Luottamuksella on erityinen rooli verkostotaloudessa, jossa kilpailukyky rakentuu keskinäisille riippuvuussuhteille. Kuluttajien, työmarkkinaosapuolten ja bisneskumppanien vahva keskinäinen luottamus realisoituu talouskasvuna. Epäluottamus puolestaan lisää sääntelyä, valvontaa ja sanelua.

Komission laatimassa paremman sääntelyn agendassa on kyse poliittisen päätöksenteon luottamuksen palauttamisesta. Entistä avoimempi päätöksenteko ja sääntelyn laadun parantaminen etukäteen tehtävällä vaikutusten arvioinnilla on tervetullutta erityisesti elintarvikealalle - oli sitten kyse uusista säädöksistä tai vanhoihin säädöksiin tehtävistä muutoksista.

Sääntelyä tarvitaan yhteiskunnan toimivuuden takaamiseksi, mutta ylimitoitettuna se vie arvokkaita voimavaroja sekä yrityksiltä että julkiselta sektorilta. Arvioimalla lainsäädäntötoimien kustannus-hyötysuhdetta ja poistamalla tehokkuutta vähentäviä turhia säädöksiä voidaan kasvattaa elintarvikealan kannattavuutta ja aikaansaada talouskasvua.

Suomessa useat ministeriöt ovat jo aloittaneet säädösten perkaamisen. Pienten säädösviilausten tekeminen on hyvä alku, mutta varsinainen sääntelyn parantaminen edellyttää sitoutumista ja rohkeutta tehdä myös vallitsevasta mielipiteestä poikkeavia päätöksiä, mikäli vaikutusarvioinnit näin osoittavat.

Elintarviketeollisuus on läsnä kuluttajan arjessa joka päivä. Sen on itse lunastettava luottamuksensa. Hiljan julkistettu komission kertomus tiettyjen elintarvikkeiden pakollisesta alkuperämaamerkinnästä on onnistunut esimerkki vaikutusten arvioinnista. Laajan arvioinnin lopputuloksena komissiossa todettiin, että alkuperämaamerkintöjen vapaaehtoisuudella saavutetaan paras lopputulos niin taloudellisen tehokkuuden, kilpailukyvyn kuin kuluttajankin näkökulmasta.

Vuonna 2011 voimaan tullut laki makeis-, jäätelö- ja virvoitusjuomaverosta on sen sijaan erittäin kalliiksi tullut esimerkki. Koska lakia säädettäessä kokonaistaloudellisia vaikutuksia ja nettohyötyjä ei arvioitu kunnolla, merkittävä osuus suomalaisesta elintarviketeollisuuden tuotannosta kärsii nyt kilpailuun ja kannattavuuteen liittyvistä haitoista. Suomessa makeisvero tulisikin ottaa ensimmäiseksi sääntelyn purkamisen kohteeksi.

Elintarvikeala on verkosto, jossa kaikki toimijat EU:ta, eduskuntaa, hallintoa ja jakeluketjua myöten ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa. Suomen vahvuutena on poikkeuksellisen hyvä elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyö. Sidosryhmien välistä luottamusta on mahdollista kasvattaa edelleen etenemällä taloudellista kasvua edistävään kumppanuuteen.

Toivottavasti tähän suuntaan edetään jo alkavalla hallituskaudella. Luottamuksen vakuudet pitää voida lunastaa muutenkin kuin lainsäädäntöteitse. Kasvuun tarvitaan paitsi luottamusta tulevaisuuteen myös luottamusta toisiimme.