Taantuman aikana useat teollisuuden alat ovat sakanneet pahemman kerran. Viennin lasku jopa kaksinumeroisin luvuin on tehnyt pahan loven yritysten kannattavuuteen ja samalla kansantalouteemme. Elintarvikealalla tilanne on onneksi parempi. Kotimaan myynti on menettänyt tuonnille vain hiukan asemiaan ja alan yritysten investoinnit ja elintarvikevienti ovat kasvaneet koko taantuman ajan. Kuluttajien ostokäyttäytymisessä on tapahtunut vain pieniä muutoksia – syödä ja juoda kun pitää taantumankin aikana. Elintarvikekauppa on ylläpitänyt myös päivittäistavarakaupan kannattavuutta.

Elintarvikeala on Suomen talouden tukipilari ennen kaikkea kerättyjen verojen kautta. Tänä vuonna kuluttajat maksavat ruuasta, juomista ja ravintolapalveluista arvonlisä- ja valmisteveroja yhteensä noin 4,7 miljardia euroa. Aikamoinen määrä euroja. Tuosta summasta ETL haluaisi lohkaista pois 200 miljoonaa euroa kilpailua vääristäviä jäätelön, makeisten ja virvoitusjuomien valmisteveroja. Kanteluamme käsitellään parhaillaan EU-komissiossa.

Jokainen voi vaikuttaa

Elintarvikeala ei kuitenkaan ole talouden tukipilari, jos asiaa tarkastellaan kauppataseena. Elintarvikkeiden kauppataseen vaje on jo lähes 3 miljardia euroa ja vaje kasvaa joka vuosi yli 150 miljoonalla eurolla. Kansantalouden kannalta olisi välttämätöntä, että tuonti kyettäisiin maksamaan vientituloilla. Tässä olemme pahasti epäonnistuneet.

Kuluttajia tilanteesta ei voi tietenkään syyttää. Jos on tarvetta säästää, niin kuin useilla on, halpa tuote sujahtaa helposti ostoskärryyn, vaikka kuinka arvostaisi kotimaisia tuotteita. Kuluttajia on kyllä hyvä valistaa siitä, kuinka suuri merkitys jokapäiväisillä pienilläkin ostoksilla on Suomen taloudelle. Kauppaa ja ravintoloita sen sijaan voi jo hiukan arvostella niiden toimintapolitiikasta, sillä kyllä kauppias päättää, mitä tuotteita hyllyillä myydään, ja ravintoloitsija, mitä laittaa pataan porisemaan.

Tiiviimpää vuoropuhelua kaupan ja teollisuuden välille

Kaupan valikoimien laajentuessa kotimainen teollisuus on menettänyt hyllytilaa tuontituotteille. Kummallista kyllä, tarjotuista kotimaisista tuotteista vain pieni osa pääsee hyllylle asti. Voisi olla hyvä, jos kaupan ja teollisuuden edustajat kävisivät tiiviimpää vuoropuhelua siitä, millaisia tuotteita kauppa odottaa teollisuuden tarjoavan myyntiin.

Teollisuuden tuotekehityksen ja investointien suuntaamista auttaisi myös, jos yrityksillä olisi tietoa eri tuoteryhmien markkinoiden kehityksestä. Nyt tämä tieto uupuu. Toivottavasti ETL:n esittämää markkinatietojärjestelmää päästäisiin vähitellen yhdessä rakentamaan.

Katseet rajojen ulkopuolelle

Elintarvikkeiden kauppatasetta olisi järkevää tasapainottaa viennin kautta. Vienti on useille alan yrityksille ensiaskel kansainvälistymiseen. Useimmille yrityksille kasvu on välttämätöntä, ja kun kotimaan markkinat eivät kasva, katseet on suunnattava rajojen ulkopuolelle. Vuosien oppimisen jälkeen ja kokemusten karttuessa teollisuuden investointeja voidaan myös suunnitella ulkomaille. Mahdollisuuksia siellä kyllä riittää. Sen kertoo jo nykytilanne: viennin ja ulkomaisen liiketoiminnan liikevaihto on jo puolet kotimaisesta liikevaihdosta.