Kiina, Brasilia ja ruokaviennin kasvu puhuttivat elintarviketeollisuuden syysseminaarissa

Elintarviketeollisuuden syysseminaarissa Kiina, Brasilia sekä Suomen ruokaviennin kova kasvutavoite herättivät paljon keskustelua – toki myös Yhdysvaltain tullit ja kriisit maailmalla. Seminaarin teemana oli geopolitiikan vaikutukset ruoka-alalla.

Yllättävää on, että nykyinen hallitusohjelma 2023 pyrkii jopa kaksinkertaistamaan Suomen elintarvikeviennin vuoteen 2031 mennessä yli neljään miljardiin euroon. Myös seminaarissa, otettiin kantaa tähän tavoitteeseen.

Elintarviketeollisuus työllistää 44 000 työntekijää

Elintarviketeollisuusliiton mukaan toimialan yritysten liikevaihto on 14,3 miljardia euroa ja ala työllistää 44 000 työntekijää. Tässä kasvua on liiton marraskuun talouskatsauksen mukaan jopa 16 prosenttia edellisvuodesta. Syynä on tuotannon elpyminen vuodesta 2023.

Mikä ilahduttavaa, alan yritysten investoinnit ovat kohonneet viime vuosina 600-800 miljoonaan euroon vuositasolla oltuaan ennen vuotta 2023 noin 400-600 miljoonaa. Viennin arvo on 2,3 miljardia euroa.

Jalostusarvolla mitattuna ala on kolmanneksi suurin teollisuudenala. Jalostusarvo eli yritysten luoma arvonlisä raaka-aineille ennen palkkakulujen vähentämistä on 3,3 miljardia euroa. Ruoka-ala tuo joka kymmenennen veroeuron Suomessa.

Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Mikko Käkelä toivotti vieraat tervetulleeksi. Hän totesi teeman olevan erittäin ajankohtainen ja vaikuttavan myös päivittäiseen elämään ja ruokapöytiimme.

Elintarviketeollisuusliiton ja Elintarviketeollisuuden Tukisäätiön syysseminaari keskittyi  globaalin geopolitiikan vaikutuksiin alalla. Vaikutukset ovat konkreettisia, koska ne heijastuvat paitsi alan yritysten liiketoimintaan myös ihmisten välttämättömyyshyödykkeiden hintoihin ja saatavuuteen arjessa.

Iltatilaisuudessa Helsingin Kampissa kuultiin kiintoisat puheenvuorot liiton hallituksen puheenjohtajalta Kai Gyllströmiltä, valtiosihteeri Marjo Lindgreniltä sekä Nordic West Officen toimitusjohtajalta Charly Salonius-Pasternakilta.

Lindgren toimii elinkeinoministeri Sakari Puiston valtiosihteerinä. Puisto oli seminaarin aikana työmatkalla G20-maiden kokouksessa Etelä-Afrikassa.

Paneelikeskustelun viritti vauhtiinsa Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki. Keskustelijoina olivat Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu ja ETL:n ekonomisti Bate Ismail – yleisön kysymyksiä unohtamatta.

Gyllström: Euroopan suurin teollisuudenala

Kai Gyllström kertoi, että alan yrityksiin vaikuttavat niin säädösmuutokset, sään ääri-ilmiöt kuin yhä enemmän geopolitiikka.

”Iso peli käydään erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä”, hän alusti.

Kai Gyllström muistutti, että ruuan kansainvälisen kaupan ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa, koska tuotanto ja kulutus erkanevat maantieteellisesti toisistaan.

”Toimiville kansainvälisille elintarvikemarkkinoille sääntöperusteisuus luo kestävän perustan ja tämä perusta horjuu tänään.”

Yritykset kohdentavat riskien ja jatkuvuuden hallintaan aiempaa enemmän aikaa ja resursseja. Raaka-aineiden ja tuotantopanosten hinnat ovat vaihdelleet voimakkaasti. Hallituksen puheenjohtaja totesi, että ruokaa käytetään harmittavan usein painostusaseena kauppapoliittisissa kiistoissa.

”EU:n elintarviketeollisuus on Euroopan suurin teollisuudenala ja maailman suurin elintarvikeviejä”, Gyllström kiteytti alan merkityksen Euroopassa. Hänen mukaansa alan kilpailukyky on heikentynyt suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.

Elintarviketeollisuusliitto peräänkuuluttaa sääntelyn keventämistä EU:ssa ja toisaalta sääntöjen noudattamista Euroopan ulkopuolisilta tuotteilta.

Debatti toi väriä iltaan

Jussi Kärki (kuvassa oikealla) tenttaa ekonomisteja Tuuli Koivua ja Bate Ismailia niin Ukrainan tilanteen, suurvaltapolitiikan kuin ilmastonmuutoksen vaikutuksista ruoka-alalla.

”Ukraina tulee olemaan iso osa EU:ta jossain vaiheessa vähintään kaupan ja talouden näkökulmasta. Jos me nyt olemme kriittisellä hetkellä sivuraiteella, olemme myös tulevaisuudessa. Niin kuin Charly sanoi, niin ne jotka investoivat sinne, hyötyvät myös uudelleenrakentamisesta”, ekonomisti Bate Ismail kommentoi Kärjen kysymystä Euroopan roolista Ukrainan tilanteessa.

Ekonomisti Tuuli Koivu on huolissaan paitsi siitä, että Eurooppa jää Ukraina-asiassa sivuraiteille myös siitä, että se näyttää jäävän monissa muissakin asioissa. Näitä ovat hänen mukaansa esimerkiksi uusi teknologia, innovaatiot, investoinnit ja tuottavuuskehitys.

Saksan teollisuuden uutta nousua investointipaketteineen on noussut varjostamaan ”tosi kova kilpailu Kiinasta”, hän analysoi.

Kärki kysyy, onko ruoka osa politiikkaa kuten energia. Ismailin mukaan ruokaa on aina käytetty politiikan välineenä ja ruoka on iso osa maailmankauppaa.

”Kun Kiina aloitti 2013 uuden Silkkitien rakentamisen, se ei ollut pelkkää maailmanvalloitusta, vaan Kiina halusi turvata itselleen tulevaisuuden ruuan”, Ismail viittaa laajoihin infrahankkeisiin, joissa Kiina on mukana kymmenissä maissa – Afrikasta Kreikan satamiin.

Tuoreessa Yhdysvaltain ja Kiinan välisessä soijapapukiistassa on kyse siitä, että Kiina haluaa olla omavarainen ruuan suhteen ja tarvitsee rehua sitä varten.

Ismail taustoittaa Yhdysvaltojen ja Kiinan uusimpia tullineuvotteluita: ”Heti ensimmäisenä nostettiin soijapavut. Sen jälkeen neuvotellaan ehkä taloudellisesti isommista asioista, mutta se oli kuitenkin pöydällä, koska ruoka on niin tärkeä osa tavallisen ihmisen elämää, vaikka Kiinassa on autoritäärinen hallinto.”

”Luin pari viikkoa sitten uutta viisivuotissuunnitelmaa, jonka kommunistinen puolue on siellä sorvannut. Siinä ruokahuolto on tosi tärkeällä painolla. Siellä on vehnätonneille ja viljelypinta-alalle uudet tavoitteet. Kiinalla on jatkuva huoli, että miten saadaan niin iso väestö ruokittua. Ruokahuolto, maatalous, maanviljelijöiden hyvinvointi, tuottavuuden nousu on nostettu yhtä tärkeäksi kuin vihreä siirtymä tai kvanttitietokoneet”, Koivu taustoittaa.

Ismail kertoo, että Yhdysvalloissa on nopeasti huomattu tullien seuraukset. Esimerkiksi burgeripihvin ja kahvin hinnat ovat nousseet. Maataloustuotteiden tarjonta esimerkiksi Brasiliasta on heikentynyt. Tulleja onkin nyt poistettu niin Brasilialta kuin Kiinalta tai yrityksille annettu helpotuksia.

”Trumpin tavoitteena oli palauttaa työpaikat. Seurauksena oli inflaatio ja nyt joudutaan peruuttelemaan”, Ismail tiivistää. Poukkoilu vaikuttaa yrityksiin.

Ismail muistuttaa, ettei ole itsestään selvää, että EU ja Yhdysvallat vievät ruokaa sinne, missä sitä ei itse pystytä tuottamaan.

”Kehittyvät maat tulevat markkinoille ja Brasilia on iso tekijä Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppapoliittisessa konfliktissa”, hän analysoi.

Vaikka poliittisella pelikentällä tilanteet muuttuvat, silti Yhdysvaltain talous on pärjännyt Koivun mukaan yllättävän hyvin. Talvesta hän ei povaa Atlantin taakse pelkkää ruusuilla tanssimista; talvesta tulee ehkä kuluttajille hieman hankalampi, sillä inflaatio on joissakin tuoteryhmissä noussut ja matalamman tuloluokan perheissä palkankorotukset ovat jo nyt matalampia kuin inflaatio.

Positiivisia ajureita ovat vahva yrityssektorin veto ja kuluttajien rohkeus korkeissa tuloluokissa.
”Tulleihin USA:n talous ei kaadu, suurempi kysymys on kotitalouksien luottamus”, Koivu summaa.

Ismail: Vientitavoite ei toteudu – Ukrainan tuotanto yllättää

Suomen nykyinen elintarvikevienti on noin 2,3 miljardia euroa ja hallitusohjelman tavoite vuoteen 2031 mennessä tarkoittaisi viennin nostamista 4,3 miljardiin euroon.

”Ei tule toteutumaan näiden lukujen valossa. Kyse ei ole siitä, että sitä ei yritetä tai tehdä, vaan siitä, että globaalia kysyntä, varsinkin EU:n sisäinen kysyntä, on heikentynyt”, Bate Ismail analysoi tavoitetta.

On toivottavaa, että yritystasolla löydetään houkuttelevia vientikanavia joko omalle brändille, raaka-aineille tai kaupan merkeille. Isoja investointeja on työn alla muun muassa Atrialla Nurmossa ja Fazerilla Lahdessa.

Elintarvikekonserni Fazer ilmoitti heinäkuussa 2025 jopa 400 miljoonan euron suklaatehtaan rakentamisesta Lahteen. Tehtaan on määrä valmistua vuonna 2028 ja sen tuotanto tähtää sekä kotimaahan että vientimarkkinoille.

Kansainvälistä ruoka-alaa tarkasti seuraava Ismail on yllättynyt, kuinka sotaa käyvä Ukraina tuottaa yhä valtavia määriä ruokaa.

”Euroopan sisämarkkinoiden näkökulmasta Ukraina olisi toiseksi suurin viljan tuottaja edelleenkin keskellä sotaa”, hän summaa. Suurin on Ranska.

Jos Ukraina joskus liittyy EU:hun, unionin maataloustukijärjestelmät tarvitsisivat paneelin perusteella ison remontin, koska kyseessä on niin iso maatalousmaa. Vapaakauppasopimus ja kaupankäynnin lisääminen voisivat olla lyhyellä aikavälillä toimiva ratkaisu.

”Se on nyt maatalousjätti. Siitä tulee myös elintarviketeollisuusjätti tulevaisuudessa, jos sinne syntyy jonkinnäköinen rauha”, Ismail arvioi ja rohkaisee yrityksiä rakentamaan suhteita Ukrainaan jo nyt.

Kärki kysyy ilmastonmuutoksen ja sään ääriolojen merkityksestä ruoka-alaan. Koivun mukaan se on iso asia liittyen maahanmuuttoon ja siihen, missä ihmiset ylipäänsä tulevaisuudessa pystyvät elämään ja missä nähdään väestönkasvua.

”Mielestäni yksi motiivi sille, minkä takia Kiina on liikkeellä vihreässä siirtymässä, liittyy ruokaturvallisuuteen ja siihen, että ruokaa riittää kaikille, koska siellä on ollut tosi isoja ongelmia viimeisen vuosikymmenen aikana tulvien ja kuivuuden kanssa”, Koivu peilaa Kiinan päätöksentekoa.

Vienti- ja tuontirajoitukset tulevat lisääntymään

”IMF seuraa tulleja ja tariffeja. Siellä ruoka on ollut tosi iso teema viime vuosina. Tämä ei-basmatiriisin vientikielto Pakistanissa ja Intiassa aiheuttaa nälänhätää naapurimaissa. Ongelma oli siinä, että nämä maat näkivät, että oma tarjonta ei riitä omille kansalaisille”, Ismail havainnollistaa elintarvikealan nopeita vaikutuksia väestörikkailla alueilla Kaukoidässä kesästä 2023 lähtien.

Ekonomistit ovat yhtä mieltä siitä, että tämäntyyppiset rajoitukset tulevat lisääntymään tulevaisuudessa, koska ruuasta tulee pulaa eri paikoissa. Kiina on aktiivinen laittamaan rajoitteita viennille ja tuonnille riippuen oman maan tarjontatilanteesta.

”Kiina näyttää tässä aikamoista esimerkkiä muille nouseville talouksille”, Tuuli Koivu toteaa.

Heijastevaikutuksia tulee Eurooppaan. ”Kun Kiina pisti tulleja lihatuotteille, niin meillä syntyi sianlihasta jo vähän ylitarjontaa Euroopan markkinoilla”, Ismail antaa esimerkin. Hintojen heilahteluja tulee suomalaiseen ruokakauppaan – eli kuluttajille saakka. Samalla vaikutus menee lihan tuottajalle ja teollisuuteen.

Kun puhutaan elintarviketuotannon omavaraisuudesta, Suomessa kipupisteitä löytyy esimerkiksi kasviproteiineissa, lannoitteissa ja joissakin rehuaineissa. Oma merkityksensä on koneilla ja laitteilla, joilla elintarvikkeet tuotetaan. Niissä globaalit tuotantoketjut näyttelevät isoa osaa.

Lindgren: Hyviä uutisia isoille investoinneille

Kansainvälinen sääntöjärjestelmä on valtiosihteeri Marjo Lindgrenin mukaan jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Protektionismi lisääntyy ja epätasainen kilpailuympäristö yleistyy.

”Valtiovetoinen teollisuuspolitiikka on tehnyt vahvan paluun Aasiassa, Amerikassa ja nyt sitten vastauksena ehkä osittain Euroopassa. Pienelle avotaloudelle se on ikävää.”

Jännitteet pakottavat yrityksiä ajattelemaan, miten liiketoiminnan riskejä voidaan hajauttaa ja muokata toimitusketjuja. Arvoketjujen toimintaa haastavat raaka-aineiden ja osaamisen saatavuus sekä tuotantokustannukset.

Pandemia, Venäjän hyökkäyssota ja rahtilaiva poikittain Suezin kanavassa ovat Lindgrenin mukaan viime vuosien esimerkkejä arvoketjuihin vaikuttaneista häiriöistä. ”Kotimaista tuotantoa on lisätty, uusia markkinoita on hyödynnetty ja arvoketjuja hajautettu”, hän listasi yritysten toimenpiteitä.

”Suomi on lähtökohtaisesti halunnut edistää politiikkaa, joka turvaa tasaveroiset olosuhteet sisämarkkinoilla EU:ssa ja tukea markkinoiden säilymistä kilpailullisina, avoimina ja kilpailukykyisinä”, Marjo Lindgren summaa.

Suorilla investointituilla on vaikea kilpailla isoja vastaan, joten Suomen täytyy panostaa investointiympäristön kilpailukykyyn, houkuttelevuuteen, osaamiseen ja ennustettavuuteen. Valtionhallinto opettelu ketterämmäksi ja digitaalisemmaksi, päästötön ja kohtuuhintainen sähkö, nopea ja ennakoitava investointiluvitus sekä toimiva infra ovat Lindgrenin esitelmän perusteella Suomen vahvuuksia.

”Kun toimintaympäristö muuttuu ja kun erityisesti valtiontukien merkittävä kasvu kilpailijamaissa haastaa meidät, niin myös meidän täytyy Suomena päivittää meidän teollisuuspolitiikkaa”, valtiosihteeri viittaa hallituksen maaliskuiseen teollisuuspoliittiseen selontekoon eduskunnalle.

Isoja yli 30 miljoonan euron Suomeen kohdistuvia investointeja on tarkoitus jatkossa vivuttaa työ- ja elinkeinoministeriön toimesta. Toinen iso asia on Suomen Teollisuussijoitus eli Tesi, jolle on annettu ”huomattavasti aiempaa suurempi teollisuuspoliittinen tehtävä”.

Lindgren listasi huhtikuun puoliväliriihen konkreettisia toimia: suurten investointien verohyvitystä jatketaan, Fingridin ja Gasgridin investointikyvystä huolehditaan, valmistellaan kasvu- ja työllisyystoimien kokonaisuutta ja kasvupakettia, pidetään kiinni T&K-rahoituksesta, varmistetaan että lupaprosessit ovat nopeita ja pystytään jatkamaan investointien ensisijamenettelyä.

”Elintarviketeollisuuden TKI-toiminta on kansainvälisestikin hyvin vaikuttavaa ja laaja-alaista. Se, että yli 90 prosenttia alan TKI-rahoituksesta tulee yrityksiltä itseltään, kertoo siitä, että te uskotte vahvasti omaan tekemiseenne, tiedätte oman arvonne ja että tähän kannattaa panostaa”, Lindgren rohkaisi alan yrityksiä.

Lindgrenin katsauksen perusteella valtionhallinto on tosissaan elintarvikeviennin kasvun mahdollistamisessa.

Salonius-Pasternak: Suomi on vakaimpia valtioita maailmassa

Toimitusjohtaja ja tutkija Charlie Salonius-Pasternak listaa esimerkkejä tapahtumista, joissa ruoka, sen riittävyys ja hinta ovat vaikuttaneet tai niillä on vaikutettu ihmismassoihin: arabikevät 2010-2011, Gazan kriisi 2023-2025, Intian ja Pakistanin riisinvientikielto 2023, lannoitteiden saatavuus sekä Yhdysvaltain ja Kiinan tilanne.

”Voi käydä niin, että soijapapumarkkinat ovat muuttuneet suht pysyvästi ainakin hetkeksi”, Salonius-Pasternak vetää johtopäätöksiä Yhdysvaltain ja Kiinan välisestä kauppapoliittisesta kädenväännöstä.

Charlie Salonius-Pasternak muistutti, että sivilisaatioiden kehittymisen perusta on ollut ruoka ja sen riittäminen muillekin kuin ruuan tuottajille.

Yhdysvallat ja Kiina ovat keskeisiä toimijoita kansainvälisillä ruokamarkkinoilla, mutta Pasternak näkee myös Intialla ja Brasilialla oman roolinsa samoin kuin Venäjällä ja Turkilla.

Hän kiinnittää tutkijana huomiota siihen, että demokraattisten valtioiden määrä on laskussa. Suomen hyviä puolia ovat ruokaturvallisuus, ruuantuotannon omavaraisuus, veden riittävyys ja uuden sukupolven ruokateknologioiden kehitys.

Nordic West Officen toimitusjohtaja valoi uskoa tulevaan ja kertoi, että Suomi sijoittuu kärkimaiden joukkoon valtioiden vakausindeksillä mitattuna.

Valtioiden vakausindeksi sisältää 12 indikaattoria, jotka mittaavat 178 maan riskejä ja uhkia. Kuva: Fund for Peace, Fragile States Index

”Jos tämä kartta olisi tehty noin sata vuotta sitten, Suomi olisi ääripunainen. Me ollaan käytännössä 3-4 sukupolvessa kammettu itsemme yhdestä ääripäästä toiseen”, Salonius- Palsternak havainnollisti ja viittasi sisällissotaan 1918, aliravitsemukseen ja siihen, ettei rajoja oltu vielä vahvistettu itsenäistymisen jälkeen.

Ilta avasi perspektiiviä

”Ruoka on läsnä monissa kriiseissä ja ruokaa käytetään jopa aseena. Tärkeää on, että kun maailma ympärillä järkkyy ja tapahtuu paljon, niin meidän Suomessa pitää olla yhtenäisenä rintamana ja tehdä työtä yhdessä”, ETL:n toimitusjohtaja Mikko Käkelä veti yhteen illan johtopäätöksiä.

Elintarvikeala toivoo vakaata toimintaympäristöä ja joustavaa päätöksentekoa. Vientitavoite vaikuttaa kovalta, mutta niin yritykset kuin hallitus näyttävät ottavan asian vakavasti. Toimiala ja tuotantotavat muuttuvat ajassa – ei vähiten automatisaation, robotiikan ja tekoälyn myötä. Kun Ukrainaa toivottavasti kohta jälleenrakennetaan, tehtaat eivät ole enää samanlaisia kuin ne ovat muualla tänään.

Elintarviketeollisuus on yhtäältä ennustettavaa liiketoimintaa, koska ruokaa tarvitaan joka päivä. Toimiala investointeineen on merkittävä työllistäjä ja sillä on huomattava potentiaali Suomen viennin kasvattamisessa. Alan keskeisillä yrityksillä on tuotantoa myös Euroopassa, mikä lisää niiden kilpailukykyä ja pienentää riippuvuutta yhdestä markkinasta.

Syysseminaari havainnollisti, että geopolitiikka ei ole vain trendisana – varsinkaan ruoka-alalla. Se on vaikuttanut alan yrityksiin ennenkin. Kansainvälisen kauppapolitiikan uusi jännitteisyys tuo oman lisänsä soppaan – sen lisäksi, että koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan seurannaisvaikutuksineen ovat ravistelleet toimialaa viime vuosina

Artikkeli on julkaistu alun perin kaupallisessa yhteistyössä SalkunRakenta.fi -sivuistolla. Teksti Henri Elo.
Kuvat Tero Pajukallio/ Diaidea.