Ruuan hinta

Elintarvikkeiden hinnanmuodostus alkaa raaka-aineiden tuottamisesta alkutuotannossa, jatkuu raaka-aineiden jalostuksessa syötäviksi elintarvikkeiksi sekä valmiiden ruokien ja juomien pakkaamisessa ja kuljetuksissa.

Jokaisessa vaiheessa tarvitaan panoksia (mm. rehuja, siemeniä, lannoitteita, raaka-aineita, puolivalmisteita, pakkauksia, koneita, tuotantotiloja, energiaa) ja työtä ennen seuraavaa vaihetta. Ruokien ja juomien lopullinen kuluttajahinta määritellään päivittäistavarakaupassa ja ruokapalveluissa.

Elintarviketeollisuuden osuus ruuan hinnasta vaihtelee sen mukaan, mistä tuoteryhmästä, tuotteesta tai yrityksestä on kyse. Jokaisella tuotteella on yksilöllinen kustannusrakenne.

Ruuan verotus

Suomessa ruuasta ja alkoholittomista juomista maksetaan arvonlisäveroa 13,5 prosenttia (v. 2026). Lisäksi elintarvikkeisiin kohdistuu valmiste- ja pakkausveroja, ja niiden tuottamiseen yhteisöveroja, tuloveroja ja sosiaalivakuutusmaksuja. Ruuan kuluttajahinnasta yli 40 prosenttia onkin veroja.

Suomessa ruoka maksaa enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Hintaero johtuu ennen kaikkea elintarvikkeiden verotuksesta. Arvonlisäverottomilla hinnoilla laskettuna Suomessa ruoka olisi hieman keskimääräistä eurooppalaista hintatasoa edullisempaa. Ruuan arvonlisävero EU-maissa vaihtelee nollasta 25 prosenttiin.

Ruokiin ja juomiin kohdistuvat verot tuottavat valtiolle verotuloja lähes kuusi miljardia euroa vuodessa. Luken laskelman mukaan ruoka-ala maksaa erilaisia veroja yli 11 miljardia euroa. Se on 10 prosenttia kaikista veroista ja veroluonteisista maksuista Suomessa.

Verotuksen lisäksi ruuan hintaa nostaa Suomen sijainti. Pohjoisissa sääolosuhteissa ruuan tuottaminen on kalliimpaa kuin eteläisissä maissa. Myös pieni keskimääräinen tilakoko, kuljetuskustannukset, korkea palkkataso ja ruuan turvallisuutta varmistavat toimenpiteet nostavat ruuan hintaa.

Lisäksi erilaiset viranomaismaksut ja -luvat vaikuttavat elintarvikkeiden hintoihin. Elintarvikeyritykset maksavat tällaisia lupamaksuja esimerkiksi elintarvikevalvonnasta ja lihantarkastuksesta. Yritykset vastaavat myös elintarvikepakkausten kierrätyksen kustannuksista.

Suomalaiset käyttävät ruokaan reilut 12 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan. Se on samaa tasoa kuin EU:ssa keskimäärin.

Elintarvikkeiden hintakehitys

Raaka-aineiden hintamuutokset välittyvät kuluttajahintoihin viiveellä ja vaikutukset vaihtelevat tuotteittain. Jos raaka-aineen osuus tuotteen kokonaiskustannuksista on vähäinen, myös raaka-aineen hintavaihtelun vaikutus hintaan on pieni. Keskimäärin 60 prosenttia elintarviketeollisuuden kustannuksista koostuu raaka-aineista ja materiaaleista.

Hintamuutosten nopeuteen vaikuttavat myös esimerkiksi elintarviketeollisuuden varastoon ostamien raaka-aineiden määrä, satokausivaihtelut sekä kaupan valikoima- ja hinnoittelujaksojen pituudet. Viime kädessä päivittäistavarakauppa ja ruokapalvelut päättävät, missä määrin raaka-aineiden hintamuutokset näkyvät elintarvikkeiden kuluttajahinnoissa.

Elintarvikkeiden hintakehitys on ollut Suomessa poikkeuksellisen vaihtelevaa 2020-luvulla. Vuosina 2022–2023 hinnat ja inflaatio nousivat yleisesti historiallisen paljon, mikä teki ajanjaksosta erittäin raskaan suomalaisille kotitalouksille. Vuodesta 2024 hintojen nousu ensin pysähtyi ja on sen jälkeen jatkunut maltillisena. Ruuan hinnan nousu on ollut Suomessa hitaampaa kuin Euroopassa keskimäärin, mutta hintatasomme on kuitenkin jäänyt noin neljänneksen korkeammaksi kuin vuonna 2019.

Kaupan valikoimajaksot rytmittävät hintaneuvotteluja

Ruokia ja juomia valmistavat yritykset neuvottelevat tuotteidensa myynnistä ja hinnoista päivittäistavarakaupan kanssa ns. valikoimajaksoissa. Jaksojen kilpailutukset ja sopimusneuvottelut käydään yleensä useita kuukausia ennen kuin tuote päätyy kaupan hyllylle. Esimerkiksi syksyn hinnat neuvotellaan jo keväällä. Valikoimajakson pituus vaihtelee kahdesta neljään kuukauteen.

Neuvottelut ovat tärkeitä, koska elintarvikealan yrityksillä on vähän suoria asiakkaita. Päivittäistavarakaupat neuvottelevat hankinnoistaan sekä valtakunnallisella että aluetasolla.

Sopimuksissa elintarvikeyritykset sitoutuvat valmistamaan ostajalle tietyn määrän sovitulla hinnalla. Ostajan ei kuitenkaan tarvitse sitoutua tähän sovittuun määrään, vaan ennusteeseen tuotteen menekistä.

Hinnoista on mahdollista neuvotella myös jakson aikana eli avata neuvottelut kesken valikoimajakson. Näin voidaan tehdä, jos markkinoilla esimerkiksi tapahtuu mullistavia muutoksia. Neuvottelujen avaaminen on kuitenkin erittäin harvinaista.

Pitkissä valikoimajaksoissa riskin raaka-aineiden saatavuuden häiriöistä tai kustannusten noususta kantaa tuotteiden valmistaja eli elintarviketeollisuus. Kuluttajille pitkät valikoimajaksot takaavat ruuan vakaan hintatason.

ETL ei arvioi ruuan tulevaa hintakehitystä

Elintarviketeollisuusliitto noudattaa toiminnassaan kilpailulainsäädäntöä. ETL on elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä ja monet sen jäsenyrityksistä kilpailevat keskenään samoilla markkinoilla.

Liitto kiinnittää toiminnassaan erityistä huomiota siihen, ettei sen antamilla suosituksilla tai muilla viesteillä ole jäsenyritysten kilpailukäyttäytymistä yhdenmukaistavaa vaikutusta.

Riskinä on, että suositusten voidaan tulkita ohjaavan liikaa toimialan kannalta tärkeiden hyödykkeiden kysyntää ja tarjontaa sekä sitä kautta johtavan tuotannon yhdenmukaistumiseen, innovaatioiden vähenemiseen ja/tai joidenkin yritysten poissulkemiseen markkinoilta.

Hintasuositukset voivat yhdenmukaistaa yritysten hinnoittelua ja poistaa normaaliin markkinakäyttäytymiseen ja kilpailuun liittyvää epävarmuutta.

Näiden syiden vuoksi ETL pidättäytyy arvioimasta ruoan tulevaa hintakehitystä.

Lue lisää: Miten kilpailulainsäädäntö koskettaa toimialayhdistyksiä? (Kuluttaja- ja kilpailuviraston sivut)