Bate Ismail: Elintarviketeollisuus lähtee syksyyn kasvun merkeissä 

Elintarviketeollisuus lähtee syksyyn kohtuullisen vakaasta tilanteesta, mutta loppuvuoden suuri kysymys kuuluu, vahvistuuko kasvu niin, että se näkyy viennin ja liikevaihdon lisäksi myös tuotannossa ja kotimaisessa kysynnässä?

Kuluttajien ostovoima kohenee vähitellen, mutta epävarmuus omasta taloudesta ja työllisyydestä pitää suomalaiset edelleen hyvin tarkkoina euroistaan.

Elintarviketeollisuuden suhdannekuvaa arvioitaessa yksittäisten kuukausilukujen rinnalla kannattaa katsoa pidempää kehitystä. Esimerkiksi työpäivien määrä, sesongit, raaka-aineiden saatavuus ja suuret yksittäiset vientierät heiluttavat kuukausilukuja. Trendit kertovat paremmin, mihin suuntaan ala on menossa.

Alan tulevaisuutta luodaan samaan aikaan pitkäjänteisesti vahvalle pohjalle. Miljardin euron investoinnit tänä vuonna lupaavat kasvua ja jatkuvuutta tuleville vuosille.

Liikevaihto kasvaa, tuotanto hakee suuntaa

Elintarviketeollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto oli Tilastokeskuksen mukaan kesäkuussa 4,5 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Kotimaan liikevaihto kasvoi 4,3 prosenttia ja vientiliikevaihto peräti 11,5 prosenttia.

Vientiliikevaihdon kotimarkkinaa selvästi nopeampi kasvu kertoo kansainvälisen kysynnän kasvavasta merkityksestä. Yhden kuukauden lukuun voivat kuitenkin vaikuttaa suuret toimituserät. Vientiliikevaihto vaihtelee tyypillisesti enemmän kuin kotimaan liikevaihto.

Liikevaihdon trendin noin 3,5 prosentin kasvu tukee silti arviota, että elintarviketeollisuuden nimellinen kasvu jatkuu. Kasvu on ollut maltillisempaa kuin useilla vientivetoisilla teollisuudenaloilla, mikä on elintarviketeollisuudelle tyypillistä, sillä ala reagoi talouden suhdanteisiin yleensä muita teollisuudenaloja hitaammin ja pienemmin vaihteluin.

Liikevaihdon kasvu ei kuitenkaan vielä tarkoita, että ruokaa ja juomia valmistettaisiin vastaavasti aiempaa enemmän. Liikevaihtoon vaikuttavat myytyjen määrien lisäksi hinnat, tuotevalikoima ja viennin rakenne. Esimerkiksi paremman hintatason vientimarkkinat voivat kasvattaa euroja ilman yhtä suurta muutosta tuotannon kokonaismäärässä.

Tämä ero näkyi kesäkuun luvuissa. Elintarviketeollisuuden kausitasoitettu tuotanto väheni Tilastokeskuksen mukaan 3,5 prosenttia toukokuusta. Elintarviketeollisuus oli kesäkuussa ainoa teollisuuden päätoimiala, jolla tuotanto supistui edelliskuukaudesta. Yhdestä kuukaudesta ei silti kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tuotannon trendi on kehittynyt kuukausilukuja vakaammin, ja viimeisen 12 kuukauden aikana tuotanto on kasvanut kaksi prosenttia.

Syksyn kiinnostavimpia seurattavia asioita onkin se, palautuuko tuotanto kesän jälkeen ja alkaako sen kehitys lähestyä liikevaihdon kasvua. Jos näin käy, alan kasvupohja vahvistuu.

Kustannukset kolkuttelevat jälleen ovella

Vuoden 2022 poikkeuksellisen kustannuskriisin jälkeen elintarviketeollisuuden kustannustilanne ehti helpottaa. Paineet eivät kuitenkaan ole kadonneet, vaan suunta on jälleen ylöspäin.

Maatalouden tuotantovälineiden ostohinnat nousivat Tilastokeskuksen mukaan huhti–kesäkuussa 6,8 prosenttia vuodentakaisesta. Maatalouden tuottajahinnat nousivat samaan aikaan 3,8 prosenttia. Panoshintojen tuottajahintoja nopeampi nousu heikentää alkutuotannon kustannustasapainoa ja voi siirtyä viiveellä myös teollisuuden maksamiin raaka-ainehintoihin.

Samaan aikaan energia, pakkaukset, kuljetukset ja henkilöstökulut vaikuttavat ruokia ja juomia valmistavien yritysten kustannuksiin. Elintarviketeollisuusliiton panoshintaindeksin mukaan alan tuotantokustannukset ovat kasvaneet tänä vuonna noin kaksi prosenttia, kun alan tuottajahinnat ovat Tilastokeskuksen mukaan nousseet noin 1,5 prosenttia.

Lähtötilanne on kuitenkin selvästi vahvempi kuin kustannuskriisin vaikeimpina vuosina. Vuonna 2024 elintarviketeollisuuden liikevaihto oli 14,3 miljardia euroa ja liiketulosprosentti nousi 4,7:ään. Kannattavuus palautui siten lähelle kustannuskriisiä edeltänyttä tasoa.

Keskiarvojen taakse mahtuu silti kovin erilaisia yrityksiä ja elintarviketeollisuuden alatoimialoja. Kustannusten uusi nousu osuu yrityksiin eri tavoin, ja siksi kannattavuuden kehitys on yksi loppuvuoden tärkeistä kysymyksistä.

Kuluttajan kukkaronnyörit ovat yhä tiukalla

Myös kotimarkkinoilta kuuluu varovaisen myönteisiä viestejä. Kuluttajien luottamus on kohentunut kevään pohjalukemista, vaikka se on edelleen tavanomaista heikompaa.

Tilastokeskuksen kuluttajien luottamusindikaattorin saldoluku oli heinäkuussa −5,3. Se oli sama kuin kesäkuussa mutta selvästi parempi kuin toukokuun −10,5. Pitkän ajan keskiarvo on −2,9.

Kuluttajien odotukset omasta ja Suomen taloudesta ovat siis hieman kirkastuneet, mutta arviot oman talouden nykytilasta pysyvät heikkoina. Myös työttömyyden uhka painaa mielialoja.

Ruokakaupassa vaisu luottamus näkyy edelleen tarkkana hintatietoisuutena. Hintoja vertaillaan ja kampanjoita hyödynnetään ahkerasti. Koska ruoka on välttämättömyyshyödyke, kokonaiskysyntä pysyy suhteellisen vakaana, mutta kulutus liikkuu tuotemerkkien, tuoteryhmien, pakkauskokojen ja myyntikanavien välillä.

Kotimaisen kysynnän vahvistuminen vaatiikin ennen kaikkea sitä, että kuluttajien luottamus omaan talouteensa paranee. Talouden kasvu ei välttämättä nosta kaikkien kuluttajien ostoaikeita, vaan kuluttajien polarisaatio jatkuu vielä pitkään, mikä näkyy myös ruokakauppaostoksissa. Sekä premium-tuotteiden että edullisten tuotteiden kysyntä voi kasvaa samaan aikaan.

Vienti vetää, mutta kasvupohjaa on levennettävä

Vienti on tällä hetkellä yksi elintarviketeollisuuden tärkeimmistä kasvutekijöistä. Tammi–toukokuussa ruuan viennin arvo pysyi viime vuoden vauhdissa eli noin miljardissa eurossa.

Samaan aikaan tuonti kasvoi noin kuusi prosenttia 2,8 miljardiin euroon. Ruuan kauppatase on siten edelleen selvästi alijäämäinen.

Viennin kasvattamisessa ratkaisevaa on pohjan laajentaminen. Yksittäiset suuret toimitukset voivat heilauttaa kuukausilukuja tuntuvasti, mutta pysyvä kasvu rakentuu useista tuoteryhmistä, kohdemaista ja vientiä tekevistä yrityksistä.

Suomella on tähän hyviä valtteja. Korkean jalostusarvon tuotteet, vahvat kuluttajabrändit, erityisruokavaliot, vastuullisuus ja suomalaisen raaka-aineen jäljitettävyys tarjoavat mahdollisuuksia kasvattaa viennin arvoa.

Loppuvuoden vientinäkymään tuo kuitenkin uuden epävarmuuden ASF:n löytyminen Suomesta. Sen vaikutukset voivat näkyä erityisesti sianlihan ja muiden sian osien viennissä sekä vientimarkkinoille pääsyssä.

Syksy näyttää, vahvistuuko kasvun pohja

Suomen talouden odotetaan palaavan tänä vuonna maltilliseen kasvuun. Talousennusteita on kesän aikana tarkistettu aiempaa myönteisemmiksi. Arviot kasvun voimakkuudesta vaihtelevat, mutta suunta on parempaan.

Yksityisen kulutuksen odotetaan vähitellen piristyvän. Elpymistä hidastavat kuitenkin korkea työttömyys, energian hinnan nousu ja kansainvälisen talouden epävarmuus.

Elintarviketeollisuuden perusnäkymä loppuvuodelle on näistä lähtökohdista maltillisen myönteinen. Vienti saattaa jatkaa kotimarkkinaa vahvempana ja reaalitulojen vähittäinen paraneminen tukee kotimaista kysyntää. Ruuan kysynnän vakaus puolestaan suojaa alaa talouden voimakkaimmilta suhdannevaihteluilta.

Kasvun pohja on silti vielä osin kapea. Kuluttajien luottamus on heikko, tuotanto on kehittynyt epätasaisesti ja kustannuspaineet ovat jälleen voimistuneet.

Loppuvuonna kannattaakin seurata ennen kaikkea sitä, alkavatko elintarviketeollisuuden liikevaihto, tuotanto, vienti ja työllisyys vetää samaan suuntaan. Jos liikevaihdon rinnalla myös tuotannon trendi vahvistuu, kasvu saa aiempaa tukevamman pohjan.

Kannattavuudelle puolestaan on ratkaisevaa, pysyvätkö myyntihinnat ja tuottavuus raaka-aineiden, energian, pakkausten, kuljetusten ja henkilöstökulujen nousun tahdissa.

Elintarviketeollisuus lähtee siis syksyyn kohtuullisen vakaista asemista. Vientimarkkinoilla on kasvumahdollisuuksia, ja kotimainen kulutus voi vähitellen piristyä. Seuraavat kuukaudet näyttävät, jääkö kasvu vielä maltilliseksi ja vientivetoiseksi vai leveneekö se myös tuotantoon ja kotimaiseen kysyntään.