Ultraprosessointi ja kouluruoka – onko syytä olla huolissaan?

Osa suomalaisista on huolestunut niin sanotusta ultraprosessoidusta ruuasta. Kansalaiset ovat tehneet aloitteita sekä kunnissa että valtakunnallisesti ultraprosessoidun ruuan kieltämisestä kouluissa ja varhaiskasvatuksessa.

Aloitteissa korostetaan kouluruuan merkitystä, raaka-aineiden kotimaisuutta ja laadukkuutta sekä riittävien taloudellisten resurssien varmistamista kouluruualle.

Kouluruoka on kansallisaarteemme

Elintarviketeollisuusliitto on täysin samaa mieltä, että kouluruokailua pitää vaalia ja kehittää ja että kuntien on osoitettava siihen riittävästi resursseja. Kouluruokailu on paljon enemmän kuin ateria. Se on osa suomalaista hyvinvointia, ympäristövastuuta ja huoltovarmuutta.

Kun ruoka valmistetaan kotimaisista raaka-aineista ja paikallisten ruoka-alan toimijoiden voimin, samalla tuetaan aluetaloutta ja varmistetaan, että ruokaa riittää myös poikkeusoloissa.

Sitä vastoin Elintarviketeollisuusliitto on huolissaan kouluterveyskyselyn hiljattain julkistetuista tuloksista, joiden mukaan päivittäinen koululounas jää yhä useammilta koululaisilta väliin. Esimerkiksi kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista tytöistä vain noin puolet syö koululounaan joka arkipäivä.

Tilanne vaihtelee kuitenkin kunnittain, ja olisi tärkeää ottaa oppia niistä kunnista, joissa kouluruokailussa onnistutaan hyvin. Ruuan maun lisäksi kouluruokailun suosioon vaikuttaa myös moni muu asia, muun muassa ruokailutilanne.

Pelottava nimi, mutta vailla tieteellistä perustaa

Kansalaisten huoli ultraprosessoinnista on ymmärrettävää, sillä termi kuulostaa suorastaan pelottavalta. Termi perustuu ns. NOVA-luokitteluun, jolla ei kuitenkaan ole tieteellistä perustetta ja jota tiedemaailmakin kritisoi.

Kyseisen luokittelun mukaisesti sekä monet perinteiset että uudet innovatiiviset elintarvikkeet kategorisoidaan ultraprosessoiduiksi. Hyvä esimerkki on vaikkapa ruisleipä tai kaurapuuroainekset.

Ultraprosessoidun ruuan kieltoa ajavissa kansalaisaloitteissa esitetään myös lisäaineiden käytön kieltoa. On kuitenkin levollista tietää, ettei lisäaineistakaan tarvitse olla huolissaan.

Elintarvikealan yritykset eivät käytä lisäaineita tarpeettomasti, vaan käytölle on aina perusteltu tarkoitus, esimerkiksi säilyvyyden, rakenteen tai maun parantaminen. Lisäaineiden käyttömäärät ovat yleensä häviävän pieniä.

Lisäaineiden käytöstä on tarkat määräykset elintarvikelainsäädännössä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi aina äärimmäisen tarkasti jokaisen aineen turvallisuuden ennen kuin se hyväksytään käyttöön. Käyttöä valvovat viranomaiset.

Ravintosisältö ratkaisee terveellisyyden, ei prosessoinnin määrä

Ruokien ja juomien raaka-aineet – esimerkiksi viljat, maito ja liha – on välttämätöntä jalostaa eli prosessoida, jotta ne saadaan ihmisille käyttökelpoiseen ja kuluttajaystävälliseen muotoon. Raaka-aineiden ja ruokien prosessointia tapahtuu jokapäiväisessä perusruokien valmistuksessa, kuten kotona, ammattikeittiöissä ja elintarvikeyrityksissä.

Terveyden kannalta keskeistä on ruuan ravintosisältö. On myös hyvä muistaa, että ruokapalvelujen ammattilaiset valmistavat kouluateriat aina ravitsemussuosituksia noudattaen.

Prosessoinnin aste ei määritä elintarvikkeen tai juoman terveysvaikutuksia. Monipuolinen, kasvispainotteiden ruokavalio ja ennen kaikkea #ruokailo luovat meille kaikille hyvinvointia!

• Lue lisää aiheesta:  Elintarviketeollisuusliiton Q&A ultraprosessoinnista (pdf)