Ruuan hintaa ei pidä nostaa lisäveroilla

Ruuan verotuksen kiristäminen nousi esiin valtiovarainministeriön tuoreessa verokartoituksessa, jossa käytiin läpi mahdollisia tapoja kerryttää valtion kassaan lisää verotuloja. Ministeriö arvioi elintarvikkeiden arvonlisäveron korottamisen yhdeksi potentiaaliseksi keinoksi julkisen talouden sopeuttamisessa.

Puoluejohtajat ovat jo aiemmin ilmoittaneet vaalikoneissa, ettei ruuan arvonlisäveroa pidä korottaa. Samaan aikaan monien puolueiden ohjelmissa kummittelee kuitenkin ruuan hintaa nostavan terveysperusteisen veron käyttöönotto. Se on vain kauniimpi nimi ruokaverolle.

Suomessa verotetaan ruokaa ja juomaa jo nyt raskaasti. Ruuan arvonlisäveromme on monia EU-maita korkeammalla tasolla. Vuoden 2023 kertymäksi elintarvikkeiden valmisteveroista ja arvonlisäverosta ennakoidaan valtion budjetissa lähes 5 miljardia euroa.

Luonnonvarakeskuksen selvityksestä muutaman vuoden takaa tiedetään, että joka kymmenes veroeuro valtion kassaan tulee ruoka-alalta.

Elintarviketeollisuus on terveyden puolella

Uutta lisäveroa ruualle perustellaan joko tarpeella pelastaa suomalaisten terveys tai Suomen valtiontalous. Kummankin tavoitteen toteutumisesta vallitsee epävarmuus. Elintarvikkeiden terveysperusteisella verotuksella on enemmän kielteisiä kuin myönteisiä vaikutuksia.

On selvää, että elintarviketeollisuus halua ihmisten pysyvän terveinä ja pitkäikäisinä. Olemme huolissamme esimerkiksi ylipainosta. Ruokia ja juomia valmistavat yritykset haluavat tuoda ratkaisuja siihen, että ihmiset syövät terveellisesti ja voivat hyvin.

Ruoka- ja juomayritykset ovat jo pitkään vähentäneet tuotteittensa sokeri-, rasva- ja suolapitoisuuksia osana vastuullisuustyötään. Useat yritykset ovat esimerkiksi tehneet vapaaehtoisia ravitsemussitoumuksia, joilla ne sitoutuvat parantamaan ihmisten ruokavalion ravitsemuksellista laatua.

Elintarviketeollisuusliitto on ehdottanut, että terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen laaditaan Suomessa ohjelma.

• Ensinnäkin on varmistettava määrärahat monipuoliselle ja hyvinvointia tukevalle julkiselle ruokailulle. Lasten ja nuorten maailmassa kouluruokailu välipaloineen on keskeinen keino ohjata terveelliseen ravitsemukseen.
• Toiseksi on käynnistettävä suomalaisten lasten valtakunnallinen ravitsemusseuranta, jotta saadaan tutkimustietoa lasten ravitsemuksen ja ruokaympäristön kehittämiseksi. ​
• Kolmanneksi on turvattava resurssit kansallisen elintarvikkeiden koostumustietokanta Finelin ylläpitoon ja kehittämiseen, koska Fineli on tärkeä tietolähde sekä julkiselle elintarvike- ja ravitsemustutkimukselle että yrityksille muun muassa pakkausmerkintöjen oikeellisuuden varmistamiseen.
• ​Neljänneksi on lisättävä elämäntapaohjeistusta, suosituksia ja viestintää ruokavalion hyvien terveysvaikutusten aikaansaamiseksi​ sekä ravitsemusterapeuttien tarjoamia palveluja elämäntapaohjauksessa​.

Ruokaveron ohjaavat vaikutukset epäselvät

On epäselvää, ohjaako ruokiin ja juomiin kohdistuva verotus ihmisiä kohti terveellisempää ruokavaliota. Yksittäiset ruoka-aineet eivät edistä tai heikennä terveyttä.

Veron yhteyttä terveyden edistämiseen on hankala todentaa, koska ravitsemus koostuu monista erilaisista kulutusvalinnoista. Uni ja liikunta ovat myös tärkeitä hyvän elämän kulmakiviä. Kuluttajakäyttäytymisen ohjaamiseen tarvitaan kokonaisvaltaisia toimenpiteitä ruoka-alan ja julkisten toimijoiden yhteistyönä.

Ohjaavan ruokaveron vaikuttavuudesta ei ole varmaa tietoa. Varmuudella kuitenkin tiedetään, että terveysvero keventäisi kuluttajien kukkaroa nostamalla ruuan hintaa entisestään. Veron säätäminen on vaikeaa ja sen vaikutukset kohdentuisivat sosiaalisesti epäoikeudenmukaisella tavalla. Tasaveroista kärsivät tutkitusti kaikkein eniten pienituloiset kansalaiset.

Ruokavero suosisi ulkomaista tuotantoa. Vero heikentäisi suomalaisten yritysten kykyä kilpailla globaaleilla markkinoilla ja siten elintarvikeviennin edellytyksiä.

Kotimaiset valmistajat joutuisivat kantamaan veron vuoksi suurempaa hallinnollista taakkaa. Näin ruokavero heikentäisi suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukykyä ja antaisi perusteetonta kilpailuetua tuontiyrityksille, koska täällä valmistettujen tuotteiden kustannukset kasvaisivat. Se avaisi tilaa tuontiruualle.

Porkkanaa, ei keppiä

Euroopan unionissa luodaan parhaillaan kaikki jäsenvaltiot kattavaa sääntelyä elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä. Tulevan sääntelyn mukaisten merkintöjen tavoitteena on tehdä terveellisen vaihtoehdon valitseminen ja vaihtoehtojen vertaaminen kuluttajille entistä helpommaksi.

Suomessa pitäisikin odottaa nyt tämän sääntelytyön valmistumista ja nähdä sen vaikutukset kuluttajakäyttäytymiseen ennen mahdollista päätöksentekoa veroista.

Meistä jokaisella on päätösvalta ja valinnanvapaus siitä, mitä ostoskoriin valitsemme. Kaupoissa on tarjolla kattava määrä terveellisiä vaihtoehtoja. Tuotteiden sijoittelusta, annosten suunnittelusta ja hinnoittelusta vastaavat kauppa ja foodservice-sektori, ei elintarviketeollisuus.

Kansalaisten ruokavalion parantamiseen tarvitaan nykyistä enemmän myönteistä ohjausta terveelliseen syömiseen kuin rankaisemista epäterveellisten tottumusten vähentämiseen. Ihmisiä on kyettävä houkuttelemaan terveyden kannalta järkeviin valintoihin eli ”tuuppaamaan”.

Tämä mieltä ovat myös suomalaiset itse. Elintarviketeollisuusliiton ja Panimoliiton kyselyssä suomalaisten mielestä paras keino ohjata ihmisiä terveellisiin ruokavalintoihin on kasvisten, vihannesten ja marjojen arvonlisäveron alentaminen.

Myös ruuan terveellisyydestä kertovia pakkausmerkintöjä, esimerkiksi Sydänmerkkiä, kannatettiin kyselyssä. Samoin kasvisten korostamista ruokalistoilla. Kepin sijaan suomalaiset haluavat porkkanaa.

Sokerin veroa on jo selvitetty

Valtiovarainministeriö selvitti vuonna 2013 perusteellisesti sokerin verottamista valtion verotulojen kartuttamiseksi ja terveellisen ravitsemuksen edistämiseksi. Työryhmä totesi, että terveysperusteinen sokerivero olisi terveysvaikutusten sekä EU-oikeuden ja veron hallinnoitavuuden kannalta erittäin haasteellinen.

Verotus ei voisi rajautua pelkästään kaupasta ostettaviin tuotteisiin, vaan sen piiriin tulisi myös kahviloissa, ravintoloissa ja julkisissa ruokapalveluissa tarjottu ruoka. Käytännön toteutus vaatisi uusia tietojärjestelmiä sekä valtavasti byrokraattista työtä alkaen tietojen syöttämisestä ja ylläpitämisestä.

Varsinkin pienille ja keskisuurille yrityksille byrokratiasta koituisi iso taakka. Ylimääräinen hallinnollinen työ olisi pois muusta toiminnan kehittämisestä, kuten TKI-työstä tai vienninedistämisestä.

Jos verotuksen kohteeksi otettaisiin vielä suola ja rasva, terveysperusteisen veromallinen kehittäminen olisi elintarvikevalikoiman laajuus huomioiden äärimmäisen monimutkaista. Kyseessä olisi silloin yleinen elintarvikevero eli ruokavero.

Vero toisi epävarmuutta myös yritysten investointisuunnitelmiin ja saattaisi jarruttaa yritysten halua kasvaa. Kasvua tavoitellessaan yritykset odottavat valtiovallalta vakautta ja ennustettavuutta liiketoimintaympäristöönsä. Verotuksella on tässä kokonaisuudessa tärkeä merkitys.

Lue lisää: Ravitsevaa ruokaa suomalaisille. Elintarviketeollisuusliiton tavoitteet hallituskaudelle 2023 – 2027