Yksilöidyn hiilijalanjäljen käyttö turvaisi kauran vientimahdollisuudet  

On toki totta, että Suomen pelloista yli 10 prosenttia on turvepeltoja, joiden hiilijalanjälki on suurempi kuin muilla maalajeilla. Tämä näkyy tuloksissa, jos laskennassa käytetään koko maan kattavia keskiarvolukuja.  Mutta, kuten Luken tutkijatkin toteavat (MT 6.3.), elintarvikekauraa viljellään pääasiassa kivennäismailla, joilla hiilijalanjälki on merkittävästi matalampi. Siksi koko maan keskiarvojen käyttäminen ei anna todellista kuvaa tilanteesta.

Tämä osoittaa eittämättä tarpeen tuote- ja eräkohtaisen hiilijalanjälkilaskennan kehittämiselle. Tietoa tarvitaan lainsäädännön edellyttämään kestävyysraportointiin, ja yhä enenevässä määrin myös valmiita tuotteita ostavat asiakkaat edellyttävät tätä tietoa.  Uhkana on, että jossakin vaiheessa tulevaisuudessa on tilanne se, että ilman yksilöityä hiilijalanjälkitietoa olevalle viljalle ei ole markkinoita.

Käytännössä tämän laskennan pohjatiedoksi kauraa jalostavat yritykset tarvitsevat maatiloilta yksilöityä peltolohkokohtaista tietoa maalajista ja viljelytoimenpiteistä. Tähän tarkoitettuja malleja ja digitaalisia työkaluja on jo käytössä, mutta kehitystyötä ja yhteistyötä tarvitaan edelleen, jotta tieto liikkuu läpi ruokaketjun läpinäkyvästi ja tukee vastuullisten toimintatapojen todennettavuutta. Kaura on suomalaisen elintarvikeviennin lippulaiva. Tarvitsemme toimintatavan, joka turvaa suomalaisen kauran tulevaisuuden.

Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Maaseudun Tulevaisuudessa 13.3.2026

Kuvituskuva: Mari Raininko