Kysymyksiä ja vastauksia elintarvikealalta

Tuotteen säilyvyyteen vaikuttavat monet asiat, kuten

• käytettävät raaka-aineet
• tuotantoprosessin olosuhteet (hygienia, lämpötila)
• tuotetyyppi (säilyke, pitkään säilyvä kuivatuote vai tuoretuote)
• pakkausmateriaalit ja pakkaustapa (esim. kaasupakkaus, tyhjiö, UHT-kuumennus)
• kylmäketju ennen kotia (varastointi, kuljetus, säilytysaltaat)
• säilytystapa ja lämpötila kaupassa ja kodissa (mm. valo ja lämpötilan vaihtelu, vuodenajat, uudelleensulkeminen)

Valmistaja takaa oikeassa lämpötilassa, suljettuna olleen tuotteen säilyvyyden pakkauksessa mainittuun parasta ennen tai viimeiseen käyttöpäivään asti. Jos pakkaus avataan, mutta tuotetta ei heti kokonaan käytetä, säilyvyys lyhenee.

Päiväysmerkinnät pätevät avaamattomaan pakkaukseen.

Parasta ennen -päiväysmerkintä tarkoittaa, että tuote säilyttää ohjeen mukaisesti säilytettynä ainakin tähän päiväykseen asti sille tyypilliset ominaisuudet kuten ulkonäön, hajun ja maun. Tuotetta voi yleensä nauttia turvallisesti vielä tämän päivämäärän jälkeen. Käyttökelpoisuuden voi todeta omin aistein eli haistamalla ja maistamalla. Myös tuotteen myyminen kaupassa tai käyttäminen tarjottavan elintarvikkeen valmistuksessa on sallittua parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Lainsäädäntö ei vaadi ilmoittamaan myytäessä päiväyksen ylittymisestä eikä myöskään vaadi tuotteen myymistä alennuksella.

Viimeinen käyttöpäivä -merkintä laitetaan yleensä vain helposti pilaantuviin eläinperäisiin elintarvikkeisiin, joiden turvallisuutta tuotteesta vastaava yritys ei voi enää taata tietyn säilytysajan jälkeen. Valmistajan vastuu tuotteesta loppuu ko. päivään. Merkityn päivämäärän jälkeen tuotetta ei saa enää myydä tai käyttää tarjottavan tai myytävän elintarvikkeen valmistuksessa.
 
Kuluttaja voi itse käyttää tuotteen oman harkintansa mukaan ja omalla vastuullaan viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Tuotteen aistittava laatu saattaa olla edelleen kunnossa (esim. paistetut laatikkoruoat), jos tuote on säilytetty jääkaapissa kylmässä tai jos tuote kuumennetaan uudelleen. 

Lisätietoa elintarvikkeiden päiväysmerkinnöistä löytyy Eviran sivulta.

Elintarviketeollisuus käyttää tutkittuja ja turvallisia lisäaineita. Samoja aineita käytetään kotitalouksissa esimerkiksi säilönnässä ja leivonnassa.

Lisäaineet ovat tunnettuja, määriteltyjä, elintarvikkeessa tarkoituksenmukaisesti toimivia kemiallisia yhdisteitä. Useimpia näistä yhdisteistä esiintyy myös luonnossa ja luontaisesti ravinnossamme. Vain muutamat lisäaineet ovat rakenteeltaan sellaisia, että niitä ei esiinny luonnossa.

Lisäaineet palvelevat sekä kuluttajaa että elintarvikkeiden valmistajaa. Lisäaineiden käyttö on mahdollistanut monipuolisen, terveellisen ja turvallisen elintarvikevalikoiman ympärivuotisesti kuluttajille ja suurkeittiöille.

Lisäaineilla vaikutetaan elintarvikkeen kuluttajan arvostamiin ominaisuuksiin, kuten tuotteen säilyvyyteen, makuun, mehevyyteen tai muuhun rakenteeseen ja ulkonäköön. Eräissä tuotteissa lisäaineet takaavat myös tuotteen säilymisen turvallisena. Hidastaessaan elintarvikkeiden pilaantumista lisäaineet pitävät tuotteen tasalaatuisena. Näin ne estävät myös tuotteen pilaantumisen aiheuttamaa rasitusta ympäristölle. Lisäaineita käytetään myös, kun tuotetta halutaan keventää rasvan tai sokerin määrää vähentämällä huonontamatta kuluttajan kokemaa aistittavaa laatua. Lisäaineella on vain harvoin suoraa vaikutusta tuotteen hintaan.

Jos lisäaineiden käyttö lopetettaisiin tuotteissa, joissa niitä on, seurauksena olisi tuotteen laadun eli maun ja rakenteen huononeminen. Jos tuotteessa on säilöntäainetta, sen pois jättäminen heikentäisi säilyvyyttä ja vaarantaisi turvallisuuden. Tämä puolestaan johtaisi säilyvyysaikojen lyhentymiseen, pilaantuneiden tuotteiden määrän kasvuun ja suureen tuhlaukseen, niin rahan kuin ympäristövaikutustenkin kannalta.

Lisäaineiden käyttöä ohjataan lainsäädännöllä. N E-koodijärjestelmä on kehitetty Euroopan unionissa. Elintarvikepakkauksessa oleva “E” numeron edessä tarkoittaa, että Euroopan unioni on arvioinut kyseisen isäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön.

Kaikki elintarviketeollisuudessa käytettävät lisäaineet ovat käyneet tarkan kansainvälisen viranomaishyväksynnän läpi ja hyväksynnän yhteydessä niille on annettu E-koodi. Tätä numeroa voidaan käyttää elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä aineen käytöstä ilmoitettaessa.

Vaihtoehtona E-numerolle pakkausmerkinnöissä voidaan käyttää myös lisäaineen kemiallista nimeä. Elintarvikepakkauksien ainesluettelossa ilmoitetaan lisäaineen nimen tai numeron lisäksi myös aineen käyttötarkoitusta kuvaava ryhmänimi.

Säilöntäaineet (kuten E 202 Kaliumsorbaatti ja E 211 Natriumbentsoaatti) parantavat elintarvikkeiden säilyvyyttä. Ilman näitä lisäaineita ruoka saattaa pilaantua (homehtua tai alkaa käydä) hyvinkin nopeasti avatussa pakkauksessa.

Yritysten kuluttajapalvelut antavat lisätietoa omista tuotteistaan. Myös elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kotisivuilta löytyy tietoa lisäaineista. Lisäaineiden E-numeroluettelon, jossa ilmoitetaan numeroa vastaavan aineen kemiallinen nimi ja tavallisimmat käyttötarkoitukset, voi pyytää kuntien terveystarkastajilta tai Evirasta.

Tutustu myös:
- Eviran lisäaineopas
- Eviran tietopaketti lisäaineista.

Tutustumalla pakkausselosteisiin löydät monia hyvin vähän lisäaineita sisältäviä tai kokonaan lisäaineettomia elintarvikkeita.

Lisäaineiden saantia voi vähentää myös ostamalla peruselintarvikkeita. Esimerkiksi tuore liha, kala, kananmunat ja maito sekä useimmat kasvikset eivät sisällä lisäaineita. Luomutuotteet sisältävät lisäaineita vähemmän kuin tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet tai ovat lisäaineettomia.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan osana monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö on turvallista.

Pakolliset pakkausmerkinnät
1. elintarvikkeen nimi
2. ainesosaluettelo ja tarvittaessa tiettyjen ainesosien määrä
3. sisällön määrä
4. vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta
5. valmistajan, pakkaajan tai EU:ssa toimivan myyjän nimi, toiminimi tai aputoiminimi sekä osoite
6. alkuperämaa, jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan
7. elintarvike-erän tunnus
8. säilytysohje tarvittaessa
9. käyttöohje tarvittaessa
10. varoitusmerkintä tarvittaessa (esim. tuote saattaa sisältää pähkinää -merkintä)
11. elintarvikkeen alkoholipitoisuus, jos se nestemäisessä elintarvikkeessa on yli 1,2 tilavuusprosenttia ja kiinteässä elintarvikkeessa enemmän kuin 1,8 painoprosenttia.

Lisäaineiden käyttöä ohjataan lainsäädännöllä. Niiden E-koodijärjestelmä on kehitetty Euroopan unionissa. Elintarvikepakkauksessa oleva “E” numeron edessä tarkoittaa, että Euroopan unioni on arvioinut kyseisen isäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön.

Kaikki elintarviketeollisuudessa käytettävät lisäaineet ovat käyneet tarkan kansainvälisen viranomaishyväksynnän läpi ja hyväksynnän yhteydessä niille on annettu E-koodi. Tätä numeroa voidaan käyttää elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä aineen käytöstä ilmoitettaessa.

Vaihtoehtona E-numerolle pakkausmerkinnöissä voidaan käyttää myös lisäaineen kemiallista nimeä. Elintarvikepakkauksien ainesluettelossa ilmoitetaan lisäaineen nimen tai numeron lisäksi myös aineen käyttötarkoitusta kuvaava ryhmänimi.

Pakatuissa elintarvikkeissa käytettävä tuotteen ravintosisältömerkintä, GDA, tarkoittaa viitteellistä päiväsaantia. Viitteellinen päiväsaanti -merkinnästä eli GDA:sta voi lukea yhdellä silmäyksellä, minkä verran annos tai muu elintarviketta tavallisesti nautittava määrä sisältää energiaa. Monissa tuotteissa kerrotaan myös sokereiden, rasvojen, tyydyttyneiden rasvojen ja natriumin määrä. Näiden lisäksi merkintä kertoo energian ja ravintoaineiden prosenttiosuuden viitteellisestä päivittäisestä saannista. Merkintä on vapaaehtoinen ja käytössä koko Euroopan alueella.

Lisätietoja GDA-merkinnästä löydät osoitteesta www.etl.fi/gda.

Lisätietoja pakkausmerkinnöistä löytyy Eviran sivuilta: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/pakkausmerkinnat_/
http://www.tuoreetkasvot.fi/pakkausmerkinnat.html.

Elintarvikkeita koskevat pakkausmerkintävaatimukset löytyvät kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä (1084/2004, muutokset 724/2007 ja 1224/2007).

Yksittäiset elintarvikkeet eivät lihota. Jos paino nousee, energian saanti ja kulutus ovat epätasapainossa. Kun huolehtii riittävästä päivittäisestä liikunnasta ja tasapainoisesta ruokavaliosta, ylipainoa ei kerry ja voi nauttia myös herkutteluhetkistä.

Ruoka on tärkeä hyvinvoinnin lähde. Terveydestä huolehtimisen lisäksi ruokaan liittyy perheiden ja ystävien yhdessäoloa – kukapa ei nauttisi hyvästä ateriasta hyvässä seurassa!

Elintarviketeollisuus on vähentänyt suolan käyttöä merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Jos verrataan 30 vuotta sitten elintarviketeollisuuden vuodessa valmistamaa ruoan määrää nykyisin valmistettavaan vastaavaan määrään, elintarviketeollisuus käyttää 2600 tonnia vähemmän suolaa. Vähennys vastaa 200 kuorma-autollista.

Suomessa elintarviketeollisuus käyttää selvästi vähemmän suolaa kuin monissa muissa maissa. Suolan käyttöä vähentämällä elintarviketeollisuus on vaikuttanut merkittävästi suomalaisten terveyteen. Suomalaisen teollisuuden toiminta on tästä malliesimerkki koko maailmassa ja esimerkiksi suomalaiset makkarat ovat Euroopan vähäsuolaisimpia.

Suolan saantiaan tarkkailevien kannattaa lukea pakkausmerkinnät huolella ja valita vähän suolaa sisältäviä tuotteita. Elintarviketeollisuus ilmoittaa suolapitoisuuden kaikissa suolan saannin tärkeimmissä tuoteryhmissä, joita ovat vilja- ja leivontatuotteet sekä liharuoat. Jos tuote sisältää suolaa enemmän kuin voimakassuolainen merkinnän raja-arvoksi lainsäädännössä on määrätty, tuotteessa kerrotaan sen olevan voimakassuolainen.

Ruokatietoa ETL:n nettisivuilla: http://www.etl.fi/www/fi/elintarviketeollisuus/ruokatietoa.php

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatima lautasmalli on tulostettavissa sivulta www.vrn.fi.

Leipätiedotuksen tekemä Suomalainen ravinto-opas kokoaa samoihin kansiin perinteisen lautasmallin ja tietopaketin ravintoaineista.

Naudanlihaa lukuun ottamatta alkuperämaan ilmoittaminen ei ole pakollinen tieto pakkausmerkinnöissä. Lainsäädäntö edellyttää kuitenkin, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan tuotteen valmistumaan suhteen.

Suomessa toimiva elintarvikkeen valmistaja yleensä merkitsee valmistajan nimen ja tuotantolaitoksen paikkakunnan selkokielellä. Vaikka tuotetta ei ole valmistettu Suomessa, siinä voi olla yrityksen kuluttajapalvelun tai markkinoijan suomalaiset yhteystiedot. Tällöin yleensä ilmoitetaan selvästi, että kyseessä on tuotteen valmistuttaja tai markkinoija, ei valmistaja.

Lisätietoja tuotteen alkuperästä saa yrityksien kuluttajapalvelusta. Pakkaamattomien elintarvikkeiden alkuperä kannattaa kysyä myyjältä.

Tutustu suomalaisen tuotteen tuntomerkkeihin: http://www.etl.fi/www/fi/elintarviketeollisuus/syosuomikasvuun.php

Viime vuosina ruuan hintaa ovat nostaneet heikot sääolosuhteet maailman keskeisillä ruuantuotannon alueilla, ruuan ja tuotantopanosten kysynnän kasvu kehittyvissä maissa sekä spekulaatiot globaaleilla viljamarkkinoilla. Hintapainetta lisää myös biopolttoaineen valmistuksen lisääntyminen.

Globaalit tekijät heijastuvat kotimaan markkinoihin ja Suomen elintarvikeketjun kustannuksiin ja siten myös elintarviketeollisuuden käyttämien raaka-aineiden ja tuotantopanosten hintoihin. Lisäksi ruuan hintaa nostavat kiristynyt ruuan ja energian verotus sekä sääntelyn lisääntyminen.

Kustannusten noustessa yritysten on nostettava hintoja tai tehostettava toimintaansa. Muutoin toiminta joudutaan lopettamaan kannattamattomana.

Päivittäistavarakauppa ja ruokapalvelut päättävät kuluttajahinnoista. Raaka-aineiden hintojennousu tai lasku välittyy kuluttajahintoihin viiveellä.

Hintamuutosten nopeus riippuu esimerkiksi elintarviketeollisuudessa varastoon ostettujen raaka-aineiden määrästä sekä elintarviketeollisuuden asiakkaiden (kaupan) valikoima- ja hinnoittelujaksojen pituuksista. Raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen välitön hintavaikutus voi olla pieni, jos yrityksellä on varastot täynnä vanhalla hinnalla ostettuja raaka-aineita.

Raaka-aineen merkitys hinnanmuodostuksessa vaihtelee tuotteittain. Hintavaikutus on pienempi, jos raaka-aineen osuus kokonaiskustannuksista on vähäisempi. Raaka-aine- ja materiaalikustannukset ovat elintarviketeollisuudessa keskimäärin 62 prosenttia ja työvoimakustannukset 14 prosenttia. Esimerkiksi työvoimaintensiivisellä leipomoalalla henkilöstökustannukset on suurin kustannuserä.

Kansainvälisten hintavertailujen mukaan Suomessa ruuan hintataso oli vuonna 2010 noin seitsemän prosenttia korkeampi kuin EU15:ssa keskimäärin. Hintaeron suurin selittäjä on elintarvikkeiden kireä verotus. Arvonlisäverottomilla hinnoilla laskettuna hintataso Suomessa olisi hieman keskimääräistä eurooppalaista hintatasoa alhaisempi. Ruuan hinta on noussut useissa EU-maissa, mutta Suomessa nousu on ollut vähäisempää kuin EU:ssa keskimäärin.

Ruuan hintaeroa eri maissa selittävät monet muutkin tekijät. Suomen pohjoisissa sääolosuhteissa viljely on kalliimpaa ja keskimääräinen tilakoko on isoihin tuottajamaihin verrattuna pieni. Kuljetuskustannukset, korkeampi palkkataso sekä ruuan turvallisuutta varmistavat toimenpiteet lisäävät kustannuksia. Lisäksi Suomen markkinat ovat pienet harvaan asutussa maassamme.

Vaikka ruuan hintataso on meillä EU:n keskimääräistä korkeampi, ruuan osuus kotitalouksien kulutusmenoista on Suomen hyvän tulotason vuoksi vain noin 12–13 prosenttia. Osuus vaihtelee eri maissa vajaasta 10 prosentista noin 25:een. EU:n keskiarvo on 13 prosentissa.

Suomessa ruuasta maksetaan 13 prosenttia arvonlisäveroa sekä erilaisia valmiste- ja pakkausveroja. Arvonlisäveron keskiarvo EU:ssa on 10,7 prosenttia. Asukasluvulla painotettu elintarvikkeiden arvonlisäverokanta on noin 7,1 prosenttia. Arvonlisäverotaso on suurin selittäjä siihen, miksi Suomessa ruoka maksaa enemmän kuin monessa muussa EU-maassa. Arvonlisävero vaihtelee eri maissa nollan ja 25 prosentin välillä.

Ruokien ja juomien verotusta on kiristetty useaan otteeseen viime vuosina. Vuonna 2010 vähittäiskaupassa myydyn ruuan arvonlisävero kohosi 12 prosentista 13 prosenttiin ja virvoitusjuomien valmisteveroa korotettiin. Samalla ravintolaruuan arvonlisävero laski 13 prosenttiin. Vuonna 2011 makeisille, kekseille ja jäätelölle asetettiin uusi valmistevero, jota kiristettiin heti vuoden 2012 alussa. Ruuista ja juomista maksetaan erilaisia veroja yhteensä noin 4,4 miljardia euroa.

Ruuan kuluttajahinnan määrittely on päivittäistavarakaupan ja ruokapalveluiden vastuulla. Hinta muodostuu arvoketjussa, joka alkaa raaka-aineiden tuottamisesta, jatkuu ruuan valmistuksen kautta pakkaamiseen ja päättyy kun tuote on kuluttajan ostoskorissa tai lautasella. Jokaisessa arvoketjun vaiheessa tarvitaan panoksia (mm. rehuja, siemeniä, lannoitteita, ruuan raaka-aineita, puolivalmisteita, pakkausten valmistusta raaka-aineineen, koneita, tuotantotiloja, energiaa) ja lukuisia työtehtäviä ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Toiminnan on oltava kaikissa vaiheissa kannattavaa.

Elintarviketeollisuudessa tehdään monia asioita, jotta maatilalta lähtevä viljanjyvä tai maitolitra muuttuu kuluttajan haluamaksi brändiksi. Teollisuuden osuus ruuan hinnasta vaihtelee sen mukaan, mistä tuoteryhmästä, yksittäisestä tuotteesta tai yrityksestä on kyse.

Tutkimusten mukaan elintarviketeollisuuden osuus ruuan hinnasta on pienentynyt kaupan keskittymisen seurauksena. Viime vuosina teollisuuden liikevoitto on ollut keskimäärin 2–5 prosenttia, mitä voidaan pitää verraten alhaisena.

Kuluttajat voivat luottaa suomalaisen ruuan laatuun ja turvallisuuteen oli kyse edullisemmasta tai kalliimmasta tuotteesta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että jos valmistuksessa käytetään keskimääräistä kalliimpia raaka-aineita, valmiin tuotteen hinta on korkeampi. Myös esimerkiksi tuotantolinjan koko, tarvittavan käsityön määrä ja taustalla tehty tuotekehityksen laajuus vaikuttavat hintaan.

Ruuan hinnasta puhutaan paljon, eikä ihme sillä ruokaa syödään joka päivä ja ostoksilla poiketaan usein. Hinta ei kuitenkaan ole ruokavalinnoissa ykkösasia tai ainoa asia. Tärkeintä kuluttajille on ruuan sopiva hinta-laatusuhde, maukkaus ja ravitsevuus.

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia seurataan tiloilla säännöllisillä terveydenhuoltokäynneillä. Lisäksi yritysten palveluksessa olevat eläinlääkärit vierailevat sopimustuotantotiloilla ja antavat tarvittaessa eläinten hoitoon liittyvää neuvontaa. Liha-alan yrityksiin tuotavat eläimet tarkastetaan ja lihantarkastuksen yhteydessä kootaan ja analysoidaan tietoa, jonka perusteella seurataan eläinten hyvinvointia.

Liha-alan yritykset ovat sianlihanhankinnassa ottaneet käyttöön hyvinvointikriteerit. Jos kriteerit eivät täyty, otetaan tilalle yhteyttä ja tarjotaan neuvontaa eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Sopimussuhde lopetetaan, jos tilanne ei sovitun ajan kuluessa korjaannu.

Sianlihantuotannossa lihayritykset ovat ottaneet käyttöönsä indikaattorit (lihatarkastustiedot, lääkkeiden käyttö ja eläinten kuolleisuus), joiden avulla seurataan eläinten hyvinvointia sopimustilalla. Lisäksi yritykset edellyttävät, että sopimustila täyttää sikojen terveydenhuollon kansallisen tason vaatimukset (sisältää mm. säännölliset eläinlääkärin tekemät tilakäynnit, joilla tarkastetaan eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita).

Vuoden 2011 alusta alkaen lihayritykset ovat ottaneet sianlihan hankinnassa käyttöön kolme uutta hyvinvointimittaria, jotka ovat lääkkeiden käyttö, eläinten kuolleisuus sekä eläinlääkärin tekemän lihantarkastuksen tiedot. Mittareiden avulla eläinten hyvinvointia tiloilla seurataan puolen vuoden jaksoissa. Jos ongelmia ilmenee, tuottaja saa neuvontaa ja koulutusta. Jos tilanne ei korjaannu vuoden seurantajakson aikana, yhteistyö lihayrityksen ja tuottajan välillä päättyy.

Sikojen hyvinvointiin liittyvät toimenpiteet ovat lihaketjun vapaaehtoisesti tekemää ennaltaehkäisevää työtä. Parannukset näkyvät parempana kannattavuutena ja laadukkaampana raaka-aineena. Vastaavien toimenpiteiden suunnittelu on päätetty käynnistää myös naudanlihantuotannossa.

Lisätietoja ETL:n tiedotteesta.

Eläinten asiallinen hoito ja hyvät kasvuolot ovat tärkeitä asioita elintarvikeketjun toiminnassa. Eläinten hyvinvointi on lähtökohta kaikkien eläinperäisten elintarvikkeiden (lihan, maidon, kananmunien) tuotannolle. Hyvinvoiva ja terve eläin on tuottava ja takaa toiminnan kannattavuuden alkutuotannossa ja teollisuudessa. Hyvin hoidetun eläimen liha on myös laadukkaampaa ja maistuu paremmalta.

Suomessa toimii Eläintautien Torjuntayhdistys (ETT ry), jonka tehtäviin kuuluu tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kansallisen eläinten terveydenhuollon koordinoinnin kautta sekä ohjaamalla eläinaineksen ja rehujen tuontia niin, että tautiriskit hallitaan.

Esimerkiksi liha-alan sopimustuotantotilat ovat sitoutuneet ETT ry:n ylläpitämään kansalliseen sikaloiden terveydenhuollon seurantajärjestelmään SIKAVAan.

SIKAVAn kautta tilojen terveystilannetta, terveydenhuollon toteutumista ja eläinten hyvinvointia seurataan aktiivisesti. Sikojen terveydenhuollon seurantajärjestelmään kirjataan tilojen terveydenhuoltosopimukset ja -suunnitelmat. Seurantajärjestelmästä löytyy lihantarkastustiedot sekä tiedot eläinlääkäreiden käynneistä sekä laboratoriotutkimus- ja eläinten lääkitystietoja sairaus- ja poistokoodit.

Sikatilojen terveydenhuoltokäynneillä käydään läpi tilan toimintatapoja ja havainnoidaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia sovitun toimintamallin mukaan.

Nautapuolella ETT ry ylläpitää vastaavasti nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmää, NASEVAa. Järjestelmään sisällytettäviä naudantuotannon hyvinvointikriteereitä suunnitellaan parhaillaan. Koulutusta annetaan tuottajille ja eläinlääkäreille vuosien 2011–2012 aikana.

Kaikki kotimaiset broilerit kasvatetaan sopimustuotantotiloilla. Sopimustuotanto on tarkkaan kontroilloitua ja siinä sitoudutaan järjestelmälliseen eläinten terveydenhuoltoon. Suomessa on jo vuosia noudatettu kansallista laatujärjestelmää, joka on lainsäädäntövaatimuksia tiukempi. Tuotantoa seurataan jatkuvasti ja ongelmiin puututaan nopeasti. Eläinlääkärit käyvät säännöllisesti tiloilla ja antavat tarvittaessa neuvoja tuotantotiloille. Liha-alan yritysten eläinlääkärien neuvontapalvelut ovat ilmaisia sopimustuottajille.  

Lisätietoja ETT:n toiminnasta: http://www.ett.fi/.
Lisätietoja SIKAVAsta: https://www.sikava.fi/sikarekisteri/index.php.

ETL:n sivuilta löytyy lisätietoa hyvistä tuotantotavoista. Lihatiedotuksen sivuilta ja osoitteesta www.lisäälihasta.fi löydät lisätietoja tuotantoeläinten kasvuoloista, lihantuotannon ympäristövaikutuksista ja lihan merkityksestä ravitsemuksessa. Alla olevien linkkien lisäksi liha-alan yritysten sivuilta löytyy tietoa liha-alan toiminnasta.

www.ett.fi
www.siipi.net
www.sulkahattuunsiipikarjalle.fi/
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/elaimet/elainten_hyvinvointi.html
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainsuojelu_ja_elainten_pito/
http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/

Pakatuissa elintarvikkeissa käytettävä tuotteen ravintosisältömerkintä, GDA, tarkoittaa viitteellistä päiväsaantia. Viitteellinen päiväsaanti -merkinnästä eli GDA:sta voi lukea yhdellä silmäyksellä, minkä verran annos tai muu elintarviketta tavallisesti nautittava määrä sisältää energiaa. Monissa tuotteissa kerrotaan myös sokereiden, rasvojen, tyydyttyneiden rasvojen ja natriumin määrä. Näiden lisäksi merkintä kertoo energian ja ravintoaineiden prosenttiosuuden viitteellisestä päivittäisestä saannista. Merkintä on vapaaehtoinen ja käytössä koko Euroopan alueella.

Lisätietoja GDA-merkinnästä löydät osoitteesta www.etl.fi/gda.

Lisäaineiden käyttöä ohjataan lainsäädännöllä. Niiden E-koodijärjestelmä on kehitetty Euroopan unionissa. Elintarvikepakkauksessa oleva “E” numeron edessä tarkoittaa, että Euroopan unioni on arvioinut kyseisen isäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön.

Kaikki elintarviketeollisuudessa käytettävät lisäaineet ovat käyneet tarkan kansainvälisen viranomaishyväksynnän läpi ja hyväksynnän yhteydessä niille on annettu E-koodi. Tätä numeroa voidaan käyttää elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä aineen käytöstä ilmoitettaessa.

Vaihtoehtona E-numerolle pakkausmerkinnöissä voidaan käyttää myös lisäaineen kemiallista nimeä. Elintarvikepakkauksien ainesluettelossa ilmoitetaan lisäaineen nimen tai numeron lisäksi myös aineen käyttötarkoitusta kuvaava ryhmänimi.

Geenimuunnellulla organismilla eli GMO:lla tarkoitetaan eliötä, esimerkiksi eläintä, kasvia tai bakteeria, jonka perimää on muunneltu tuomalla siihen toisen eliön perimää geenitekniikan keinoin.

Lisätietoja: http://www.etl.fi/www/fi/lausunnot/kannanotot/gmokanta.php

Lähiruokakäsitteelle ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää. ETL:n kanta on, että kaikki Suomessa valmistettu ruoka on lähiruokaa. Lähiruoka on tuttua ja tuoretta, maistuvaa ruokaa. Se tuo myös taloudellista hyvinvointia kotimaahan. Jos jokainen suomalainen ostaa kuukausittain yhdellä lisäeurolla kotimaisia elintarvikkeita, maahamme syntyy 1500 uutta työpaikkaa vuodeksi. 

Parasta ennen -päiväysmerkintä tarkoittaa, että tuote säilyttää ohjeen mukaisesti säilytettynä ainakin tähän päiväykseen asti sille tyypilliset ominaisuudet kuten ulkonäön, hajun ja maun. Mitä todennäköisimmin tuotetta voi nauttia turvallisesti vielä tämän päivämäärän jälkeen.

Käyttökelpoisuuden voi todeta omin aistein eli haistamalla ja maistamalla. Myös tuotteen myyminen kaupassa tai käyttäminen tarjottavan elintarvikkeen valmistuksessa on sallittua parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Lainsäädäntö ei vaadi ilmoittamaan myytäessä päiväyksen ylittymisestä eikä myöskään vaadi tuotteen myymistä alennuksella.

Mistä saa lisätietoa elintarvikkeiden päiväysmerkinnöistä?
Päiväysmerkinnät pätevät avaamattomaan pakkaukseen. Lisätietoa löytyy Eviran sivulta.

Viimeinen käyttöpäivä -merkintä laitetaan yleensä vain helposti pilaantuviin eläinperäisiin elintarvikkeisiin, joiden turvallisuutta tuotteesta vastaava yritys ei voi enää taata tietyn säilytysajan jälkeen. Valmistajan vastuu tuotteesta loppuu ko. päivään. Merkityn päivämäärän jälkeen tuotetta ei saa enää myydä tai käyttää tarjottavan tai myytävän elintarvikkeen valmistuksessa.

Kuluttaja voi itse käyttää tuotteen oman harkintansa mukaan ja omalla vastuullaan viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Tuotteen aistittava laatu saattaa olla edelleen kunnossa (esim. paistetut laatikkoruoat), jos tuote on säilytetty jääkaapissa kylmässä tai jos tuote kuumennetaan uudelleen. 

Mistä saa lisätietoa elintarvikkeiden päiväysmerkinnöistä?
Päiväysmerkinnät pätevät avaamattomaan pakkaukseen. Lisätietoa löytyy Eviran sivulta.