Vierailin eräässä elintarviketeollisuuspooliin kuuluvassa yrityksessä. Keskustelimme jatkuvuudenhallinnasta, tuotannon jatkuvuudesta ja vapautuksista armeijan palveluksesta. Työhuoneen pöydällä oli virtajohtoonsa kääritty lankapuhelin, joka oli selvästi lähdössä tästä ajasta ikuisuuteen.

Kiinnitin puhelimeen huomiota, sillä olin juuri edellisellä viikolla johtanut valmiusharjoituksen, joka koski ruokahuoltoketjun toimivuutta pitkän ja laajan sähkökatkon aikana. Keskeisimpiä havaintojamme oli se, että viestien välittäminen pitkittyvässä sähkönjakeluhäiriössä olisi erityisen haastavaa. Kännyköiden kuuluvuuteen ei voi sähkökatkoissa luottaa tuntitolkulla. Akkujen varaukset linkkimastoissa ja älypuhelimissa ovat hyvin rajalliset.

Vaikka sähkökatko lamauttaisi ruoka- tai juomatehtaan tuotannon, olisi viestimiseen edelleen tarvetta. Olisi tärkeää saada yhteys alkutuottajiin ja jakelukeskuksiin. Oikein kytketty lankapuhelin toimisi sähkökatkonkin aikana. Vaan kuinka laajamittaisesti lankapuhelimia tai muita perinteikkäitä keinoja, jotka eivät esimerkiksi pohjaudu käytettävissä oleviin tietojärjestelmiin, voitaisiin vaatia tai olettaa olevan muiden käytössä?

Ei riitä, että elintarvikkeita valmistava yritys huolehtii omista viestiyhteyksistään. On tärkeää tietää miten muut ovat varautuneet verkoston sisällä. Sähkökatkotilanteissa auttaa, kun tiedostetaan akkujen rajallinen toimivuus ja aloitetaan yhteydenpito heti, kun häiriö on alkanut. Yleensä sähkökatkot ovat onneksi paikallisia ja lyhyitä.

Toisaalta olisi tärkeää, että pystyisimme viestimään tilanteessa kuin tilanteessa siitä, mikä on kykymme jatkaa poikkeustilanteessa toimintaa. Jos ei lankapuhelimella, niin jollain muulla tavalla.

Kirjoittaja on Elintarviketeollisuusliiton yhteydessä toimivan Elintarviketeollisuuspoolin valmiuspäällikkö.