittinen kysymys, vaan se vaikuttaa myös globaaliin ruokaketjuun, kuten Kiel Institut arvioi tuoreessa katsauksessaan.

Ruokia ja juomia valmistavat yritykset ovat alttiita monenlaisille heilahduksille toimintaympäristössä, muun muassa geopoliittisille muutoksille ja sodille.

Olemme siirtyneet pitkään kestäneestä vakauden ajasta kohti epävakauden aikaa ja kohtaamme yhä enemmän odottamattomia tilanteita. Geopoliittinen riskinhallinta ja jatkuvuudenhallinta ovat tänään yritysten arkea, jossa haetaan tasapainoa taloudellisen tehokkuuden ja kriisinkestävyyden välillä.

Kansainvälisille elintarvikemarkkinoille sääntöperusteinen maailmantalous luo kestävän perustan. Elintarvikekauppa on riippuvainen toimivasta logistiikkaketjusta, joka uhkaa jälleen häiriintyä Hormuzinsalmen alueella jumissa olevien konttien ja kasvavien logistiikkakustannusten vuoksi.

EU on maailman suurin elintarvikeviejä, mutta samalla haavoittuvainen kauppajätti. Eurooppalaiset elintarvikeyritykset ovat keskimäärin alttiimpia geotalouden muutoksille, koska EU on muita suuria kauppa-alueita avoimempi ja riippuvaisempi tuodusta energiasta, raaka-aineista, lannoitteista, pakkausmateriaaleista ja teknologiasta.

Elintarvikekauppa on riippuvainen toimivasta logistiikkaketjusta, joka uhkaa häiriintyä Hormuzinsalmen alueella jumissa olevien konttien ja kasvavien logistiikkakustannusten vuoksi.

Kun logistiikkaketjut Lähi-idässä häiriintyvät, se ei tarkoita vain viivästyneitä komponentteja, vaan myös epävarmuutta raaka-aineiden saatavuudesta.

Geopolitiikka vaikuttaa yritysten ja kuluttajien luottamukseen meillä ja muulla. Sillä on suora vaikutus ruokien ja juomien kysyntään. Mahdolliset koronnostot heikentävät kuluttajien ostovoimaa ja yritysten kykyä investoida.  Näin ruoka-alan kasvu voi hidastua.

Kustannusten nousua jarrutettava

Elintarviketeollisuus on olennainen osa Suomen huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Kun maailmalta meille rantautuvat riskit ovat kasvussa, kotoperäistä poliittista riskiä ei pidä kasvattaa. Yritykset tarvitsevat ympärilleen ennakoitavan säädösympäristön ja tulkinnat sekä lainsäädäntöä, joka poistaa esteitä kasvulta ja uudistumiselta.

Paras vakuutus kansainvälisiä häiriöitä ja riskejä varten on pitää huolta elintarvikemarkkinoiden jokapäiväisestä toiminnasta ja kilpailukyvystä.

Ruoka-ala pystyy tuottamaan ratkaisuja, joiden avulla voimme vähentää riippuvuuksiamme. Kotimaista teollisen mittakaavan biokaasutuotantoa edistämällä voimme parantaa sekä lannoite- että polttoaineomavaraisuuttamme. Ensiaskel siihen olisi tuotantotavoitteen asettaminen biokaasulle, jotta yrityksillä olisi ennakoitava näkymä tulevaan. Jakeluvelvoitteen laimennukset olisivat myrkkyä ennakoitavuudelle.

Paras vakuutus kansainvälisiä häiriöitä ja riskejä varten on, että pidämme huolta elintarvikemarkkinoiden jokapäiväisestä toiminnasta ja kilpailukyvystä. Valmisteilla oleva elintarvikemarkkinalaki tuo uusia työkaluja poikkeuksellisten kustannusnousujen riskin jakoon.

Suomessa valmistellaan parhaillaan isoa pinoa lainsäädäntöä, joka uhkaa nostaa elintarviketeollisuuden kustannuksia miljoonilla ja miljoonilla. Nyt ei ole oikea aika kokeilla alan kestävyyttä uudella sääntelyllä tai lisäkustannuksilla.

Kun maailmanmarkkinat heiluvat Iranin kriisin myötä, hallituksen on kehysriihessään vedettävä tiukka linja: kotimaista kustannustaakkaa ei saa kasvattaa yhtään enempää. Tarvitsemme kustannusjarrun, emme uusia jarruja kasvulle.