20.03.2019

Ilmastonmuutos ja lihavero

Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastopäästöt sekä keinot päästöjen vähentämiseksi puhuttavat nyt suomalaisia.

Eduskuntavaalien lähestyessä elintarvikeketjuun kohdistuu ennenäkemättömiä paineita vähentää ruokien ja juomien aiheuttamaa ilmastokuormaa. Erilaisia ehdotuksia on tarjolla kuin perunoita torilla! Ja kuten aina ruuasta puhuttaessa ihmisillä on myös omia vahvoja mielipiteitä ilmastovaikutusten vähentämiseksi.

Keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että lihan tuottaminen ja kuluttaminen olisivat nyt suunnilleen vastuuttominta mitä tiedetään. Vuosi sitten liha ei ollut otsikoissa, koska syytettyjen penkillä istui sokeri.

Ilmastovaikutuksista ja keinoista niiden vähentämiseksi on kuitenkin puhuttava faktoilla. Keskustelussa on syytä pitää mielessä seuraavat tosiasiat:

1. Ruuan kulutuksella on kiistatta ympäristövaikutuksia ja niitä on tärkeä pyrkiä vähentämään. Yksin lihan tuottamisen tai kulutuksen vähentämisellä ilmastonmuutosta ei kuitenkaan torjuta.
Suurimmat kulutuksen ilmastovaikutukset aiheutuvat asumisesta, liikkumisesta ja ravinnosta. Ilmastonmuutoksen torjumisessa on ymmärrettävä kokonaisuus ja löydettävä kokonaisuuden kannalta oikeat keinot puuttua ongelmaan.

2. Rankaisun sijaan olisi etsittävä kannusteita elintarviketuotannon ympäristövaikutusten vähentämiseen.
Valtaosa elintarviketeollisuusyrityksistä on jo tehnyt tai suunnittelee tekevänsä lukuisia toimia ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristövaikutusten hillitsemiseksi. Niitä ovat esimerkiksi materiaalitehokkuuden ja energiatehokkuuden parantaminen tuotannossa sekä raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten hankintaan vaikuttaminen.

3. Ruuan sekä sen tuottamisen ja kuluttamisen vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön pitää arvioida koko elinkaaren ajalta.
Lihantuotanto on erilaista eri puolilla maailmaa. Tuotanto vaihtelee suuresti muun muassa intensiivisyyden ja laajaperäisyyden, tilakoon, rehuraaka-aineiden, eläinten hyvinvointisäädösten ja muun tuotanto-ohjeistusten, lääkinnän ja eläinten hoidon mukaan.

4. Suomessa tuotetun lihan ilmastovaikutus on eri kuin muualla Euroopassa tai Euroopan ulkopuolella tuotetun lihan vaikutus.
Suomalaisessa kotieläintuotannossa hyödynnetään niitä mahdollisuuksia, joita pohjoisessa sijaitsevalla, lyhyen kasvukauden maalla on. Täällä on nurmea ja runsaasti vettä eikä ylilaidunnusta tapahdu. Rehuviljan tuotanto onnistuu varmemmin ja laajemmalla alueella kuin leipäviljan. Suomessa on saatavilla paljon raaka-ainetta, joka ei kelpaa suoraan ihmisravinnoksi mutta joka on muutettavissa sellaiseksi eläintuotannossa.

Siat ja siipikarja syövät pääasiassa kotimaista rehuviljaa. Naudanlihantuotanto yhdistyy maidontuotantoon, joten ympäristövaikutukset jakaantuvat kummallekin tuotantosuunnalle. Kotieläintuotannon vähentäminen johtaisi proteiinia sisältävien tuotteiden ja raaka-aineen kasvavaan tuontiin, huoltovarmuuden heikentymiseen sekä koko elintarvikealan kutistumiseen ja maaseudun tyhjenemiseen.

5. Suomessa syödään pääasiassa kotimaista lihaa, jolla ei ole kaikkia muun maailman lihantuotannon ympäristöhaittoja.
Lihaa syödään Suomessa maltillisesti. Luonnonvarakeskuksen ravintotaseen mukaan asukasta kohden syödään noin 40 kg luutonta lihaa vuodessa. Suomalaisella tuotannolla on laadullisia etuja, etenkin antibiootittomuus ja salmonellavapaus sekä lyhyet ja läpinäkyvät tuotantoketjut.

Elintarviketeollisuus työllistää maassamme suoraan 38 000 henkilöä ja välillisesti noin 70 000 henkilöä. Koko elintarvikeketjun työllistävä vaikutus on 340 000 henkilöä eli joka kahdeksas suomalainen saa toimeentulonsa ruoka-alalta.

6. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa ja haluavat syödä sitä vastaisuudessakin. Kotimainen, alkuperältään jäljitettävissä oleva ruoka ja sitä tuottava maaseutu koetaan tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Ilmastonmuutos uhkakuvineen korostaa kotimaisen turvallisen ruokaketjun merkitystä.

7. Elintarviketeollisuusyritykset tuntevat suomalaisen kuluttajan ja kehittävät jatkuvasti kuluttajan mieltymyksiä ja arvoja vastaavia tuotteita. Kysyntä ohjaa tarjontaa ja samalla myös tuotantoa. Hyvä esimerkki siitä on siipikarjanlihan ja kasvistuotteiden voimakas kasvu viime vuosina. 

8. Liha- ja eläinperäisten tuotteiden verottaminen heikentäisi huomattavasti suomalaisen lihan- ja maidontuotannon kilpailukykyä ja kannattavuutta.
Samalla koko elintarviketeollisuutemme kilpailukyky heikkenisi, sillä maitotalous- ja lihatuotteiden valmistus kattaa 43 prosenttia elintarvike- ja juomateollisuuden liikevaihdosta.

9. Vero voi johtaa halvempien lihaerien tuonnin lisääntymiseen Suomeen. Mahdollisimman halvan tavoittelu johtaa harvoin hyvään ja kestävyyden kannalta suotuisaan lopputulokseen.
Suomalaiset arvostavat vastuullisia tuotantotapoja, eläinten hyvinvointia, elintarviketurvallisuutta sekä läpinäkyvää ja lyhyttä toimitusketjua. Lihaverolla heikennettäisiin tuotannon kannattavuutta ja kilpailukykyä sekä mahdollisuuksia satsata esimerkiksi edellä mainittuihin lisäarvotekijöihin.

10. Ruokiin ja juomiin kohdistuvien valmisteverojen (pisteverot) ohjausvaikutus kulutukseen on kyseenalainen. Valmisteverot lisäävät yritysten hallinnollista taakkaa ja heikentävät mahdollisuuksia investointeihin, tuotekehitykseen ja vientiin.
Pisteverot myös monimutkaistavat verojärjestelmää. Rajanveto siitä, mikä tuote kuuluu veron piiriin ja mikä ei, nousee väistämättä keskusteluun. Tällöin myös kilpailuneutraliteetti häiriintyy. On muistettava myös, että ruualle asettavat verot ovat tasaveroja ja vaikuttavat tuloerojen kasvuun.

11. Elintarvikkeiden verotusta on tarkasteltava osana laajempaa arvonlisäverotusta.
Erilaiset porrastetut arvonlisäverot ovat ongelmallisia rajanvedon näkökulmasta. Tunnusomaista tehokkaalle verojärjestelmälle niin yritysten, kuluttajien kuin verottajankin näkökulmasta ovat yksinkertaisuus, hallinnollinen tehokkuus sekä kilpailuneutraalisuus. Sen vuoksi arvonlisävero on ainoa mielekäs tapa kerätä veroja elintarvikkeista.

12. Maataloustukia maksetaan alkutuottajille lähes poikkeuksetta maailman kaikissa maissa.
Poikkeuksen tekevät vain eräät viljelyolosuhteiltaan edulliset, vientiin keskittyvät maat. Maataloustuilla halutaan säilyttää ruoan omavarasuuden riittäväksi katsottu taso ja samalla pohja koko elintarvikeketjun toiminnalle. Ketjussa ovat mukana alkutuotannon lisäksi elintarviketeollisuus sekä maatalouden panostuotanto, tutkimus ja koulutus. Kotimainen ruoka tukee lisäksi kaupan ja ravitsemispalvelujen toimintaedellytyksiä.

13. Pohjoisen sijainnin vuoksi Suomessa maksetaan viljelijöille kansallisia ja EU:n osin rahoittamia tukia keskiarvoa enemmän.
Korkean hintatason maissa maatalouden kannattavuus on kansainvälisesti kilpailluilla markkinoilla vaatimatonta. Suomen pohjoisissa olosuhteissa maataloustukia tarvitaan välttämättä. Ne ovat keskeinen osa ja vaa’ankieli maatilojen kannattavuudessa.

Elintarviketeollisuudelle puolestaan on välttämätöntä, että kotimaista raaka-ainetta on saatavilla kilpailukykyiseen hintaan. Muuttuvassa maailmassa kotimainen maataloustuotanto ja perustuotannon omavaraisuus ovat tärkeitä paitsi elinkeinoille, myös kuluttajien ruokaturvalle. Oma tuotanto on vastuullinen valinta globaalin ruokahuollon ja ympäristövaikutusten kannalta.

Kuva: 123rf.com

Lisätietoja antaa

Johtaja
Heli Tammivuori
uryv.gnzzvihbev@rgy.sv
040 557 5667
@tammiheli

Esittelylaatikko

Elintarviketeollisuusliitto ry edustaa
Suomessa toimivia kaiken kokoisia ruokien ja juomien valmistajayrityksiä. Lue lisää

Uutiskattaus

ETL:n sidosryhmäjulkaisu Uutiskattaus kokoaa elintarviketeollisuuden kuulumiset noin viisi kertaa vuodessa. Voit lukea aikaisemmin ilmestyneitä Uutiskattauksia täällä. Tilaa Uutiskattaus tästä.